torstai 12. marraskuuta 2020

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO OSA 3

Nyt on kulunut kahdeksan viikkoa Fedon kastraatiosta ja selkeää muutosta on tullut. Kivekset on pienentyneet ja koira on rauhoittunut. Niinkuin mies sanoi, niin sellainen levoton töhöttäminen on jäänyt sisällä pois. Nukkuu tosi paljon. Omassa pihassa merkkailu on myös jäänyt pois. Eli ennen kävi pihan reunoilla merkkailemassa alueen, mutta ei enää. Ulos lähtee entistä huonommin, jos ilma ei miellytä. Juo vähemmän eli varmaan nyt aika normaalisti. Ulkona haistelu on jäänyt vähemmälle. 

En osaa sanoa olenko välttämättä tyytyväinen tuohon rauhallisuuteen. Koirani on koko ikänsä ollut kovin pentumainen ja nyt tuntuu, että olisi vanhentunut lyhyessä ajassa. Tosin täyttihän Femu eilen 12 vuotta, mutta silti. 

Toisaalta täytyy ajatella, että koiralla on varmaan nyt parempi olo ja se on kuitenkin tärkeintä. 

Tosiaan eilen tuo karvakamu täytti jo 12 vuotta. Meillä onkin ollut tässä juhlapäiviä, kun itse täytin viime viikolla pyöreän luvun. Toivottavasti saamme ensi vuonnakin juhlia synttäreitä!

Päivänsankari ei oikein tykkää 
kuvaamisesta.




Onko pakko koko ajan hosua sen 
kameran kanssa,



perjantai 16. lokakuuta 2020

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO OSA 2

 Tänään on kuukausi, kun kävimme implantin ottamassa. Lyhyt katsaus siihen onko mikään muuttunut.

Ulkona koira käyttäytyy kuin ennen. Ilmeisesti tässä lähellä jollain nartulla on juoksut, kun ei millään tahdo päästä tiettyjen kohtien ohi, kun yritetään näitä jälkiä jäädä nuolemaan. Tosin tuon ikäisellä koiralla nämä tuoksut ovat jo varmaan niin selkärangassa, että ei ne sieltä mihinkään häviä. 

Positiivista on ollut, että nämä tuoksut eivät nyt ole aiheuttaneet sitä veritippojen tiputtelua, eikä myöskään ole virtsan kanssa tullut vahinkoja sisälle. 

Sisällä koira on ehkä jonkun verran rauhallisempi. Omassa pihassa pikapissoilla käynti (joita harrastettiin, kun koiralla oli niitä pidätysvaikeuksia) ei kiinnosta. Mieluummin oleilee vaan sohvalla pää tyynyllä. Se minkä olen huomannut, että koirasta on erittäin tarkka aikatauluista. Ennen ruokaa ja uloslähtöä ruvetaan noin puolta tuntia ennen kiinnittämään mun huomiota ja ollaan rauhattomia. En tiedä onko sattumaa, että tää on voimistunut nyt vai johtuuko vaan vanhuudesta. Seuraillaan. 

Kiveksissä en vielä kokomuutosta ole huomannut. 

Katsotaan taas vähän eteenpäin ja kuulumisia sitten lisää. 

Fedo oli työkamuna, kun olin etätöissä.
Nukkuessakin täytyy pitää pää tyynyllä, vaikka 
sitten lattialla.


tiistai 29. syyskuuta 2020

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO, OSA 1

Uros koiran kemiallisesta kastraatiosta löytyy tosi vähän kokemuksia, joten päätin kirjoittaa siitä tähän, koska tuollaisen toimenpiteen teetätin koiralleni pari viikkoa sitten. 

