lauantai 24. helmikuuta 2018

MUFFINSSEJA PULLOSTA

Poikkesin eilen äidiltä tullessa matkan varrella olevassa K-marketissa ostamassa unohtuneen juuston.
Siinä sitten katseeni osui kakkuhyllyyn ja lähinnä sen päässä oleviin lasipulloihin.
Tutkin mielenkiinnosta, että mitä ne oli ja niissähän oli tarveaineet muffinsseihin.

Tämä kiinnitti huomioni.


Tarveaineet siististi päällekkäin.

Sitten kun nämä pullot näkyivät vielä olevan erityisen halvalla, niin päätin kokeilla ihan huvikseni.
Pullo oli tarjouksessa 1,99 euroa, kun normaali hinta oli 8,95.

Kotona sitten tutkin ohjetta ja mies totesi, että tarvittavat lisäaineet löytyvät kaapista, joten ei muuta kuin leipomaan. Lisäksi siis piti löytyä pari desiä maitoa, margariinia ja pari kananmunaa.

Tekotapa oli helppo. Pullosta aineet kulhoon ja muut aineet sekaan ja sekoitettiin.

Selkeät ohjeet löytyi suojapahvin takaa.


Sitten vain taikina vuokiin ja uuniin. 175 astetta ja 25-30 min.  Onneksi minulla oli vielä jäljellä näitä ihania tukevia muffinssivuokia.


Muffinssit piti  olla kolmen suklaan, mutta ne suklaat oli pieniä suklaanappeja, jotka taikinaan sekoittui. Kuvan mukaisia tummia muffineitahan näistä ei tullut, vaan vaaleita.

Maku oli kuitenkin hyvä. Tosin olivat kovin makeita, joten ei niitä yhtä enempää kerralla syö. Kiva kokeilu ja sain hienon lasipullon vesipulloksi itselleni.

Valmiina nautittavaksi.


keskiviikko 21. helmikuuta 2018

VUOSIKUVAHAASTE 8/52

Flunssan kanssa ruvetaan olemaan paremmalla puolen, mutta talven suhteen ei niinkään.
Pakkasta on pitänyt ja sääennusteen mukaan jatkuu ensi viikollakin. Yöllä on ollut pakkasia melkein parikymmentä astetta, mutta näin lopputalvesta päivälämpötilat ovat ihan mukavat. Eli mahtavaa ulkoilukeliä on ollut ja aurinko paistanut.
Tosin ensi viikolla meinaa olla pari päivää päivälämpötilakin melkein -20 astetta. Toivottavasti ennuste menisi pieleen. Päivät on pidentyneet ihan hurjasti, mikä vaan lisää kevään ja kesän odotusta.

Tässä aurinkoiset kuvat.


Kuvauspäivä 20.2.18. Yöllä pakkasta oli rapiat -18 astetta, mutta päivällä enää -5,2. Oikealla alareunassa näkee parin yön takaisia jälkiä, kun joku mennyt meidän pihan läpi. Anoppi epäili jälkien perusteella kärppää. Voisi ollakin. Olen sellaiseen törmännyt tässä.


Ihana auringonpaiste. Lumitilanne on pysynyt ennallaan.

torstai 15. helmikuuta 2018

VUOSIKUVAHAASTE 7/52

Viikko taasen vierähtänyt. Kyllä aika vaan menee nopeasti.
Äidin luona olen käynyt päivittäin ja hänen flunssansa on helpottamaan päin. Jos kohta sais ne kävelyharjoitukset todenteolla käyntiin.

Jotta asiat eivät sujuisi niinkuin strömsöössä, niin itse olen ollut ja samoin mieheni flunssassa koko viikon, eikä tunnu helpottavan. Kovinkaan paljoa ei ole saanut levätä, kun äitiäni käyn hoitamassa ja hänelle kaupassa. Koirakin tarvii ulkoiluttaa yms. pientä. Toivotaan kumminkin, että
pikkuhiljaa rupeaisi helpottamaan, eikä tulisi mitään jälkitauteja.

Kuvissa ei edelleenkään juuri muutosta ole edelliseen. Onkin kiva kun kevät tulee ja lumet rupeavat sulamaan ja siitä pikkuhiljaa rupeaa luonto muuttumaan. Silloin sitä muutosta vasta rupeaa huomaamaan.

Pientä pakkasta on ollut ja sitä luntakin on tullut sitten lisää. Nyt onneksi pari päivää on ollut keli nollassa ja kurakin roiskuu teillä ihan kiitettävästi. Tosin loppuviikosta ja ensi viikolla sitä kai ruvetaan olemaan kympin pakkaslukemissa. Saas nähdä pitääkö ennusteet paikkansa.



Kuvauspäivä 15.2. Pakkasmittari näyttää 0,2. Lunta ei ole onneksi satanut pariin päivään lisää.


Koirakaan ei ole pahemmin hyppinyt uudessa lumessa vielä :)

lauantai 10. helmikuuta 2018

VUOSIKUVAHAASTE 6/52 JA UUSI VAIHE

Keskiviikkona kuvasin uudet kuvat. Pientä pakkasta on ollut. Lunta on sadellut hiljakseen aina välillä.

Kuvaaminen meinasi unohtua, kun ätini pääsi sairaalasta maanantaina. Hänet kotiutettiin siinä kunnossa, että olen havahtunut olemaan äitini jonkinlainen omaishoitaja. Joku vois sanoa, että oma syy, pitäisi heti olla jyrkkä eikä lähteä hoitamaan lähiomaista. Täällä ainakin se kostautuu heti, koska kirjaimellisesti vanhemmat "lykätään" omaisten hoidettavaksi. Mutta onko kenestäkään sanomaan, että en hoida omaa äitiäni/isääni. Minusta ei ainakaan ole siihen. Äitini on niin paljon kumminkin tukenut/kasvattunut/auttanut, että en voi vaan "hylätä" häntä jonkun vieraan pikaiseen kotihoitoon. Olen siis ainoa lapsi.
Tämän viikon aikana olen joutunut omakohtaisesti kokemaan sen, että miten aikaisemmin niin omatoiminen ihminen laitostuu jo viikossa sairaalassa aivan avuttomaksi.

