....JA VIELÄ TOINENKIN

Eilen kirjoitin tekemästäni kauratyynystä ja siitä kuinka se jäi vaivaamaan onko liian iso/raskas lahjan saajalle.

Yöllä sitten mietin, että mitä sille voisi tehdä. Aamulla sitten päätin kokeilla keinoa, johon olin pohtimisen tuloksena päässyt.

Olin sisuspussin aiemmin jo ommellut neljään osaan.
Nyt sitten lisäsin "osastoja" ja näin ollen pystyin myös vähentämään kaurojen määrää.
Lopputulos oli paljon parempi.

Eilen myös väläytin pinkkiä retrokangasta, jonka sain. Tänään sille tuli käyttöä. Päätin meinaan tehdä myös toisen kauratyynyn. Nyt tosin ihan suorakaiteen muotoisen. Tosin sekin irroitettavalla päällisellä. Nyt voi sitten tytär valita, kumman haluaa antaa mummollensa.

Ompelin siis n. 60 cm pitkän ja n 16 cm korkean pussin. Jaoin sen neljään osaan niin, että väliompeleet jäivät pari senttiä kummastakin reunasta vajaaksi. Näin täyttö onnistui ja kauroja voi siirrelläkin vähän tarpeen mukaan.

Tämä olikin nopea tehdä ja sain käytettyä loputkin kaurat. Tähän pienempään meni kauraa n. kilon verran.

Täytetty tyyny, neliosainen

Valmiina käyttöön.

KAURATYYNY

Kylläpä aika on taas vierähtänyt ihan huomaamatta.
Jouluksi olen paljon itse tehnyt, vaikka en ole saanut aikaiseksi niitä tänne laittaakkaan.
Olen kutonut villasukkia ja ommellut mm.

Tässä yksi joululahjaksi tarkoitetusta ompeluksesta.
Lahjan saa tyttäreni toivomuksesta hänen toinen mummunsa. Olin antanut kyseiselle ihmiselle tällaisen kauratyynyn aiemminkin. Melkein 20 vuotta sitten. Olin ostanut sen joltain entiseltä työkaverilta, joka niitä valmisti.
Tämä lasteni mummo onkin käyttänyt tyynyä tosi ahkerasti eli joka ilta. Nykyinen tyyny on kuulemma siinä kuosissa, että päälikangas on puhki ja muutenkin tyyny on parhaat päivänsä nähnyt. (mikään muu kauratyyny ei kelpaa)

Tyttäreni sitten tässä kysyikin, että vieläkö mulla on kaava tallessa ja voisinko auttaa häntä tekemään mummolle uuden (tarkoittaa käytännössä, että voisinko hänelle tehdä sellaisen).

En tosiaan ollut tällaista tehnyt, mutta lupasin netistä ohjetta katsoa.
Löysinkin ihan kivan, vähän pyöristetyn mallin EILEN TEIN-blogista. Täältä sain vähän mallia ja mittoja omaani.

Halusin myös irtopäällisen tehdä, jotta sitä voidaan aina tarvittaessa pestä.
Piirsin kaavan ja leikkasin sisuspussin puuvillakangaasta. Tikkasin vielä reunat, ettei kaura tule saumoista läpi. Keskelle ompelin sekä pituus- , että pystysuunnassa ompeleet jakamaan tyyny neljään osaan.

Kaavanmallia

Siäpussin ompelua.

Tikattu sauma on vahvempi.

Täytin tyynyn kannun avulla kuoritulla kauralla.

Puntari ja mittakannu hyvänä apuna.

Tyyny vielä kahdessa osassa.

Tämän jälkeen ompelin päällisen pellavatyyppisestä kankaasta. Tein siihen samanlaisen käänteen, kun on tyynynliinoissa, että kaurapussi pysyy sisällä.

Kiinnitysnauhat.

Päälipussi.

Ohjeissa kehoitettiin käyttämään puuvillalankaa, koska polyesteri saattaa syttyä mikrossa.
Minun oli kumminkin pakko saumata päälikankaan reunat, koska ne  olivat muuten kovin rispaantuvat. Saumurilankana minulla oli vain polyesterilankaa. Joten testasin ahkerasti mikrossa, että miten lanka käyttäytyy. Ei ollut mitään ongelmia.

