maanantai 29. heinäkuuta 2019

OLIPAHAN HIKISTÄ PUUHAA

Mihin tää kesä oikein menee? Töissä ollaan taas jo viidettä viikkoa loman jälkeen. Ei se mitään, seuraava lomapätkä on jo ihan nurkan takana.

Lomalla sain aloitettua makkarin rempan, mutta se on sattuneista syistä vielä vaiheessa.

Loman jälkeen onkin ollut joka viikonloppu jotain ohjelmaa. Ja nyt tuleva on onneksi ensimmäinen, ettei mitään ole kalenterissa. Katsotaan saisko sitä tapettia sinne makkariin laitettua.....

Tapetoinnista puheen ollen, niin tulipahan koettua tapetointi varmaan vuoden kuumimpana päivänä eli eilen. Mittari näytti melkein 32 astetta ja saatte uskoa, että sisällä missä tapetoin, oli reippaasti enemmän.

Olin jo aiemmin lupautunut kaverille tapetoimaan, kun muutti uuteen asuntoon. Saimme sitten sovitettua eilisen sopimaan aikatauluihin, joten en viitsinyt sitä perua helteen takia.

Tapetointi sinällänsä oli ihan samanlaista kuin ennenkin, mutta liisteri muutti muotoaan ihan vedeksi. Kysyinkin kaveriltani, että haluaako ottaa riskin ja katsoa, tuleeko tapetit alas. Riski otettiin ja viime tiedon mukaan tapetit on edelleen seinillä.

Huomiotapetit tuli eteisen päätyseinään ja alkovin päätyseinään.

Tunsin kyllä itseni koko ajan ihan märäksi rätiksi ja vichyä ja vettä kului ihan kiitettävästi. Pääasia oli kumminkin lopputulos.

Tässä tulos.
Eteinen ennen....


..... ja jälkeen.


Alkovin seinä ennen....

... ja jälkeen.
Parasta tässä projektissa oli, että itselläni oli tarpeettomaksi jääneitä tapetteja, jotka oli just sen tyyppisiä mitä kaverini oli etsinyt. Näin sain laittaa itselle tarpeettomat kiertoon.

Kirsikkana kakun päällä oli se, että kaverini muutti naapuritaloon, missä olin asunut lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Oli ihanan nostalgista käydä tutussa talossa ja lapsuuden nurkilla!

perjantai 21. kesäkuuta 2019

MÄ OON NIIN LOMALLA!

Ensimmäinen loma vuoteen! Jee.
Pääsin siis vuosi sitten töihin ja kerkesin tienaamaan ensimmäisen lomani. Kyllä sitä odotin ja laskin tunteja loman alkamiseen. Minulla on siis nyt kolme viikkoa lomaa, joista kaksi alkaa olla takanapäin.
Loma on ollut ihana ja rentouttava, jos ei lasketa mukaan kahta hammaslääkärin päivystyskäyntiä, yhtä lääkärissä käyntiä ja yhtä sairaalan päivystyskäyntiä. Onneksi ei kumminkaan mitään vakavaa ole.

Oli niin lämmintä istua laivan kannella
ja nauttia.


Olimme ukon kanssa heti loman aluksi Tallinnan risteilyllä. Kyllä oli ihana syödä hyvin, shoppailla ja vaan rentoutua. Kelikin oli mitä mainioin, eli melkein tyyntä koko reissun.

Kotona ollessa olenkin sitten puuhaillut jotain pientä. Kävin pesemässä äitini ikkunat. Käynyt viettämässä laatuaikaa tyttären kanssa museossa ja ollaan vaan oltu. Ukko menee töihin jo ensi viikolla, joten olen suunnitellut makuuhuonerempan ensi viikolle. Katotaas miten käy.

Dracula näyttelyssä tyttären  kanssa.

Draculaleivos nautittuna....
.... kosken vieressä terassilla.
Ruohikkokin pitäisi leikata.....
...... mutta eiköhän sen kerkiä myöhemminkin.
Nyt vaan nautitaan.