Äitini päästessä kotiin olen hoitanut hänen asioitaan. Käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, hoitanut pesut yms. Toiminut fysioterapeuttina. Käynyt pari kertaa vuorokaudessa hänen luonaan varmistamassa, että kaikki on ok. Matkaa on vajaa 10 km suuntaansa, mutta aikaa se ottaa silti. Kaiken tämän päälle äitini on saanut flunssan. Se tuo edelleen haastetta kotona jaksamiseen.

Päivä kerrallaan mennään ja jaksetaan. Toivotaan vielä parempaa ja omatoimisempaa kevättä ja kesää ja jatkoa. Uskotaan ja toivotaan.

VUOSIKUVAHAASTE 6/52

Kuvat otin keskiviikkona 7.2.


Keskiviikkona pakkasta oli -6.1 astetta. Lunta satoi hiljalleen. Kevättä odotan jo kovasti.



Kuva on otettu päivällä, vaikka valaistus näyttääkin alkuillalta. Aidan vieressä näyttää lunta olevan 70 cm.

lauantai 3. helmikuuta 2018

VAIKEA VIIKKO JA VUOSIKUVAHAASTE 5/52

Kuvahaasteeni on tällä viikolla vähän myöhässä, kun ensin ajattelin, että otan kuvat aina maanantaisin heti uuden viikon alussa. No, kaikkea ei voi suunnitella.
Viime viikon tiistaina minulle soitettiin, että tulisinko tekemään sairauslomasijaisuuden loppuviikoksi ja seuraavaksi maanantaiksi. Toki tartuin tilaisuuteen, jo senkin takia, että saisin oman aktiivimallini täytettyä.
Eipä tuossa mitään, tuttu paikka, työ ja työkaverit. Viikonlopulla alkoivatkin sitten ongelmat.
Lauantaina alkuillasta koiran kanssa lenkillä ollessa kauhukseni huomasin, että koiruuden virtsa on aivan punaisena verestä. Mielessä kävi jo kaikki mahdollisuudet syövästä lähtien.
Eikun kiireesti kotiin ja etsimään  päivystävää eläinlääkäriä.
Tampereelta sain sitten ajan tunnin päähän ja seitsemän jälkeen oltiinkin sitten Tampereen keskustassa eläinlääkärillä.
Fedoa tutkittiin, otettiin ultra virtsarakosta ja neulalla suoraan virtsanäyte mahan läpi virtsarakosta.
Virtsatien/rakon tulehdusta epäiltiin. Pari tuntia kun vierähti, niin päästiin pois tulehduskipulääkkeen ja reseptin kanssa. Pari päivää piti odottaa bakteeriviljelyn tulosta, että saadaan selvyys antibiootin aloittamisesta.
Maanantaina soittelinkin lekurille ja kuulin, että mitään tulehdusta ei ollutkaan ja vaiva olisi eturauhasperäistä. Ei siis tarvetta antibiootille. Ohjeena tuli, että jos vaiva ei mene ohi muutamassa päivässä tai tulee usein uudestaan niin paras hoitomuoto olisi kastraatio.
Saas nähdä miten meidän poitsun kanssa käy. Nyt ainakin on jo ihan normaali.

Joillakin voi lauantai-iltana mennä
tuollainen summa viihteellä.
Meillä se meni eläinlääkäriin.

Niinkuin lauantainen ei olisi riittänyt, niin sitten jouduin omalle äidilleni soittamaan ambulanssin sunnuntaiaamuna. Hän on nyt ollut koko viikon sairaalassa ja ilmeisesti kotiutuu alkuviikosta. Koska olen ainoa lapsi, niin jatkossa joudun häntä hyvin paljon hoitamaan. Liikkuminen romahti hetkessä tosi huonoksi.

Maananataina sitten töissä sain kuulla, että kollegan sairausloma jatkuisi loppuviikon, joten työni jatkuisi myös. Siinä sitten meni viikko päivät töissä ja illat sairaalassa. Huoli äidistä sekä koirasta. Jotta nämäkään ei sitten vielä riittänyt, niin piti tulla keskiviikolle ja torstaille pahin lumimyräkkä muutamiin vuosiin.

Ajokelit oli todella huonot ja sitä lunta tuli sitten suurinpiirtein talven lumet puolessatoista vuorokaudesta.  Täällä ainakin oli sellainen kaaos, että kirosin talven kyllä kunnolla.
Töissä sanoinkin, että jos nyt joku tulee sanomaan, että ihanaa kun talvella on lunta, niin kannattaa pysyä vähän kauempana.
Siis tykkään toki pikku pakkasesta ja lumesta, mutta sitä lunta saisi olla maltillisesti. Eikä tosiaan sen tarvitsisi sataa koko talven lumia kerralla. Tästä sitten päästäänkin haastekuviin.

VUOSIKUVAHAASTE 5/52


Kuva otettu tänään 3.2. Pakkasmittari näyttää -10,1.  Lunta siis tuli pari päivää yli omien tarpeiden. Tarkkaan jos kuvaa katsoo, niin aitakin on osin jo lumen alla kokonaan.

Jotenkin hämärää kuvissa, vaikka otettu ihan valoisaan aikaan kahden maissa iltapäivällä. Pitäisi varmaan hakea kaupasta Fazerin sinistä...... :)