Tyynyyn meni kauraa n. 2 kg, koska tyynykin on aika iso ja kaarevan mallinen. Nyt jäinkin miettimään, että tuliko siitä liian painava, koska tyynyn saajalla on jo ikää ja hän on todella pienikokoinen. Täytyy vielä miettiä, että meneekö tyyny vielä uusiksi ja pienemmäksi suorakaiteen muotoiseksi......

Valmis kauratyyny.

Sain tällaista ihanan väristä retrotyylistä
kangasta anopilta. Mitähän tästä tekisi?

PIENTÄ VIRKKAUSTA JA FIXAUSTA

Koko ajan sitä ilmeisesti jotain tulee tehtyä, mutta ei läheskään aina muista kuvia ottaa.
Olen tehnyt muutaman pienen jutun kumminkin, josta olen muistanut ne kuvat napsaista. Joten laitetaanpas ne tähän kerralla.

Ensimmäisenä tein sellaisen pikavirkkauksen, johon sain langan kaveriltani. Mietin, että mitä tehdä yhdestä rullasta lankaa...

Lahjarulla

En ole mitenkään hyvä pitämään huiveja, mutta sellaiseen saamani lanka oli omiaan. Löysin sitten Novitan sivuilta ohjeen, jossa oli  sellainen kauluri virkattuna.
Koska pidän virkkaamisesta paljon ja ohjekin oli yksinkertainen, niin päätin tehdä sellaisen.
Ohje oli siis pelkkää pylvästä, niin että joka toinen kerros pylväs tuli joka silmukkaan ja joka toisella joka toiseen silmukkaan. Ohjeessa tällaista virkattiin niin pitkään, että huivin pituus olisi ollut n. 140 cm. Sen jälkeen alku- ja loppupää vaan virkattiin yhteen.
Itse tein vaan n. 90 cm pitkän, koska en halunnut mitään, joka roikkuu tosi alhaalla. Tarkoistushan on, että huivi lämmittää kaulaa, eikä tarvi takin alle hirveästi sitä tumpata.
Tein myös ohjeeseen sellaisen muutoksen vielä, että en tehnytkään suoraa rengasta, vaan kiersin kerran huivin ennekuin virkkasin päät yhteen.

Valmis huivi. Hyvä tuli.

Toisena hommana tuli uudistettua tuulikaapin khh:n ovi. Meillä menee kodinhoitohuoneeseen sellainen tylsä valkoinen liukuhovi. Olin jo muutama vuosi sitten siihen viereiselle seinälle laittanut ihanan koivutapetin.

Tylsä valkoinen.

Lidliin tuli noin kuukausi sitten myyntiin erilaisia sisustuskalvoja edullisesti. 10 metrin rulla oli n. 8 euroa. Kiinnitin huomiota lautakuvioon ja siitä se ajatus sitten lähti. Laittaisin sellaisen khh:n oveen.
Vaikka asun ihan Lidlin vieressä, en ollut tarpeeksi ketterästi siellä, että olisin mieleistäni kalvoa saanut. Nehän siis viedään käsistä. Kyllä mua harmitti. Olin koko loppupäivän pahalla päällä, kun en kalvoa saanut. (oli mennyt samantien muualtakin).
Ei auttanut kuin niellä pettymyksensä. Kun vihdoin sain lapsellisen mielipahani taltutettua, huomasin parin viikon päästä, että Lidliin tulisi samaa kalvoa. Tosin vaan 2 metrin rullia, mutta kuitenkin.
Nyt päätin, että saan mitä haluan.
Aamulla olin hyvissä ajoin ennen kaupan aukeamista oven takana. Olin myös henkisesti valmistautunut kyynärpäätaktiikkaan. Onneksi sitä ei tarvittu.
Sain muutaman rullan ja tyytyväisenä pääsin fixaileen.

Valmis ovi.

Lidlin lautakuvio.