Onneksi tosiaan on vielä viikko lomaa ja yksi viikko jemmassakin loppukesään. Silloinkin on jotain kivaa tiedossa.


Tulihan se ruohokin leikattua....

Oikein hyvää juhannusta ja nauttikaa ja rentoutukaa!

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ. KYLLÄ SE KESÄ TULEE.

Kyllä tämä aika rientää. Yhtäkkiä havahduin, etten ole aikoihin kirjoittanut tänne mitään. Jotenkin vaan viikot vierähtää niin nopeasti, ettei välillä tahdo perässä pysyä.

Kovasti kesälomaa jo tässä odottelen. 19 työaamua ensimmäiseen lomapätkään. Olen kyllä niin loman tarpeessa. Vuosi tässä painettu töitä yhteenmenoon ilman lomia. Muutamaa pidennettyä viikonloppua ei oikein voi laskea lomaksi.

Ihanaa, että luontokin on jo herännyt ja joka paikassa rupeaa vihertämään. Rakastan kyllä kovasti kevättä, kun ensin luonto näyttää niin kuolleelta ja pienessä hetkessä herää jälleen eloon.

Koivussa on jo kivan kokoiset lehdet.

Maasta se pienikin ponnistaa.

Pihlajankin lehdet kasvavat kovaa kyytiä.

Tänään on äitienpäivä. Ilmakin on kaunis. Aurinko paistaa, kuin onnitellakseen äitejä. Omaa äitiä menen tapaamaan ja tiedän, että täytekakku siellä odottaa kahvittelijaa.
Oma jälkikasvuni ei ole tulossa käymään, koska ovat matkalla Briteissä.  Puhelimitse toki ollaan yhteyksissä, niin kuin joka päivä.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ


Me tehdään tänään koiran kanssa vielä rauhallinen pitkä lenkki ja nautitaan keväästä ja kiireettömästä sunnuntaista.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

ILON JA SURUN TASAPAINO

Helmikuussa tapahtui isoja asioita, jotka ovat vieneet tunteita laidasta laitaan.
Tänään tuli päätökseen yksi iso asia, kun kummitätini haudattiin.

Kolme viikkoa sitten Alzheimeria sairastava tätini, päätti lähteä ilta-aikaan viemään roskia. Hän ei yleensä millään poistunut kotoaan, tykkäsi vaan istua keittiön ikkunan ääressä ja katsoa ulos.
Nyt hän kumminkin oli saanut päähänsä lähteä ulos. Ulkona oli toistakymmentä astetta pakkasta ja tätini lähti sinne ilman kenkiä ja ulkovaatteita. Hän oli kaatunut, murtanut olkapäänsä ja kylmettynyt. Ohikulkija oli hänet löytänyt ja soittanut apua. Tätini sai keuhkokuumeen ja hän menehtyi viisi päivää myöhemmin.

Viime aikoina on uutisoitu paljon tästä vanhusten hoidosta ja koen, että tätini oli myös tämän uhri.

Tarina alkaa oikeastaan reilun parin vuoden takaa, kun tätini mies menehtyi heidän kotonaan sairauskohtaukseen. Tarkkaa tietoa ei ole, heräsikö tätini menehtyneen viereltä vai löysikö hän tämän lattialta. Varmuudella tätini ei pystynyt koskaan tätä kertomaan.
Vähän tämän jälkeen tätini itse joutui sairaalaan sekavuuden ym. vuoksi. Hän viettikin vajaa parisen kuukautta sairaalassa ja omaisten vastusteluista huolimatta tämä masentunut ja Alzheimerin diagnoosin saanut ihminen laitettiin kotiin kotihoidon turvin, jonne häntä ei olisi saanut päästää.

Pari vuotta asiat kumminkin sujuivat ilman suurempia vahinkoja, kunnes tämä kohtalokas sunnuntai-ilta kolme viikkoa sitten koitti.