Ensin vähän taustaa koirasta ja miksi päädyin tähän. Minulla on siis Portugalinvesikoira uros, joka täyttää puolentoista kuukauden päästä 12 vuotta. Koira on keskikokoinen ja painaa n. 27 kg, Koirani ei ole ikinä ollut mitenkään aggressiivinen toisille koirille, päin vastoin. Fedo ei ole provosoinut muita uroksia tai provosoitunut muiden koirien ärhäntelystä. Luonteeltaan on todella kiltti. Ei ole koskaan nylkyttänyt, ei myöskään ole ollut mitenkään käytöshäiriöinen. 

Miksi sitten kastraatio? Fedolla on suurentunut eturauhanen ja varsinkin narttujen juoksujen aikaan aktivoituu, välillä jopa niin, että tiputtelee verta. Samoin silloin, kun on pahimmillaan, myös virtsan pidätyskyky on heikompi. Koirani on tutkittu, ultrattu ja otettu laajat verikokeet kaiken muun sulkemiseksi. Eläinlääkäri ensimmäisen verivirtsaisuuden jälkeen sanoikin, että kastraatio tulee todennäköiseksi jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Kastraation pitäisi siis pienentää eturauhasta ja näin ollen oireilun pitäisi loppua. Koirallakin silloin on parempi olo. 

Päädyin kemialliseen kastraatioon ihan koiran iän vuoksi. En halua nukutuksia enää tuon ikäiselle, vaikka kuinka voisi hyvin. Kemiallinen kastraatio ei ole myöskään lopullinen, niin pääsen näkemään miten se muuttaa tuota koiraa ja turkkia. Oma koirani on myös niin pentumainen edelleen luonteeltaan, joten toivonkin ettei kovin flegmaattiseksi rupeaisi. Toivottavasti ei tuo karvakaan kovin rupeaisi huopaantumaan. 

Itse toimenpide siis tehtiin pari viikkoa sitten. Kysyin aluksi miten iso neula on, koska Fedo jo tärisi valmiiksi ja oli levoton. (oli varmaan muistissa isot tutkimukset edellisellä kerralla ja yritykset ottaa kolmesta eri jalasta verikoetta). Eläinlääkärin  mukaan neula olisi iso, koska implantti oli isommalle koiralle tarkoitettu. Iso implantti myö tarkoittaisi, että sen vaikutus kestää tuon kokoisella todennäköisesti sen lähemmän 12 kuukautta, kuin 6 kuukautta. 

Implantin laittokohta


Pyysinkin, että koira saisi puudutteen. Ell ajeli lapojen välistä pienen alueen karvaa pois ja laittoi puudutegeeliä vaikuttamaan. Noin 5 minuutin kuluttua alue oli puutunut ja ell laittoi implantin sujuvasti niin, että Fedo ei reagoinut siihen yhtään. Itse implantin laitto kesti noin 5 sekuntia. Aivan kuin olis vaan piikki annettu koiralle. 

Vaikutuksen aikatauluna sanoi, että aluksi testosteroni saattaa jopa lisääntyä ja koiran oireet pahentua ennenkuin alkaa vaikuttamaan. Vaikutuksen pitäisi olla täydessä käynnissä noin 8 viikon kohdalla. 

Tämän hetkinen kokemus on, että parin viikon jälkeen tosiaankin on oireet menneet vähän pahempaan suuntaan. Yhtenä päivänä tiputteli vähän verta ja ulkona nuo tuoksut ovat sitä luokkaa, ettei pääse kuin metrin eteenpäin ja sitten yritetään haistella/ nuolla jälkiä. Onneksi virtsan karkailua ei ole esiintynyt. Koira on muuten ollut oma itsensä eikä kiveksetkään ole vielä lähteneet pienenemään. Eli vaikutusta odotellessa.... 



tiistai 15. syyskuuta 2020

PIENTÄ REMPPAA JA ISOJEN ASOIDEN ÄÄRELLÄ

 

Pitkästä aikaa tulee kirjoitettua tännekin. Jotenkin tämä vuosi on mennyt niin nopeasti ja kesä vielä nopeammin. Ilmassa tuntuu muutoksen tuulia. Itse täytän pian 50 v. Ikä, joka on mulle suuri tabu. Täytyy vaan ajatella, että elämä alkaa viisikymppisenä, eikä ole vielä minkään loppu.