Tarkennuksena sen verran, että Lidlin kalvo ei ole samaa kuin dc-fix, jota saa mm. Bauhaussista. Lidlin kalvo ei ole myöskään niin laadukasta, mutta se on halpaa.

Muutaman kerran kiroillen sain kun sainkin lautakalvon oveen. Ja täytyy sanoa, että olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Toi ovi vaan jotenkin näyttää nyt hyvälle, ton koivutapetin vieressä.

Fixauksesta puheenollen laitoin myös uusiksi tuulikaapin lipaston. Alunperin pyökin värisen olin jo fixannut pari vuotta sitten niin, että olin laatikoiden naamatauluun laittanut tapettia. Ei oikein toiminut. Varsinkin, kun tuli sateella koiran kanssa ulkoa ja se ravisteli vedet ja kurat lipastoon.
Nyt sitten laitoin siihen aitoa fixiä. Laatikoihin valkoista puukuvioista ja runkoon tummempaa puuta.
Kyllä tuli paljon parempi.

Alkuperäinen lipasto

Nykyisellään.

RUOKAILURYHMÄN UUSI ILME

Olemme jo pitkään uudistaneet kotia ja huonekaluja mahdollisimman edullisesti. Olemme paljon tehneet kirpparilöytöjä ja tuunanneet niitä tai muuten vaan uudistettu vanhoja huonekaluja.

Meillä on ruokailuryhmä, joka on ollut meillä jo ainakin kymmenen vuotta. Olemme kovasti pitäneet pöydän ja tuolien mallista. Tuolit ovat sirot ja tosi hyvät istua. Pöytä ja tuolit ovat myös ehjät, joten miksi pitäisi hankkia uudet, jos voi jotain tehdä niille itse.

Ihan kiva ryhmä oli ennenkin. Väri vaan kyllästytti.

Tähän tarjoutui edullinen mahdollisuus, kun kaverini oli myymässä maaleja, joihin ei ollut enää tarvetta oman projektinsa tiimoilta. Sainkin muutamalla eurolla melkein täydet purkit pohjamaalia, kalustemaalia ja lakkaa.

Edullinen maalisetti.

Vihdoin tuli sellaiset ilmat, että maalamisen saattoi tehdä ulkona. Ja iski sopivasti inspiraatiokin.

Tuolit riisuttuna.

Uusi ilme alkaa näkyä.

Eurokankaan kautta piti kumminkin käydä, että sain uudet kankaat istuimiin. Kankaaksi ostin tummanharmaata sisustuskangasta. Pöydän pintaan päätettiin laittaa puukuvioinen fiksi ihan kokeiltavaksi. Jos se ei kestä, niin sitten pintaan laitetaan laminaatti tai jotain muuta.

Vanha kangas on jo irroitettu pehmusteesta.

Uusi kangas on tumman harmaa
vaikka ei kuvasta käy kovin
hyvin ilmi.

Täytyy kyllä sanoa, että oli ihan hullun hommaa ruveta maalaamaan tuoleja. Ensimmäisen tuolin selkänojan pinnoja ja niiden välejä pohjamaalilla maalatessa kirosin jo itseäni ja tulevaa projektia. Aikaa neljän tuolin ja pöydän maalaamiseen meni monta tuntia kerralla. Projektiin meni päiviä neljä.
Maalikerrosten, kun piti antaa kuivua vähintään 16 tuntia ennen seuraavan kerroksen maalaamista.
Lopulta kuitenkin saimme projketin loppuun ja ollaan ihan tyytyväisiä. Pieni keittiö näyttää nyt paljon isommalle ja vanha ruskea pöytäryhmä vähän raikkaammalle. Tosin nyt keittiöön tarvitaan jotain väriä, joten eiköhän verho mene uusiksi.....

Pöydän pinta fiksattuna.

Uudistettu raikkaampi  ilme.

L2L 7 JA KOETULOKSISTA

Seitsemän viikon yritys sitten loppui. Meinaan laihdutusyritys. Lopullinen tulos on varmaan aika sama kuin aloittaessa. Eihän sen näin pitänyt mennä. Tosi ei minun olisi pitänyt saada sitä sairauskohtaustakaan.