Paljon olenkin miettinyt, että eikö vanhukset saa minkäänlaista kriisiapua, kun läheinen kuolee? Vai onko vanhusten menehtyminen muka niin luonnollinen asia, että kyllä sen toisen vanhuksen täytyy se kestää, oli lähtö sitten minkälainen tahansa. Tätini ei enää ollut itsensä miehensä kuoleman jälkeen ja uskon, että se myös aktivoi kunnolla tämän Alzheimerinkin.

Hyvää taivasmatkaa kummitäti.

Tuntuu myös, että aina kun minulla tapahtuu isoja asioita elämässä, niin ne tapahtuu käsi kädessä, positiivinen ja negatiivinen asia.
Vain viikko tätini menehtymisen jälkeen sain tietää saaneeni vakituisen toimen.
Olen ollut viimeksi vakituisessa työssä 8,5 vuotta sitten ja sen jälkeen elämä on ollut työttömyyttä, lisäkoulutusta, uudelleen koulutusta, pätkätöitä, määräaikaisuuksia ja sijaisuuksia. Viime toukokuussa minua pyydettiin tekemään osastonsihteerin sijaisuutta, jota sitten jatkettiinkin heti puoli vuotta eteenpäin. Sitten kävikin niin, että sijaispaikkani aukesi lopullisesti eläköitymisen vuoksi, hain paikkaa ja sain sen. Suuri jatkuva epävarmuus töiden ja säännöllisten tulojen suhteen on nyt pättynyt.
Eilen siitä tuli myös virallinen lausunto.

Työpaikkani.
Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin suurin tapahtumin. Saas nähdä miten tämä tulee jatkumaan....

torstai 17. tammikuuta 2019

Sainpahan aikas nopeasti tehtyä toisenkin käsityön tähän alkuvuoteen. 
Löysin sattumalta kuvan ja sitä kautta blogin missä oli tämän ihanan pörröisen pipon ohje. 
Vielä kun ohje oli yksinkertainen, niin pakkohan se oli tehdä. Ohje löytyy täältä. Käytin koon 6 puikkoa ja huomasin, että puikon pituus ois saanut olla 50 cm. Itsellä oli 60 cm ja sai vähän soveltaa kutoessa.

Ajatuksena oli ensin tehdä joko vaaleanpunainen tai valkoinen, mutta tätä lankaa ei enää niillä väreillä löytynyt. Lanka on Novitan pilvi lankaa ja on sesonkilanka, joten sitä ei enää välttämättä joka paikasta löydy.


Ihanan pehmeä lanka.


Ohje siis oli tosi yksinkertainen, Pelkkää pötköä pyöröpuikoilla. Ensin sileää 25 cm, sitten 1o 1n 20 cm ja vielä lopuksi sileää 20 cm. Lopuksi molemmat päät kurotaan pussiksi ja toinen pussi käännetään sisäpuoleksi ja pipo on valmis. 

Valmis pötkö


Sitä en vaan oikein tajunnut miksi resoria tehdessä oikeat silmukat piti kutoa takareunasta kiertäen. 
Ehkäpä joku sen osaa mulle joskus selittää.

Joka tapauksessa projekti oli kiva ja suht nopea. Nyt on sitten lämmin pipo valmiina. Varsinkin kun ovat luvanneet pidempää pakkasjaksoa.

Kivahan siitä tuli. Ja lämmin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

STAR WARS SUKILLA UUTEEN VUOTEEN!