Toinen iso asia on, että mies saa insinööriopintonsa päätökseen vuoden vaihteessa ja hänen työkuvionsa tulee muuttumaan aika tavalla. Saas nähdä mitä se tuo tullessaan.

Isoimpana asiana kuitenkin on äitini kunto. Hänellä on nyt virallisesti todettu Alzheimer, vaikka hän on sitä sairastanut ainakin jo vuoden verran. Hänellä todettiin viime syksynä harvinainen silmäsairaus, johon ei ole parannusta ja joka tulee tekemään hänestä melkein sokean. Hänet tosin luokitellaan jo nyt näkövammaiseksi. Vuosi sitten otettiin päästä kuvat ja silloin myös havaittiin nämä Alzheimerille tyypilliset muutokset. Koronan takia diagnoosin saanti viivästyi.



Itse olen huomannut kuinka tämän kesän aikana hänen muistinsa on notkahtanut alaspäin. On vaikea nähdä, kun läheinen ei muista mitä hänelle on sanottu 10 minuuttia aikaisemmin ja ilmeestä näkee kuinka hän yrittää pinnistellä muistiaan. Toivotaan, että lääkitys hidastaisi taudin etenemistä ja hänpystyisi asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Hän kumminkin käy välillä itse kaupassa, siivoaa ja laittaa ruokaa + huolehtii lääkkeensä.

Kaupassa käynti yksin tosin hirvittää minua ja yritänkin keksiä aina syitä, miksi minun pitää häntä kaupassa käyttää. Olen siis ainoa lapsi ja kaikki äitini asiat lankeaa yksin minulle.

Täytyy kyllä myöntää, että tulevaisuus oikeasti pelottaa, miten nopeasti äidin tauti etenee ja myös tietysti oma jaksaminen.

Tilannetta ei myöskään paranna, että myös koirani vanhuus on iskenyt tämän kesän aikana. Täyttäähän Fedo jo 12 vuotta. Eturauhanen on suurentunut ja sitä myötä välillä ollut pidätysvaikeuksia. Huomenna menemmekin elukkalääkärille kemialliseen kastraatioon. En ehdoin tahdoin halua nukuttaa vanhaa koiraa ja kokeillaan tällä tavoin, onko kastraatiosta toivottua apua. Sen ainakin pitäisi pienentää eturauhasta ja tällä tavoin helpottaa koiran oloa ja pidätyskykyä. Toivotaan, että se ei tee mun energisestä koirasta mitään flegmaattia.

Putoaisko mullekin
jotain?

On sitä myös aina jotain tehnytkin. Sukkia on kudottu urakalla ja vähän rempattukin. Mies halusi vaihtaa television isompaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tottakai piti uusia alle tv-taso ja sitten se taustaseinällä oleva vanha tapetti ei sopinutkaan enää ollenkaan. Eli tapettikin meni uusiksi.

Seinä valmiina.


Samoin tilanjakana toiminut kevyt puusäleikkö lähti ja tähän itse suunniteltiin ja toteutettiin uusi tilanjakaja/valaistus/sisustuselementti. Kertopuusta tehtiin ensin kehikko ja maalattiin valkoiseksi. Sitten siihen hommattiin plexit, jotka päällystettiin ikkunakalvolla. Välissä menee Philips Hue ledivalonauha, joka toimii kännykällä. Nyt meillä on upea sisustuselementti/valaisin, johon saa tuhansia eri variaatioita valon väreistä, sävyistä ja voimakkuuksista.

Kertopuun paklaaminen menossa.

Pituutta riittää.

Pinkeillä valoilla.

