AINA EI KAIKKI VALMISTU NIIN NOPEASTI!

Pidän kutomisesta ja virkkaamisesta. Minulla onkin aina joku käsityö työn alla. Joskus jopa useampikin.
Mikähän siinä on, että joidenkin töiden tekeminen kestää? Ovat kuin kuuluisa Iisakin kirkko. Sitten taas joku pusero tai neule on valmis muutamassa viikossa vaikka malli olisi monimutkaisempi.

Tämän virkkaamisessa ei kauan nokka tuhissut.

Vuosia sitten oli Novitan lehdessä 7 veljestä langasta villapaita, jossa oli kuvana karhu logo. Mieshän sitten halusi sellaisen ja eikun tekemään.
Paita oli malliltaan hyvin yksinkertainen, pelkkää sileää neuletta. Karhun logo tehtiin keltaisesta langasta. Joo, olihan malli yksinkertainen, mutta aikaa siihen, että sain sen valmiiksi meni pari vuotta. Aina oli välillä jotakin kiireellisempää käsityötä olevinaan tai ei muuten vaan huvittanut.
Lopputalvesta tai keväällä tuntui turhalta tehdä mitään lämmintä villapaitaa, kun lämmin kesä oli edessäpäin....
Mutta lopulta!! Sain sen valmiiksi. Olinhan sen ukolle luvannut ja aioin sen lupauksen pitää.
Paita on onneksi ollut pidetty ja lämmittänyt miestäni jo parin-kolmen talven ajan.

Valmis karhu-paita!

Nyt sitten aloitin viime syksynä uuden Iisakin kirkon. Käsityö lehdessä oli ihana pitkä mohair-neuletakki. Sen päätin tehdä. Ensiksi piti löytää sopiva lanka. Mallin lankana oli ihan outo merkki, josta en ollut kuullutkaan. No eihän sitä olisi saanut kuin tilaamalla ja yksi kerä oli vielä niin kalliskin, että neuleelle olisi tullut mielestäni kohtuuton hinta. Varsinkin, kun malli on kaksinkertaisesta langasta.
Olen niitä ihmisiä, joiden pitää saada tehtyä edullisesti sen mitä onkaan tekemässä. Oli sitten kyse remontoinnista, huonekaluiden tuunaamisesta yms. Itse kun tekee itselleen, niin työlle ei tarvitse laskea hintaa. Ajattelen myös niin, että kun teen itse (riippuu mitä tekee) sen pitää tulla mielellään halvemmaksi kuin ostamalla.

Tällainen siitä pitäisi tulla.

Joten siis etsin edes vähän vastaavaa lankaa, jota saisin läheltä ja pääsisin käsityön kimppuun heti. (eihän sitä voi odottaa, kun inspiraatio iskee) Löysinkin Novitan langoista mieleiseni (monivärinen huurre), jossa mukana myös mohairia. Ja lanka oli vielä edullistakin.

Eli tämä pitkä neule on aloitettu muutama kuukausi sitten ja olen saanut vasta takakappaleesta tehtyä n. 45 cm. Eikun kutimet käteen ja työtä jatkamaan..... Ainakin siihen asti, kunnes tulee taas se kiireellisempi työ.

Alku. Kappale on leveämpi luonnossa
kuin kuvassa, jossa
 reunat ovat kääntyneet.

JOTAIN PIENTÄ OMPELUA!

Joulun aikaan sain pitkään haavelemani I Pad:in. Entisen tablettini (jonka muuten voitin viime keväänä arvonnassa),otti mies käyttöönsä. Ei sekään huono ollut, mutta halusin vähän isomman.

Tietystikkään minulla ei ollut sille koteloa ja jotain piti keksiä, ennenkuin tilaamani kotelo tulisi.
Muistinkin, että minullahan on kassillinen erivärisiä nahan paloja, jotka ihanainen ystäväni Marke oli lahjoittanut minulle. Kaivoin kassin esille ja kuultuaan mitä aijon tehdä, niin mies pyysi minua tekemään myös hänen tabletilleen jonkinlaista koteloa.

Eikun tuumasta toimeen. Valitsin kivoja värejä ja mahdollisimman hyvän kokoisia paloja.
Ensiksi yhdistelin palasia, että sain ommeltua riittävän isoja kappaleita. Sen jälkeen leikkasin kappaleet sopivan kokoisiksi ja rupesin ompelemaan.