Kävin sitten viime perjantaina sairaalassa kuulemassa kontrollikokeiden tuloksia ja tutkimuksissa. Keuhkoembolian yhteydessä kun huomattiin syöpäarvon olevan koholla.

Sekasin tuntein ja melko hermostuneenakin menin sinne. Onneksi aikataulut pitivät ja pääsin sisälle silloin kun pitikin. Lääkäri rupesi ensimmäisenä puhumaan sellaisin sanoin, että sain sen käsityksen, että arvot ovat olleet siinä mallilla, että jotain on.
Tässä vaiheessa olin ihmeen rauhallinen ja ajattelin vaan itsekseni, että syöpä on ja nyt selvitellään missä ja miten paha.
Lääkäri tutki kunnolla ja totesi kumminkin, että munasarjat ja kohtu ovat täysin puhtaat ja terveen näköiset. Mitään polyyppejakaan ei löytynyt. Syöpäarvo oli kumminkin inasen noussut edellisestä. Mikä ei tietysti ole hyvä juttu. Tämä lääkäri päätti, että jäädän seurantalinjalle. Kontrolloidaan kokeet 3 kk:n välein. Seuraavaksi sitten mammografiaan.

Tutuille, kun ilmoittelin tuloksia, niin monet sanoivat, että hienoa, ei löytynyt mitään.

Itsellä oli kuitenkin koko perjantain vähän sekava olo, että miten minun pitäisi nyt suhtautua? Mitään ei löytynyt, ainakaan vielä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että SE arvo oli noussut edelleen. Olenko iloinen vai pelkäänkö? Edelleen elän siis epävarmuudessa.  Mutta näillä mennään.
Mites sitten se laihdutus? Täytyisi, täytyisi, kun vaan jaksaisi..... ottaa itseään niskasta kiinni ja tsempata.
Sen verran kuitenkin kivaa, että tiedän jo muutaman joululahjankin. Kahteen täytyy nähdä vähän vaivaa, mutta ovat jo hyvässä mallissa. Varsinkin nettiohjelöytööni -Karhusukkiin- olen tyytyväinen. Näitä olen jo ruvennut valmistamaankin. Sopivat hyvin yhteen villapaidan kanssa, jonka tein muutamia vuosia sitten miehelleni.

Miehelle tehty muutama vuosi sitten.
Novitan ohjeen mukaan.

Jos tänä vuonna saiskin joululahjat hoidettua ajoissa.

Ja lopuksi.

Eä hyvin- naura usein sivulta lainattu.

L2L, VIIKOT 5 JA 6

Kuusi viikkoa takana. Viidennellä viikolla lähti melkein kilo lisää, mutta nyt en tiedä tämän hetkistä tilannetta.
Olen jälleen ollut töissä tämän viikon. Tosin tuli keskiviikkonakin lähdettyä saikulle, kun tämä lääkitys aiheuttaa aika hankalaa muutosta tiettynä aikana kuukaudesta.

Muutenkin tämä viikko ollut henkisesti raskaampi ja olenkin sortunut viikolla pariinkin karkkipussiin.
Perjantaina yllättäen minulle soitettiin, että aikaa (syöpä)tutkimuksiin on kiirehditty. Alunperin piti päästä vasta 19.9, mutta nyt tarjottiinkin aikaa jo ensi viikolle. Tosin silloin en pääse, kun vielä viikon verran on töitä jäljellä, enkä enempää halunnut olla sieltä pois. Siirrettiin sitten aikaa viikolla eteenpäin.
Täytyy kyllä myöntää, että välillä tulee hetkiä, jolloin pelottaa todella paljon. Kahden viikon päästä ollaan toivottavasti sitten viisaampia. Onneksi olen töissä, joten ainakin päivällä saa ajatuksia muualle. Jospa en ensi viikolla sortuisi herkkuihinkaan

.