"auringonlasku savannilla" sävy



  

Kuvat ennen ja jälkeen projektin. 

Alkukesästä teetettiin myös uusi sohvapöytä omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Siinä on nyt mm. luukku, josta vedät vaan ulos oikeanlaisen latauspiuhan ja alat lataamaan vaikka kännykkää. Eli pöytään siis kulkee sähköt.

Nälkä kasvaa syödessä ja tuli uusittua olohuoneen verhotkin. Samoin kuin keittiön pöydän päällä oleva valaisin. No nyt sitten ei vanha ruokapöytä enää sovikkaan ja sekin pitäisi uusia, samalla tietysti myös tuolit………..

Eli sisustusprojekteja riittää. Yritän aktivoitua taas tännekin vähän useammin.

 Hyvää alkanutta syksyä! Pitäkää huolta läheisistänne. 

 


perjantai 1. toukokuuta 2020

HEIPPA PITKÄSTÄ AIKAA!

Hello, pitkästä aikaa. En tiedä mihin tämä aika vierähtää, mutta tajusin just etten ole koko vuonna kirjoittanut tänne mitään. No parempi myöhään, kuin ei ollenkaan.

Joulu tosiaan oli ja vuosi vaihtui, Nyt ollaan pitkällä jo tätä vuotta ja kesää odotetaan, vaikka nyt todella poikkeuksellinen kevät on ollutkin. Eipä sitä olisi uskonut miten korona tulee sekoittamaan kaiken.

Itse olen ollut terveenä ja toivottavasti pysynkin edelleen. Töissä olen käynyt normaalisti ja koska yliopistollisessa sairaalassa työskentelen, niin varmaan töitä riittää edelleen. Kesälomatkin on suunniteltu, mutta tämän vallitsevan tilanteen vuoksi saan tietää vasta lähempänä voinko pitää lomaa suunniteltuna ajankohtana. Toivotaan parasta.

No mitäs sitä on tullut tehtyä. Käsitöitä ainakin. Sukkia on tullut kudottua jos jonkinlaisia ja nytkin olisi yhdet työkaverille tilauksessa. Neuletakki on kesken, samoin kuin koiralle mantteli, jos ensi talveksi vaikka saisi valmiiksi.



Jonsukkien Kinket-malli

Langan jämistä tehty.

Jonsukkien pidempi malli...

....jotka yltävät melkein polviin saakka.


Pikavirkkauksena tein kasan kestovanulappuja, kun sattui pari kerää olla bambulankaa. Ne veikin sitten töihin, että saa halukkaat ottaa niitä. Oli tosi kiva virkata jotain todella nopeaa ja käytännöllistä. Netistä ohjeita löytyy vaikka kuinka monta. Itse muutin yhtä yleistä ohjetta sen verran, että lisäsin yhden kerroksen lisää. Minusta niistä tuli vaan niin mukavamman kokoisia, ei liian pieniä. Elikkä noin 7 cm läpimitaltaan.

Kestovanulaput

Kovasti tekisi mieli ommellakkin, ja muutaman kivan mallinkin olen löytänyt. Ärsyttää vaan kankaiden kalleus. Ja jos haluaa omalle työlleen ja ajankululle laskea jotain arvoa, niin usein miettii kannattaako tehdä itse, kun kaupasta saat valmiin halvemmalla.
Tietysti, jos jotain juhlavaatetta tekisi, mutta kuka sellaista tarvii jatkuvasti.

Hyvä esimerkki tästä on, kun löysin kivan pitkän collegepaidan mallin. Katselinkin kankaita ja pelkästään kankaat olisi tullut maksamaan enemmän kuin vastaava tuote valmiina kaupassa. Kankaat olivat myös ihan yksivärisiä, joten jos olisi ollut edes jotain kivaa kuosia, niin olisi voinut harkitakin.
No ehkäpä kumminkin jotain jossain vaiheessa.... Saas nähdä.

