JOULUKALENTERI OLUEN YSTÄVÄLLE!

Tein muutamia vuosia sitten miehelle joulukalenterina olutkalenterin.
Ostin joka päivälle yhden pullon/tölkin olutta, joita hän ei ollut koskaan maistanut.

Kalenteri olikin mukava yllätys, koska nyt hän pääsi maistelemaan oluita, joita ei itse tulisi ostaneeksi. Silloin hän myös ihastui tummiin oluisiin, jotka kuulemma ovat oikein hyviä ruoan kanssa.

Silloin kalenterina oli yksi viinipullon mukana tullut pahvinen laatikko, johon joka aamu yritin ehtiä laittaa uuden pullon. Koin tämän jotenkin hankalaksi ja muiden pullojen piilotuskin oli hankalaa, joten nyt päätin tehdä oikein kunnon kalenterin.

Näistä pitäsi tulla joulukalenteri.

Mietin, pitkään, että minkälaisen tekisin. Mahdollisimman halvalla tietysti. Asia ratkesi oikeastaan sillä, että löysin kirppikseltä nipun punaisia viinipullojen lahjalaatikoita. Näitä tietysti piti saada lisää ja yllätys yllätys, Alkostahan näitä sai kaikista edullisimmin. Mietin myös tehdä pahvista itse, mutta tarpeeksi iso kartonki maksoi enemmän kuin valmis pullolaatikko.

Mietin myös, miten kiinnittäisin laatikot toisiinsa. Halusin laatikon tukemaan, koska painoa tulisi kumminkin jonkin verran. Kaikkein parashan olisi ollut sellainen hieno puulaatikko, mitä nykyään paljon sisustuksissa käytetään, mutta ei mulla sellaista ollut. Olin kumminkin joskus ostanut jemmaan Lidlistä ison rullan lautakuvioista kontaktimuovia. Nyt sille tuli sitten käyttöä. Kyllä kannatti, kun niin halvalla sai :) .

Eihän mulla sopivan kokoista pahvilaatikkoa ollut, joten tuunasin isommasta oikean kokoisen. Päällystin sen sitten lautamuovilla ja aikas hyvän näköinen tuli, vaikka itse sanonkin.

Välillä piti testata, että sopivatko laatikot laatikkoon.

Laatikko päällystettynä.

Sen jälkeen kokosin pullolaatikot ja laitoin Prismasta löytyneet kalenterin numerotarrat kansien päälle ja sivuilta koristelin lumihiutaletarroilla. Siinä se sitten oli. Ei muutakuin täyttämään.

Ihan kivat numerotarrat.

Valmis kalenteri

En osta oluita kerralla, vaan välillä kauppareissulla ostan pullon tai pari. Näin ei tarvi raahata painavia pullokasseja, eikä rahaa mene kerralla niin paljoa. Samaten kun tulee käytyä eri kaupoissa, niin olutvalikoimakin on ihan eri.
En itse pidä oluesta, joten valitsen pullot/tölkit ihan nimen tai etiketin perusteella. Täytyy myöntää, että oluiden nimissä on käytetty mielikuvitusta. Ne oikeastaan aika hauskoja. Yksikin oli muistaakseni vihainen nainen tai jotain sen suuntaista. En vaan löytänyt sitä enää kaupasta.

Joka luukussa olutyllätys.

Mikä parasta, joulun jälkeen tämän kalenterin saa hyvin kasaan. Vaikka kokonaisena aika massiivinen onkin. Eikä näitä laatikoita ole pakko täyttää oluella. Voihan tällaisesta tehdä vaikka sisustuskalenterin jollekin, joka sellaisesta tykkää ja laittaa kynttilöitä, käsipyyhkeitä yms. sisälle.
Tai vaikka tulevalle äidille kalenteri, johon laittaa tuttia, ruokalappua, bodya yms. pientä tarpeellista. Mielikuvitus tällaisissa on vain rajana.

Tästä se joulun odotus lähtee.....

PITKÄSTÄ AIKAA

Pitkästä aikaa tännekin päädyin kirjoittamaan. Kesä tuli ja meni. Vai tuliko sitä kesää oikeastaan. Ei ainakaan ilmat kovasti suosineet. Toisaalta ei se niin kauheasti harmittanut, kun kesä meni jälleen töissä. Juhannukselta töihin menin ja lopetin vasta elokuun lopulla. Työt kun loppuivat, alkoikin melkolailla syksyn tuntuiset ilmat.