L2L, NELJÄS VIIKKO

Neljä viikkoa on takana. Kuten viikko sitten totesin, niin tämä projekti ei ole mennyt niinkuin olisi pitänyt.
Liikkuminen on siis jäänyt tosi vähälle. Olo rupeaa olemaan kumminkin normaali. Nyt vaan jännitetään saadaanko selville, mistä tämän keuhkoembolian sain. Vai selviääkö koskaan.
Joudun tämän takia syöpätutkimuksiin, koska otettu syöpäarvo oli koholla. Tämä tietysti stressaa mieltä, mitä ei saisi tapahtua silloin kun yrittää pudottaa painoa. Stressi kun saa oman elimistön tuottamaan kortisolia, jolloin laihduttaminen ei onnistu. (Näin minulle on lääkäri todennut).

Onneksi vaaka näytti puolitoista kiloa vähemmän. Eli tämä parin viikon paikallaan olo ei ole ainakaan painoa lisännyt. Tosin näin pieni pudotushan on vain nesteheittelyä, joten ei voi sanoa painon pudonneen. Sitten vasta, kun vaaka rupeaa näyttämään tuollaista viiden kilon pudotusta, niin uskon, että suunta on oikea.

Pääasia kuitenkin, että painoa ei ole tullut lisää. Uutena tietona minulle tuli, että nopea painonpudotus saattaa myös aiheuttaa veritulpan. Joten painoa pitäisi aina pudottaa maltilla, vaikka se kovin hidasta onkin.

Ei muuta kuin uuteen viikkoon ja eteenpäin.

Ja edelleen facesta poimittua.

L2L, KOLMAS VIIKKO

Mikähän siinä on, että aina tulee jotain silloin, kun on aloittanut laihdutusprojektin.

Nyt se iski sairauden muodossa heti alkuviikosta. Jouduin sairaalaan tiistaina molemmissa keuhkoissa olevien keuhkoveritulppien vuoksi.

Tämä sairastuminen muuttikin sitten paljon. En aluksi saanut liikkua ollenkaan ja nyt sitten liikutaan rauhallisesti omien voimien mukaan.
Lyhyt rauhallinenkin kävely vie voimat tosi helposti.
Ainoa millä tällä hetkellä voi painoa tai oikeammin sen nousua rajoittaa, on ruoka.

Eli nyt tämä kuuri sai toisenlaisen suunnan. Ja tällä hetkellä on tärkeintä saada itseni kuntoon. Tosin pää sanoa, että jatkoa ja omaa tulevaa terveyttä ajatellen olisi hyvä saada tuota painoa alaspäin.
Vaikka tämä sairastuminen ei johtunutkaan ylipainosta, niin toki se pistää ajattelemaan omaa terveyttään ylipäätään.

Nyt en tavoittele enää laihtumista sillä, että näyttäisin paremmalle ja vaatteet istuisivat paremmin päälle. Tai koska olisin silloin tyytyväisempi itseeni. Nyt täytyy ruveta löytämään hoikempaa minääni terveyden takia, jotta välttäisin ainakin ylipainosta koituvia sairauksia.

Jatkan siis uusin silmin tätä projektia, mutta erittäin pikkuhiljaa.....

DIY LAMPPU

Olen jo pitkään etsinyt sopivaa kattolamppua poikani entiseen huoneeseen.
Tästä huoneestahan olen pikkuhiljaa tehnyt itselleni ompelu/vierashuonetta.

Lopulta katselin netin ihmeellisestä ostosmaailmasta ja löysin sellaisen koottavan edullisen ja vielä turkoosin värisen varjostimen. Itse lampun johdonhan sain Ikeasta parilla eurolla.
Varjostimia oli tarjolla vaikka minkä väristä ja vielä kolmea eri kokoakin.
Eikä hintakaan ollut kuin kolmisen euroa kaikkinensa. Hintaa koko lampulle tuli n. 6 euroa.

Näistä paloista pitäisi syntyä varjostin.
Väri siis oikeasti turkoosi.

Parin viikon odottelun jälkeen paketti saapui. Se sisälsi 30 kpl samanlaista muovista kappaletta ja ohjepaperin jossa oli monta erimuotoista mallia, mitä niistä paloista sai aikaiseksi.

Aika erilaisia noista paloista saa.

Päädyin kuitenkin peruspyöreään malliin, johon meni kaikki palaset.