Olen myös jälleen hurahtanut liikkumiseen, ainakin jollain tasolla. Me ostettiin joitakin vuosia sitten kotiin juoksumatto. Ihan kunnollinen, eikä mikään rimpula. Matossa on kaikkia kivoja toimintoja ja maastoja, joten ei ihan yksitoikkoista. On myös moottoroitu kaltevuuden säätö, joten siihenkään ei tarvi itse puuttua, muuta kuin antaa mennä vaan. Pitkään tuo laite alkuinnostuksen jälkeen keräsikin lähinnä pölyä ja aina oli olevinaan jotain muuta, ettei muka matolle kerennyt. Helmikuun alussa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja sen jälkeen olen säännöllisesti noin joka toinen ilta sitä hyödyntänyt.

Pidän juoksumatosta, koska sää ei vaikuta mitenkään ja voin rauhassa samalla kuulokkeilla kuunnella musiikkia ilman, että täytyy seurata mitä ympärillä tapahtuu. En oikein ymmärräkkään tätä nykyistä villitystä kulkea tuolla kävellen, juosten tai pyöräillen kuulokkeet korvilla. Miten siinä pystyy huomioimaan muut kanssakulkijat tai liikenteen? Mä ainakin haluan olla koko ajan tietoinen mitä ympärilläni tapahtuu tuolla ulkona ja käytän kuulokkeita vain sisätiloissa.

Nyt on hei vappu ja 1. päivä toukokuuta. Kesä tulee!!! Oli sitten korona tai ei, niin se tulee, eikä sitä voi viedä meiltä pois. Joten nautitaan tulevasta kesästä ja pysytään terveinä.

Jossain jo vähän vihertää.

Hyvää Wappua kaikille t: Fedo 11,5 v.!

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

PORVOOSSA JOULUMARKKINOILLA

Työpaikkani vapaa-ajan yhdistys järjesti päivämatkan Porvooseen joulumarkkinoille.
Matka oli päivän kestävä bussimatka ja hintaan kuului  myös ruokailu.
Houkuttelin ystäväni Marken, rakkautta ja maan antimia blogin pitäjän mukaan. Tiesin, että häntä tällainen retki kiinnostaisi.

Aamulla lähdimmekin paahtamaan bussilla kohti ensimmäistä kohdetta Porvoossa eli ruokapaikkaa. Ravintola Verstas tarjosi todella hyvää ruokaa ja se kyllä näkyi ruuhkassakin, koska ruokapatojen äärelle oli aikamoiset jonot. Mutta eipä tuo meitä haitannut.

Näkymää markkinoilta


Ruokailun jälkeen suuntasimme heti ensimmäiseen ostospaikkaan Brunbergin makeispisteelle. Onneksi oli maha sen verran täynnä, että tuli ostettua maltillisesti namia.

Taidetehtaalla olikin paljon myyjiä ja tietysti myös myytävää tavaraa. No oli niitä ihmisiäkin paljon ja välillä ei meinannut päästä lähellekkään myyntipöytiä väenpaljouden takia. Aika kuumakin oli välillä, olihan ne markkinat sisätiloissa.

Ihania ideoita

Kivaa sisustustavaraa.



Ulkona yritimme luoda vesisateessa joulumieltä jouluvalohahmojen kanssa poseeraamalla.






Seuraavaksi siirryimmekin Porvoon vanhaan kaupunkiin. Siellä oli ihan kivan tunnelmallista, vaikka lunta ei ollutkaan. Kyllä ne vanhat rakennukset vaan tuovat sitä omaa fiilistä.

Noi heinäpaalit olikin märkiä. Kiva huomata
siinä vaiheessa, kun nousi ylös!



Ruuhkaa vanhassa kaupungissa.