Työvälineet

Tätä kelloa tulee töissä tuijoteltua
kerran jos toisenkin.

Entä sainko mitään aikaiseksi kesällä? Jos kudotut puuvillasukat lasketaan niin kyllä, mutta siihen se sitten jäikin. Kaikkea on mielessä mitä pitäisi ja olisi pitänyt tehdä, mutta jotenkin on vaan veto aina pois töiden jälkeen.
Tänä vuonna on tullut ajateltua paljon elämän yllätyksellisyyttä. Vuoden alussa meinasin menettää mieheni vaikealle bakteeritulehdukselle. Kesäkuussa läpiirissä oleva ihminen sai rintasyöpädiagnoosin. Sitä matkaa olen yrittänyt kulkea hänen kanssaan. Samaan aikaan kaverin sukulainen sai tiedon haimasyövästään ja pari kuukautta elinaikaa. Jotta tämä elämän tasapaino kuitenkin säilyisi, niin kesäkuussa kuulin myös, että ystäväni vartoo toista vauvaansa. Laskettu aika on vielä niin hienosti kuin Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivänä. Saas nähdä kuinka käy.
Kaverini sukulainen menehtyi noin kolme kuukautta sairastettuaan siihen haimasyöpään. Vain paria päivää aikaisemmin kuulin, että hyvästä ystävästäni/lapsuuden kaveristani on tulossa mummo.
Eli meneekö se sittenkin lopultakin niin, että jollain lailla elämä pysyy tasapainossa kumminkin....

Kesällä tuli myös sellainen ohjelma uusintana tv:stä kuin lomamatka 80-luvulle. Minullehan 80-luku on SE vuosikymmen, jolloin oli teini-iässä ja tulin myös täysi-ikäiseksi. Tuohon aikaan liittyy niin paljon muistoja. Pidin erityisesti kasarimuodista. Esim. housutkin istuivat mun kropalle tosi hyvin. Ja ne ihanat kirkkaat värit. Jotenkin sen ohjelmasarjan jälkeen tuli paljon muisteltua 80-lukua. Välillä vähän haikeenakin.
Onneksi muodissa etenkin, piipahtaa eri vuosikymmeniltä vaikutteita. Nyt on jälleen ollut paljon kirkkaita "neon" värejä. Eihän kaikkien vaatteiden täydy olla vain mustaa, harmaata ja valkoista.

Väriä elämään!

Tuli sitä kesällä käytyä Tallinnan risteilylläkin. Teemme yleensä hääpäivän aikoihin jonkinlaisen pienen reissun. Samanlaisen risteilyn teimme helmikuussa kavereitten kanssa. Silloin oli tullessa sen verran merenkäyntiä, että en pystynyt syömään, enkä poistumaan hytistä pahoinvoinnin takia. Hyvissä ajoin nyt rupesinkin katsomaan tuuliennusteita. Ja tietysti luvattiin aika kovaa tuulta ja just siltä suunnalta, kuin edelliselläkin kerralla, joten tiesin, että laiva tulisi keinumaan.

Matka kumminkin meni merenkäynnistä huolimatta ihan hyvin, koska olin varautunut pahoinvointilääkkeellä. Samoin aikataulujen suunnittelu oli hyvä idea. Eli söimme ja teimme ostokset aina kun laiva oli vielä satamassa tai lähellä sitä. Pahimman keinumisen ajan makoilin sängyllä. Näillä toimenpiteillä selvisinkin ilman pahoinvointia. Pahoinvointilääke siis auttoi. Ainoa miinus siitä lääkkeestä oli väsymys. Joten torkahteltua tuli niin laiva- kuin bussimatkankin aikana. Oli se silti kumminkin loppujen lopuksi kiva pikku irtiotto arjesta.

Laivalla syötyä.  Tällä kertaa ruoka pysyi myös sisällä.

Nyt sitten ruvetaan valmistautumaan pikkuhiljaa jouluun. Onneksi lahjaostot on jo hyvällä mallilla. Niin ja neuletakkikin pitää kutoa loppuun tässä syksyn mittaan.

Huomenna on myös hermostuttava tilanne kun vien koiran eläinlääkärille, että saatetaan rokotukset ajantasalle. Hermostuttavaa siitä tekee sen, että kysyn samalla mitä ovat muutamat patit, jotka ovat koiralle ilmestyneet. Toivottavasti ei mitään vakavaa kuitenkaan....