Itse en kuitenkaan päässyt varjostinta kokoamaan, koska mies sen halusi tehdä ja hyvä niin olikin.
Mulla olisi varmaan mennyt hermot. Ohjeet olivat olleet tosi huonot (mies osaa kyllä hyvin englantia) ja epäselvät. Kokoaminen oli  myös vaatinut kolmiulotteista hahmottamista, että sen sai menemään oikein.

Ihan kiva. Tässä ilman valoa.

Ja valon kanssa.

Joka tapauksessa lampusta tuli ihan kiva. Ainoa vaan, että nyt mun nykyiset verhot ja matto ei sovi siihen huoneeseen enää.....

L2L; TOINEN VIIKKO

Toinenkin viikko on nyt sitten takana.
Uskaltauduin viimeinkin puntarin päälle ja se näytti 1,5 kiloa enemmän kuin toivoin lähtöpainoni olevan. Sitä en sitten tiedä onko jotain lähtenyt, koska todellista lähtöpainoani en tiedä.

Tää viikko on ollut jotenkin haastava. Ei kumminkaan ruokailun suhteen. Se on sujunut yllättävän helposti. Vielä. Ei ole edes sitä rakastamaani suklaata tehnyt mieli.

Fyysinen puoli tässä on ollut se hankalampi. Ilmat ovat ensinnäkin olleet melko huonot pyöräillä työmatkat. On ollut kylmää ja sateista. Olenkin parina päivänä saanut kyydin töihin pojaltani.

Samoin tuo oikea polvi ei ole oikein tuosta pyöräilystä tykännyt. Niinä päivinä, kun nyt olen pyöräillyt, on iltaisin polvi vihoitellut ja särkenyt. Ei ole myöskään ollut kiva herätä yöllä polven särkyyn ja heräämisen jälkeen on vaikea löytää polvelle hyvää asentoa.
Ja jottei tuo polven oireilu olisi riittänyt, niin olen viikonlopun taistellut alkavaa flunssaa vastaan.
Ihan siis perussessiota: päänsärkyä, nenän tukkoisuutta, kurkkukipua ja aivastelua.

Mutta aina täytyy jotain positiivistakin löytää. Pyöräily on muuttunut kivemmaksi, kun ilmeisesti kunto jo vähän kasvanut. Jalat eivät enää ihan niin kipeät ole pyöräilystä, eikä takamuskaan ihan niin kovasti kipeenny . Joten positiivisin mielin lähdetään ensi viikkoon.

Tässä uusi kuva poimittuna facebookissa kiertävistä kuvista.

L2L , ENSIMMÄINEN VIIKKO TAKANA!

Nyt ollaan siinä pisteessä, että alkaa olemaan ensimmäinen viikko takana.

Mieli on hyvä ja positiivinen. Edelleenkään en ole vaa'an päälle noussut (koska en uskalla), mutta tiedän, että lähtöpaino on ollut enemmän kuin toivoin.
Tiedän sen siitä, että työtakki oli jotenkin kutistunut töissä. Tosin kävi kyllä mielessä epäily, että olisikohan pienempi työtakki eksynyt suurempien kaappiin, josta sen otin........? Meillä kun puhtaat vaatteet on koottain.

Maaliskuussa siis olin viimeksi töissä ja silloin takki meni vielä kiinni. Kiinni se meni nytkin, mutta sitten ei olis kannattanut paljoa hengittää, liikkumisesta puhumattakaan, ettei napit olisi ponnahtaneet auki.

Mutta takaisin tähän viikkoon. Jouduin siis turvautumaan pyöräkyytiin, jos työmaalle halusin. Matkaa suuntaansa tulee n. 6,2 km. En ole pyöräillyt pariin vuoteen, joten se on kyllä hyvin tuntunut tällä viikolla kropassa.
Maanantaina, kun pääsin vesisateessa kotiin, olin aivan poikki. Persus oli pyöränsatulasta kipeä, samoin kun jalatkin. Olin muutenkin niin väsynyt, että illalla ei paljoa tuo ruokakaan maittanut.