Poikkesimme pieneen pubiin, joka oli oikeastaan aika idyllinen. Siellä nautimme isot lasit punaviiniglögiä, joka oli todella hyvää. Siellä istuessamme alkoi päiväkin hämärtymään ja ulkovalot alkoivat näyttämään paremmilta. Onneksi se sadekin lakkasi, niin oli mukava kävellä ja kierrellä.

Ois sitä voinut toisenkin....

Alkaa hämärtymään.


Ennen autolle lähtöä nautimme vielä aidot Glühweinit ulkona istuen lampaan taljojen päällä ja nautimme viileästä ilmasta ja kuumasta juomasta.

Kuuman juoman nauttiminen viileässä
ulkoilmassa on vaan niin ihanaa.

Kyllä oli mukava reissu. Hauskaa oli, niin kuin yleensä aina kaverini kanssa. Eikä mahtavat työkaveritkaan mitenkään tunnelmaa latistaneet. Kyllä pitää toistekin tällaisia reissuja tehdä.

tiistai 17. syyskuuta 2019

MINILOMA RIIKASSA

Pidimme mieheni kanssa viimeisen kesälomaviikon syyskuun alussa. Ja perinteen mukaan lähdimme pienelle matkalle. Kohteeksi valikoitui Riika läheisyyden ja hintatason takia. Todella paljon kohteen valintaan vaikutti, että lento lähtisi meidän "kotikentältä" Pirkkalasta. Lentoajaksikin luvattiin vain yhtä tuntia. Aivan mahtavaa!!

Miinusta kentällä oli se, että mikään kuppila ei ollut vielä auki, niin ei saanut edes kupillista kahvia mistään, muusta puhumattakaan.

Kiinni on ja pysyy.

Lentoaikataulut eivät vaan olleet kovin hyvät, mutta jäipä aikaa perillä enemmän.
Aamulento lähti sunnuntaiaamuna  klo 10 ja keskiviikkona kone laskeutui klo puoli yksi yöllä. Eli siis torstain puolella.

Matka oli oikein mukava ja onnistunut, lukuunottamatta kolmea asiaa. Näistä jäljempänä.

Hotellimme oli todella hieno ja aivan uusi. (Wellton riverside spa hotel). Valmistunut vasta viime vuoden puolella. Hotelli sijaitsi aivan joen rannalla ja vanhan kaupungin kupeessa. Hotellissamme oli myös kylpylä, jota tuli parina iltana hyödynnettyä.

Hotellimme kattoterassilta kuvattua.


Olimme siis mennessä todella aikaisin hotellilla, eikä saatu vielä huoneita. Jätimme laukkumme säilytykseen ja lähdimme vanhaan kaupunkiin kuluttamaan aikaa ja etsimään ruokapaikkaa. Pysähdyimmekin melko pian ensimmäiseen sopivaan paikkaan syömään ja niin kuin yleensä matkoilla, siellä oli se matkan kallein ruoka. Matkan edetessä sitä oppii syömään vähän sivummallakin, eikä niissä turistirysien paikoissa.

Ihan kelvollinen, vaikka kalliimpi ruoka.

Ensimmäinen ikävä asia sattui jäädessämme kadun reunaan miettimään suuntaa, mihin jatkaisimme, kun mieheni sisko huomasi, että jonkun vieras käsi on hänen laukussa. Onneksi ei kerinnyt mitään viemään. Mieheni huomasi, että hänenkin kameralaukkunsa vetoketju on auki. Nämä "varkaat" olivat kolme keski-ikäistä naista kukkamekkoineen ja hattuineen. Onneksi jäivät ilman saalista. Meillä kun oli passit ja kaikki matkarahatkin laukuissa mukana. Olemme jonkin verran matkustelleet, mutta missään ei ole näin käynyt ennen. Opimme ainakin varomaan kunnolla.

Onkohan tämä asiakas nääntynyt janoon
vai tarjoilun hitauteen.