Mies on Star Wars fani. Itse olen taas enemmän Star Trek ihmisiä (alkuperäisen) ja tästä meillä onkin aina leikkimielistä vääntöä kumpi on se oikea.
Joka tapauksessa mies halusi uusia villasukkia ja haluan aina, että niissä sukissa on jokin juju, eikä vaan ihan perussukka. Olen jo hänelle karhusukat tehnyt, niin nyt sitten tuli mieleen, että Star Wars sukat ne pitää sitten olla.
Toisin kuin karhusukkiin, niin näihin ei löytynyt sitten millään ohjetta, vaikka kuinka googletin. Kuvia kyllä löytyi vaikka millä mitalla ja erilaisia.
Siinä sitten tein töitä, että löysin tarpeeksi selkeitä kuvia, joista sitten pystyi laskemaan silmukkalukuja suurin piirtein ym.
Olen siis omat sukkani koonnut kolmesta eri paikasta löytyneistä kuvista ja niistä piirtänyt ja laskenut "kaavat" omiin sukkiin.
Ensiksi ajattelin niitä joululahjaksi, mutta kun en pysty salassa tekemään, niin tein ne sitten muuten vaan.

Tulihan ne valmiiksi

Tällaiset niistä sitten tuli. Olen kumminkin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen, vaikka ne ei kaikkein siisteimmällä käsialalla olekkaan, Pääasia, että ukko kumminkin tykkää..

Tässä teksti näkyy vähän paremmin.
Hyvä kun sain nämä käsistäni, niin johan oli puikoilla jo seuraava kutomisprojekti.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

VUOSIKUVAHAASTE 52/52

Viimeistä kuvaparia viedään. Äkkiä se vuosi lopulta meni. Elämä on pysynyt samanlaisena, mutta toisaalta on myös tapahtunut isoja muutoksia. Mies aloitti vuoden alusta opiskelemaan työn ohessa insinööriksi ja tuli vaihtaneeksi työpaikkaakin kesällä. Itse olen saanut olla jo puoli vuotta yhteenmenoon töissä, vaikka määräaikaista työtä teenkin edelleen.
Äitini kunto romahti alkuvuodesta ja monta kuukautta päiväni täyttyikin häntä ja hänen asioita hoitaessa. Onneksi hän on jo parempi ja pärjää yksikseenkin, jotta pystyn töissä käymään.
Vuoteen on myös mahtunut pari matkaakin. Alkukesästä Dublinissa ja joulukuun alussa Gdanskissa joulutorilla. Tulipa sitä käytyä pienellä risteilylläkin alkusyksystä.
Käsitöiden tekeminen on jäänyt vähemmälle tänä vuonna, mutta kun sitä aikaa ei vaan ole ollut. Kummasti tuo työssäkäynti verottaa tuota vapaa-ajan puuhastelua. On sitä tullut kumminkin vähän remontoituakin. Suurimman muutoksen koki meidän alakerran pikkuvessa. Paljon on silti vielä käsitöitä ja remppajuttuja suunnitteillakin, mutta uusi vuosihan on vasta alkamassa. Vuoden vaihtuessa sitä ikään kuin aloittaa aina taulun maalaamisen uudelta kankaalta. Kaikki on vielä avoimena ja kangas vailla värejä.
Ilmojen suhteen on parhaiten jäänyt mieleen todella lämmin kesä. En muista, koska olisi ollut viimeksi niin kuuma ja pitkä hellejakso.
Nyt kumminkin vielä viimeiset haastekuvat. Vuosi ja ympyrä sulkeutuu. Lunta on vaan paljon vähemmän kuin vuosi sitten. Tammikuun ekana olin kirjoittanut, että lunta n 30 cm. Nyt taitaa olla kymmenesosa siitä.


Tänään ollut vain -2 astetta pakkasta. Lunta ei juurikaan ole. Tänään ei ole tuuli käynyt, joten ulkoilusää ollut kiva.



Huomenna on vuoden viimeinen (työ)päivä. Vuoden vaihtuminen vietetään ihan kotosalla ja ainakin poika on luvannut tulla käymään. Uusi kalenteri on korkattu ja odottaa vain täyttämistä.
Kiitos kuluneesta vuodesta ja toivon kaikille oikein hyvää uutta vuotta. Tuokoon se tulleessaan kaikkea kivaa ja uutta. Toteutukoon toiveet ja haaveet. Löytäköön kukin itsestään uusia puolia ja vahvuuksia kaikkeen mitä vuosi tuo tullessaan. Ensi vuonna tavataan taas!