Töissähän syön kevyesti, ettei kauheasti rupea väsyttämään. Kahvin ja rahkan voimin sitä työpäivä mennään.

Tiistai olikin sitten tuskasta polkea työmatkat ja tehdä töitä. Olin niin kipeä. Työni on vielä kirjoittamista päätteellä koko päivän, joten se istuminenkin sattui koko kroppaan ihan kauheasti, vaikka yritin välillä taukojumppaa tehdä. Illalla ei edelleenkään ollut oikeastaan nälkä.

Keskiviikkona olikin jo hieman helpompaa, johtuiko sitten ottamastani kipulääkkeestä vai mistä.
Torstaina pummasin kyydin töihin pojaltani, koska oli luvattu sadetta koko päiväksi. Töistä poispäin sainkin sitten kyydin kotiin työkaveriltani. Onneksi, koska sitä vettä satoi tosi reippaasti.
Ja täytyy kyllä sanoa, että teki myös kropalle hyvää "lepopäivä".

Perjantaina olikin oikeastaan aika mukava pyöräillä töihin mennen tullen. En tiedä johtuiko perjantaista vai siitä, että kroppa rupeaa hivenen tottumaan.

Syöminen on mennyt kyllä aika pienellä arkipäivinä, koska sitä on vaan ollut niin väsynyt, ettei ole jaksanut tuota syömispuolta.

Veden juontiin vielä pitäisi panostaa, koska se on vaan niin vaikeaa. Iltaisin litran kannu vieressä ja sitä tyhjentänyt, että saisi tarvittavan vesimäärän vuorokaudessa alas.

Sitä tässä vaan olen ihmetellyt, että miksi oikean jalan nilkka kerää nestettä?

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ekaan viikkoon, vaikken puntarilla ole käynytkään. Ehkä sitten ensi viikolla....

Lopuksi kuva, jonka kopioin facebookista. Tämä hauska ja osuva kuva tulee siellä esiin aika ajoin ja mulla kyllä tuo hymyn huulille.

L2L eli LÄSKISTÄ LAIHAKSI tai ainakin vähän hoikemmaksi projekti.

Tammikuussa valittelin tätä ylipainoani, jonka kanssa olen tuskaillut jo monta vuotta.
Näinhän siinä kävi, kun silloin uumoilin, että kesä kun tulee, niin mitään muutosta ei ole tapahtunut.

Nyt sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kokeilla tällaisen 7 viikon pätkän, että saanko hyvää alkua itselleni tähän kropan muutokseen.

Ai miksi just seitsemän viikkoa ja just nyt keskellä kesää??

Pääsin tekemään taas pari kesälomatuurausta meidän terkkariin. Työt alkavat huomenna ja kestävät sen 7 viikkoa. Eli tuonne elokuun puoleen väliin.
Nyt kun päivät on taas aikataulutettuja, niin jospa tuo syöminenkin olisi helpompi järkeistää.

Myös se, että joudun autoni hajottua, pyöräilemään töihin, voisi olla sellainen potku persiiksille.
Ei siinä ettenkö muutenkin liikkuisi pävittäin koiran kanssa, mutta nyt tulee pakosta vähän lisää hyötyliikuntaa.

Yritän kirjoitella tänne näinä viikkoina tuntemuksiani ja jaksamisiani ja toivottavasti myös edistymistäni. Tilannekatsausta annan ainakin kerran viikossa.

Mitään lähtöpainoja tai mittoja en anna, koska hyvä kun uskallan niitä itsekään katsoa. Lähtöpainostani minulla on käsitys, mutta pelkään, että siihenkin on tullut parisen kiloa lisää tässä kesän aikana. Laitan alle kuitenkin kuvani, josta heikompisilmäinenkin näkee, että tarvetta painon pudotukseen on.
Joten huomenna aloitetaan ja startataan pyörällä luvatussa vesisateessa töihin.
Palaan asiaan viimeistään viikon päästä.

Kuva otettu kolme viikkoa
sitten, kun vahingossa osuin
selfietä ottaneen kuvaan.

MATKALLA VISBYSSÄ!