Joka tapauksessa paikka oli ihan viihtyisä ja vanhassa kaupungissa oli vieri vieressä terasseja. Niillä olikin kiva istuskella, varsinkin kun mittari näytti melkein 30 astetta lämmintä.


Tällä possujunalla maksoi 7 euroa vanhan kaupungin kierros
sisältäen kuulokkeet ja selostuksen. Kesto noin puoli tuntia.


Matkan aikana poikkesimme myös KGB:n entisessä päämajassa. Se oli jätetty siihen kuntoon millainen se oli KGB:n lähdettyä. Oli kyllä aika karu paikka käydä. Siellä oli mm kuulusteluhuone, jossa oli tämä perinteinen peili seinällä, millä toisesta huoneesta voitiin seurata kuulusteluja.

Sellin ovi luukkuineen.



Pieni ulkoilupiha



Toinen paikka missä ehdottomasti kannattaa käydä oli suuret lentokonehallit, joista oli tehty kauppahalleja. Ja koska oli kesäaika, niin myyjiä kojuineen oli monta korttelia myös ulkona. Siinä sitä oli kunnon Mustamäen torin tunnelmaa. Suosittelen. Nämäkin hallit olivat lyhyen kävelymatkan päässä meidän hotellilta. Ja hintataso oli edullinen ja tinkiminen kuului asiaan.

Riikassa on myös useita ostoskeskuksia. Tuli käytyä niissäkin muutamassa. Yksi ostoskeskus oli kiva kun siellä oli kattoterassi joka oli 360 astetta. Galleria Riga oli tämä paikka. Sieltä täytyy sanoa iso plussa, kun kävimme terassiravintolassa syömässä ja otin kanapizzan, niin oli yksi parhaimmista pizzoista mitä olen koskaan syönyt.




Suositella ei kumminkaan voi paikallista ketjuravintolaa, Cili picaa. Siellä tuli se toinen pettymys, kun viimeisenä päivänä söimme siellä. Ensiksi ei saatu kanaa, jota olisimme halunneet. Kesti kuulemma niin kauan lämmittää grilli ja grillata kana. Kolme meistä tilasi sitten naudan pihvin. Yksi medium ja kaksi kypsää. Lopulta kun saimme ruuat, niin medium oli kyllä medium miinus, mutta nämä "kypsät", varsinkin minun pihvini, oli niin verinen ja raaka, että syömättä jäi. Tarjoilijalle kun sanoimme asiasta, niin komentti oli vain, että kokilla on niin kiire.

Meidän hotellissamme oli tosi hyvä ja monipuolinen aamiainen. Siellä myös kokki valmisti munakkaan omien toiveiden mukaan joka aamu. Siis jos halusi munakasta.  Kolmas miinus matkalla sattuikin aamiaisella. Tarjolla oli myös kuohuviiniä. Otimme tietysti lasit pöytään ja mieheni yksi aamu kaataessa loppukulausta suuhunsa saikin ison lasinsirpaleen suuhunsa. Lasit olivat kyllä ehjiä, joten lasien lähellä oli varmasti hajonnut jotain ja sirpale lentänyt kuoharilasiin. Henkilökunta pahoitteli kovasti ja mieheni saikin todella ison ja herkullisen juustokakun viipaleen hyvitykseksi huoneeseen. Kilttinä miehenä hän jättikin minulle yli puolet ja täytyy sanoa, että todella hyvää oli. Lasinpalasta ei kumminkaan mitäänn vahinkoa kerennyt tapahtua.

Suosittelen edelleenkin tätä hotellia, olihan se muuten upea, hyvä palvelu ja loistava kylpylä-/saunaosasto.

Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin onnistunut ja Riika on ihan kiva paikka käydä. Ilmat oli kohdallaan ja ruoka pääasiassa hyvää. Hintataso oli edullinen ja jonkun verran tuli ostoksiakin tehtyä. Kiva oli käydä, mutta kiva oli tulla kotiinkin,