KOKO PÄIVÄ KOIRAA!!

Huomenna on sunnuntai ja meikäläinen aikoo viettää koko päivän rakkaan koiraharrastuksen parissa. Kuuluun meidän koirayhdistyksemme hallitukseen ja vastuualueeni on kanttiini.
Huomenna on yhdistyksemme järjestämät TOKO-kisat ja menen sinne siis kanttiinia pitämään.
Aamulla pitääkin sitten nousta aikaisin ylös, kun muut vielä kääntävät kylkeään.

Täytyy keittää todella paljon kahvia ja tehdä läjä erilaisia voileipiä.
Onneksi meidän kopilla on jo valmiina juomat ja makkaran grillaaja tulee aamusta. Tällä kertaa pääsenkin helpolla!
Tämä on tosin vielä pientä. Koiraharrastajia voisi pitää jonkin sortin hulluina. Asiaa kuvaa hyvin toisen jäsenemme päivitys Facessa, kun oli viikko sitten kisat vähän kauempana. Päivitys oli jotenkin näin:" Heräsin aamuyöstä neljän aikaan ajaakseni reilun sadan kilometrin päähän, jotta pääsen istumaan päivän roskiksessa."
Tämä oli niin mahtava lause. Se jotenkin kiteytti koiraharrastuksen syvimmän sisällön.
Ja jos tosiaan on niin, että niitä, jotka harrastavat koiriensa kanssa "tosissaan" ja talkoilevat yms., pidetään jonkin sortin hulluina, julistaudun mielelläni hulluksi!!! Tää harrastus antaa niin paljon ja porukka on mahtavaa. Aina saa nauraa ja jos mikään ei suju tai epäonnistuu, niin tukijoita riittää!

Tästä pääsenkin hyvin  siihen, että toissakesänä päätin itse tehdä noutokapuloita. Otin mitat virallisesta kapulasta ja rupesin taas miettimään löytyisikö aineet kotoa. Löytyihän sitä isoja vanerilevyjä varastosta ja just sopivan kokoinen uusi harjanvarsi. Sahasin harjanvarren sopivan pituisiksi pätkiksi. Vaneria varten tein sopivan kokoisen sabluunan, jolla piirsin neliöt. Sitten vain pistosahalla leikkaamaan kappaleet irti. Kaikki kappaleet hioin käsin ja hiomalla pyöristin vanerinpalojen kulmat pyöreämmäksi. Mieheltä sain apua sen verran, että hän porasi ruuvin reijät ja teki vaneriin ruuvin kannan upotukset. (olisinhan mäkin osannut, mutta oli kiva, että mieskin vähän auttoi). Sitten ei enään muuta kuin puuliimaa ja ruuveilla osat kiinni toisiinsa. Tällaisia niistä sitten tuli.

Pino noutokapuloita.

Noutokapulat lähempää.

TUULIKAAPIN KOIVUT

Pari päivää sitten kerroin kuinka uudistin tuulikaapin vanhaa lipastoa...
Eipä se sitten siihen jäänyt. Meinaan tuulikaapin piristäminen.
Olin tuolle yhdelle seinälle ajatellut tapettia jo jonkin aikaa.

Jossain vaiheessa tv.stä tuli sarja nimeltä Kimmo, siinä näkyi aina välillä tämän Ullan kodissa eteistä jonka "puu" tapettiin ihastuin. Oli vähän sellaista moderninpaa puukuviota. Tuo tapetti jäi vaivaamaan mieltä ja lopulta rupesinkin netin ihmeellisestä maailmasta sitä etsimään. No eihän kyseistä tapettia löytynyt. Monia muita kumminkin, ihan kiinnostavia kanssa.
Sattuipahan sopivasti tuossa kesällä eksymään käsiini koivutapetti. Ei se ihan nyt sellainen ollut kuin olin ajatellut. Hieman hillitympää kun olin katsellut.
Hetken sitä mietin ja mallailin seinään. Lähetin jopa miehelleni kuvan tapetista, kun hän ei sattunut kotona olemaan ja esitin varovaisen kysymyksen: Järkkyttyisitkö kovasti jos tuulikaapin seinässä olisi tuollainen tapetti kun tulet kotiin?
Mieshän tietysti näytti vihreää valoa. Luottaa se sen verran minun loistavaan makuuni. Sitäpaitsi jos tapetti näyttäisi pahalle, niin minähän se olisin joka sen joutuisi vaihtamaan.

Tuumasta toimeen, Vanha boordi irti, Jalkalistan irroitus ja sitten vähän pakkelia koloihin. Seinän hionta tasaiseksi ja pohjamaalia pintaan peittämään vanha, tummempi alaosa.
Sitten itse asiaan. Pari vuotaa seinään ja valmis. Vaikeutta tapetointiin toi, kun en löytänyt porrasjakkaraa mistään. Luovana ihmisenä otin sitten alleni pienen koulussa tehdyn jakkaran. Sekään ei oikein tuntunut riittävän, että ylettyisin tarpeeksi hyvin katonrajaan, joten kaivoin korkokengät jalkaan. Pituutta olikin sen jälkeen tarpeeksi. Vähän oli arvelluttavaa, mutta olo oli oikein naisellinen.
Lopputulos..... no  vaati hieman aikaa tottua uuteen seinään. Mutta vain hieman. Nyt kun sitä on tullut jo pari kuukautta katsottua, niin pidän siitä oikeastaan aika paljon. Joskus sitä pitää vaan olla enakkoluuloton ja kokeilla rohkeampaakin.