Tulipahan tuossa käytyä Visbyssä pyörähtämässä.
Joskus vuosia sitten äitini sanoi, että haluaisi käydä Visbyssä. Tämä jäi mieleeni ja äitini täyttäessä ensi tammikuussa 80, ajattelin, että on viimeisiä mahdollisuuksia hänen kuntonsa huomioon ottaen lähteä reissuun. Ja myös, että äitini itse vielä saisi matkasta jotain irti. Myös anoppini on halunnut käydä Visbyssä, joten kysyin häntäkin mukaan. Hänhän suostui saman tien. Halusin itselleni myös ikäistäni seuraa mukaan, joten pyysin hyvää ystävääni, rakkautta ja maan antimia blogin kirjoittaa mukaan myös. Olemmehan tunteneetkin melkein 40 vuotta. Samoin äitini ja anoppini tuntee hänet, joten vanhoina tuttuina lähdettiin matkaan.

Trubaruudi oli vastassa
Europan aulassa.

Matka varattiinkin ajoissa maaliskuussa ja lopulta koitti tuo sunnuntai 19. päivä eli lähtöpäivä. Silja Europa odotti Helsingin satamassa matkalaisia.
Kaiken kaikkiaan matka oli ihan onnistunut. Mummotkin jaksoivat yllättävän hyvin, vaikka paljon oli kävelemistä ja jonottamista. Toisena ravintola iltanakin myöhään, kun me nuoret jo olisimme olleet valmiita nukkumaan, niin vanhukset vaan jaksoivat valvoa.

Pina colada Europan tapaan.

Kyösti Mäkimattila ja Varjokuva
risteilyn pääesiintyjät

Nimmareita kerjäämässä.

Ilmatkin osuivat kohdalleen ja Visbyyssä aurinko paistoi vielä pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli n. 20 astetta.
Olimme ostaneet matkapakettiimme Visbyn kiertoajelun bussilla/ kävellen. Suomeksi opastettu kiertoajelu sisälsi mm. Högklint-jyrkänteellä käynnin, Almedalenin puiston, kasvitieteellisen puutarhan ja sekä nähtiin Pyhän Marian keskiaikainen kirkko.

Osa kirkkoa

Kävelemiseen piti varata hyvät kengät.

Idyllisiä vanhoja taloja kukkineen.

Kasvitieteellisestä puutarhasta.

Käärmepuu...

...ja sen oksat

Terassilla Visbyyssä.

Ihan kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Vaikka varasin matkan neljälle ja olikin samalla tilausnumerolla, niin hytit olivat laivan eri kulmissa. Meidän hytti oli keulassa ja vanhusten perässä. Oltiin sentään edes samassa kerroksessa. Koska laiva oli ihan täynnä, hyttien vaihtokaan ei olisi onnistunut.

Toinen miinus tuli, kun aamupäivällä vitoskannella jouduimme odottamaan laivasta ulospääsyä Visbyhyn yli puoli tuntia pidempään kuin piti. Siellä matalassa aulassa vieri vieressä jalat puutuneina seisoimme ja kun happikin rupesi loppumaan, niin jotkut ihmiset jo vähän hermostuivatkin.
Kertaakaan ei kuulutettu mikä siellä mättäsi. Ilmeisesti syy oli ollut, ettei poistumissiltaa saatu paikalleen.
Samoin Europan virolaisessa henkilökunnassa oli parantamisen varaa. Oli se heiltä sellaista sähläystä välillä. Siihen päälle kun vielä erittäin huono kielitaito, niin kommunikointi oli välillä vähän vaikeaa. Kyllähän tuollaisilla laivoilla pitäisi osata edes englantia ja mieluiten suomeakin.
Laivasta oli remontoitu vain ravintoloita ja kauppoja, joten laivamatkakin oli kuin paluu 90-luvulle.

Matka kokonaisuudessaan meni kumminkin plussan puolelle ja siitä jäi hyviä ja hauskojakin muistoja. Visbyhyn kannattaa tutustua ja varata sinne koko päivä aikaa. Kannatti käydä.

Fast Lane- ravintolan tarjontaa
laivalla. Ruokatarjonta oli muutenkin
runsasta ja hyvää.