Kävin sitten viime perjantaina sairaalassa kuulemassa kontrollikokeiden tuloksia ja tutkimuksissa. Keuhkoembolian yhteydessä kun huomattiin syöpäarvon olevan koholla.
Sekasin tuntein ja melko hermostuneenakin menin sinne. Onneksi aikataulut pitivät ja pääsin sisälle silloin kun pitikin. Lääkäri rupesi ensimmäisenä puhumaan sellaisin sanoin, että sain sen käsityksen, että arvot ovat olleet siinä mallilla, että jotain on.
Tässä vaiheessa olin ihmeen rauhallinen ja ajattelin vaan itsekseni, että syöpä on ja nyt selvitellään missä ja miten paha.
Lääkäri tutki kunnolla ja totesi kumminkin, että munasarjat ja kohtu ovat täysin puhtaat ja terveen näköiset. Mitään polyyppejakaan ei löytynyt. Syöpäarvo oli kumminkin inasen noussut edellisestä. Mikä ei tietysti ole hyvä juttu. Tämä lääkäri päätti, että jäädän seurantalinjalle. Kontrolloidaan kokeet 3 kk:n välein. Seuraavaksi sitten mammografiaan.
Tutuille, kun ilmoittelin tuloksia, niin monet sanoivat, että hienoa, ei löytynyt mitään.
Itsellä oli kuitenkin koko perjantain vähän sekava olo, että miten minun pitäisi nyt suhtautua? Mitään ei löytynyt, ainakaan vielä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että SE arvo oli noussut edelleen. Olenko iloinen vai pelkäänkö? Edelleen elän siis epävarmuudessa. Mutta näillä mennään.
Mites sitten se laihdutus? Täytyisi, täytyisi, kun vaan jaksaisi..... ottaa itseään niskasta kiinni ja tsempata.
Sen verran kuitenkin kivaa, että tiedän jo muutaman joululahjankin. Kahteen täytyy nähdä vähän vaivaa, mutta ovat jo hyvässä mallissa. Varsinkin nettiohjelöytööni -Karhusukkiin- olen tyytyväinen. Näitä olen jo ruvennut valmistamaankin. Sopivat hyvin yhteen villapaidan kanssa, jonka tein muutamia vuosia sitten miehelleni.
 |
| Miehelle tehty muutama vuosi sitten. Novitan ohjeen mukaan. |
Jos tänä vuonna saiskin joululahjat hoidettua ajoissa.
Ja lopuksi.
 |
| Eä hyvin- naura usein sivulta lainattu. |