Kuvassa on ihanat valurautaiset koiranaulakot, jotka ostin jo vuosia sitten Pajutilalta. Ne on kuin tehty koiran omille remmeille ja pyyhkeille yms. mitä nyt sattuu tarvitsemaan harva se päivä.

MÄHÄN LUPASIN.......

Kerrankin pidän lupaukseni ja lisään jotain uutta nopeasti.
Kuten jo eilen mainitsin, niin paljon on tullut tehtyä parin vuoden aikana.

Sisustusvimma on ollut päällä jo pitkään. Uutta ja raikkaampaa pitäisi saada. Ja tietysti nopeasti. Kaiken uusiminen kerralla vain veisi paljon rahaa.
No hätähän ei ole tämän näköinen, kun käyttää vähän mielikuvitusta ja tutkii mitä kaapit ja varastot pitää sisällään.

Ensimmäisenä voisin esitellä vanhan pienen, ankean lipaston, joka on palvellut tuulikaapissa jo reilut kymmen vuotta. Vähän olin jo siihen kyllästynytkin, mutta ajattelin jatkaa pikkulipaston elämää vielä jonkin aikaa. Ainakin siihen asti, kun keksin paremman idean.

Kuuma kesäpäivä. Loma. Jotain hauskaa ja nopeaa tekemistä piti keksiä. Se olikin hetken päähänpisto kun kaivoin tapettirullanlopun esille. Yksi kerrallaan tyhjensin laatikon (tulipahan nekin siivottua). Sopivan kokoiset palat olin jo leikkannut valmiiksi. Kahva irti, pinnan puhdistus, liisteriä tapettiin ja kiinni etureunaan. Terävällä mattoveitsellä siistin reunat. Ainoastaan yläreunasta tapetti kääntyy takapuolelle. Edelleen terävällä veitsellä paikansin kahvan ruuvien paikat ja kiinnitin kahvan paikoilleen. Sama toistui viisi kertaa. Jos olisin ollut oikein fiksu ja viitseliäs, niin olisin vielä lakannut tapetin pinnan. Näin siitä olisi saatu helpommin puhdistettavan ja kulutusta kestävän.

Olin kumminkin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja energisyyteeni, kun ottaa huomioon, että lämpöä ulkona noin 30 ja sisällä varmaan saman verran. Lipasto raikastui hieman ja sai näin ollen lisäaikaa.
Tapetti oli ohutta raitaa ja ne menevät kohdakkain jokaisen laatikon kohdalla.

 Lipasto yllä siis vielä melkein alkuperäisenä. Kullan väriset vetimet oli jo vaihdettu vuosia sitten!

Raikkaampi lipasto, jonka laatikoiden etulevyt tapetoitu hopea/valkoraidallisella tapetilla.

MORJENS JÄLLEEN!!!

Paljon on vettä virrannut ja niin paljon tapahtunut siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut. Aika rankkaa on ollut ja siksi tämä blogikin on jäänyt vähän niinkuin tauolle.

Työrintamalla on ruvennut näyttämään paremmalle. Vihdoin olen paikassa, jossa voisin kuvitella olevani pitkäänkin. Työyhteisö on mukava ja sinne on kiva mennä, vaikka kuinka aamuisin onkin vaikea nousta ylös. Työkin on jo itsessään  mielenkiintoista ja uutta oppii joka päivä.

Joo tunnustan. Olen siis aamu-uninen ihminen ja näin syksyn myötä se vaan pahenee, kun aamutkin rupeavat olemaan niin pimeitä.

Kesä meni ja hellettä piisasi. Nyt alkaa olemaan syksy jo hyvässä vauhdissa ja pimenevät illat ovat ihania. Yllä on kuva yksi minun ja varmaan koiranikin lempipaikoista. Olen aina tykännyt kulkea metsässä, koska se on oikeasti mieltä rauhoittavaa. Kuvassa siis polkua harjulta, jossa usein koiran kanssa kävelen. On siitä mukava paikka, että siellä tosi harvoin törmää kehenkään. Koira nauttii, kun saa juosta vapaana ja minä nautin hiljaisuudesta.

En kuitenkaan tätä paria vuotta ole ihan toimettomana ollut. Ja omia töitänihän tän blogin tarkoitus on esitellä. On tullut virkattua ja kudottua, tapetoitua, maalattua ja tuunattua huonekaluja erilaisilla menetelmillä. Olenpahan tehnyt jopa puutöitä, kun piti itselle tai siis oikeastaan koiralle noutokapuloita tehdä!! Piirtämistäkään en ole unohtanut. On kiva, että minulta kuvia edelleen tilataan....

Lupaan nyt pikaisesti laittaa kuvia tekeleistäni ja vähän yksityiskohtaisemmin selostaa niitä!

Tästä se taas lähtee!!!

Hei! Laitoin myös uuden blogilinkin, jota hyvä kaverini on ruvennut pitämään! "Rakkautta ja maan antimia" Sieltä löytyy reseptejä, remontointia, eläimiä yms. Kannattaa vilkaista. Löytyy Linkit sivulta.