Ensiksi haluan kiittää, että teitä lukijoita on tullut muutama lisää. Olen aina jotenkin ajatellut, että ei tätä lue kukaan muu kuin rakkautta ja maan antimia blogin kirjoittaja/ lapsuuden kaverini, ja hänkin vaan velvollisuudesta. (no ehkä hän lukee muutenkin).
Anteeksi pyydän sitä, etten todellakaan ole huomannut, että juttujani on kommentoitu. Siis, kun minulle tulee yleensä sähköpostiin tieto, jos joku kommentoi ja yritäkin sen aina julkaista ja vastata. Nyt vahingossa katsoin blogini historiaa ja huomasin kommentointi sivulla, että siellähän on kommentteja, joita en ole huomannut, eikä niistä ole tullut s-postiin tietoa.
Eli, jos olet kommentoinut jotain juttuani, eikä sitä ole julkaistu ja näin ollen viestiin ei ole vastattu,
johtuu vaan siitä etten ole huomannut koko viestiä. Ei siis ole ylpeyttä, eikä välinpitämättömyyttä, vaan ainoastaan oma mokani. Lupaan tästä lähin olla tarkempi ja olen todella kiitollinen, jos joku tosiaan tätä blogia joskus lukee.
Asiasta toiseen. Ajelen sellaisella vanhalla farkulla, jolla on ikää jo 14 vuotta. Alkuvuodesta kun katsastin auton, sain huomautuksen ajovalojen lasien himmeydestä. Vanhaan autoon, kun ei viitsisi kalliita varaosia ostaa, niin googletin vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja oli kolme. Uusien umpioiden osto, romikselta käytettyjen osto (jos sattuu löytymään) tai sitten ostaa ainetta, jolla lasit saa kirkastettua.
Löysinkin tällaista ainetta Biltemasta. Hintakaan ei päätä huimannut 17,95.
Pistin miehen hakemaan työmatkallaan aineen ja nyt sitten pääsin kokeilemaan sitä. Olin kyllä epäileväinen, että näinkö joku aine voisi harmaat, kuluneet ajovalot kirkastaa.
Tänään oli hyvä päivä kokeilla. Ohjeet oli selkeät ja helpot. Työ oli nopeasti tehty ja täytyy sanoa, että ainakin luonnossa ajovalot kirkastuivat silmin nähden. Toivotaan, että katsastajakin on tyytyväinen, kunhan pääsen sinne asti.
 |
| Kuskin puoleinen, vielä käsittelemätön ajovalo. |
 |
Repsikan puoleinen , jo käsitelty valo. Ero
on kyllä selkeä. |
Vielä lopuksi tämän viikon vuosikuvahaaste. Kyllä on vuosi mennyt nopeasti. Nyt elellään jo syyskuun puoltaväliä. Mihin oikeastaan katosi elokuu? Tuntuu kuin heinäkuun jälkeen olisi tullut suoraan syyskuu. Parasta on, että joulu lähestyy. Ja ihan oikeesti, ensi kuun lopussa viimeistään se rupeaa jo näkymään kaupoissa.
Ja eikun kuviin, jotka onneksi vielä henkii myös kesää, vaikka syys rupeaa painaa päälle.
Lehtiä on jo pudonnut maahan ja vihreys rupeaa väistymään pikkuhiljaa. Lämpö on ollut noin 17 astetta. Kova tuuli on käynyt ja päivällä ripsi vähän vettäkin. Juurikin sen verran, etten taaskaan päässyt leikkaamaan nurmikkoa.
Hyvää alkavaa viikkoa!