Miehelle tein tummanharmaasta ja punaisesta tukevasta nahasta kotelon, joka oli mitoitettu sopivaksi.

Lisäsin siihen myös nauhan, jolla tabletin saa hyvin vedettyä kotelosta pois. Tulos voisi olla siistimpikin, mutta malli vaihtui matkan varrella, kun aina ei kaikki menekään kuin Strömsöössä.

Itselleni valitsin ohutta ja todella pehmeää nahkaa. Siitä ei kovin tukevaa saa, joten päädyinkin tekemään enemmän pussukkamaisen. Pääasia, että on jotain suojaa, ennenkuin tilattu kotelo tulisi.

Tabletin suojat onnistuivatkin yllättävän hyvin, vaikka kuvat ei oikeutta niille teekkään. Sitä vielä harkitsen, laittaisinko omaani yläreunaan kuminauhan, joka aavistuksen vetäisi reunaa suppuun. Oman tablettini pussukkan jätin tarkoituksella "löysäksi".

VUOSI VAIHTUI VIIME HETKEN KÄSITYÖLLÄ!

Hyvää Uutta vuotta!!

Kulunut viime vuosi oli yllättävän hyvä. Oli paljon iloisia tapahtumia, matkoja, mieluisia ostoksia ja työpaikka, jossa on tosi mukava käydä. Tosin mukavat asiat eivät olisi niin mukavia, jos ei välillä asiat sujuisikaan vähemmän hyvin.
Eli viime vuoteen mahtui myös paljon surua ja huolta läheisestä, varsinkin sinne alkupuolelle vuotta.
Nyt asiat ovat vähän valoisempia ja lähdenkin uuteen vuoteen uusin haastein.
Osa tekemättömistä projekteista siirtyi tälle vuodelle ja hyvä niin.
Uusia projekteja tulee, välillä aivan yllättäenkin. Näin kävi myös uutena vuotena!

Tyttäreni ilmoitti tulevansa kotiin tekemään kaavat, leikkaamaan ja ompelemaan keepin, jota käyttäisi heti muutaman päivän päästä larpissa.
Niinhän siinä sitten kävi, että minähän sen keepin tein. En vain malta pitää näppejä erossa ja katsella kun toinen tekee. Tämä voi tietysti olla taktikointiakin tyttäreltäni, mutta teen ihan mielelläni ja kiva olla avuksi.

Niinpä nopeasti ja mahdollisimman helposti piti saada tehtyä keeppi. Keeppihän on vähän sellainen lyhyt viitta.
Kaavan tein niin, että piirsin neljäsosa ympyrän. Keeppihän olisi valmiina 3/4 osa ympyrä yksinkertaisuudessaan. Ympyrän halkaisijan oli tarkoitus olla 150 cm. Puolet siitä siis 75 cm. Tästä vielä vähennettäisiin kaula-aukko, joka läpimitaltaan olisi 20 cm. Elikkä vähennys 10 cm. Kaava sisälsi saumanvarat, joten valmiin keepin pituudeksi tulisi noin 60-62 cm.

Neljäsosa ympyrä. Pituus 65 cm.

Laiskana ihmisenä piirsin siis neljäsosa ympyrän. Taittelin kankaan nelin kerroin ja leikkasin sen. Kangas oli nyt leikattuna kokonainen ympyrä, josta vielä leikkasin neljäsosan pois. Saman tein vuorikankaalle.
Kankaina oli ohutta villakangasta ja vuorikankaana puuvillakangas, jossa lievästi kiiltävä pinta.

Päälikankaana musta villakangas ja
vuorena värillinen puuvillakangas.

Keeppi olikin nopeasti ommeltu. Tein siihen tikkauksen reunaan, ettei vuorikangas rupea roikkumaan. Oikeaoppisestihan päälikankaasta olisi pitänyt tehdä reunakaistaleet sisäpuolelle, että siitä olisi saanut tosi siistin näköisen ja vuorikin olisi varmasti jäänyt vilkkumatta reunoista.
Mutta tarkoitushan olikin tehdä nopeasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla larppiasuun sopiva keeppi.

Ja tälläinen siitä loppujen lopuksi tuli. Tyttären on tarkoitus  kiinnittää hieno solki pitämään keeppi päällä.

Valmis keeppi! Vain solki puuttuu.