maanantai 27. maaliskuuta 2017

BOLERON VIRKKAUSTA!

Aika on taas vierähtänyt huimaa vauhtia. Nyt ollaan jo maaliskuun lopulla. Kesä tulee nopeasti ja yleensä joka kevät virkkaankin jotain kesään. Tällä kertaa tein boleron. Ohje löytyy Novitan sivuilta. Oli muistaakseni kesän 2016 lehdessä. Hakusanalla virkattu bolero löytyy.

Lidlissä oli vuoden alussa lankoja myytävänä. Näitä lankapaketteja oli sitten jäänyt meidän Litukkaan ja ne oli laitettu alennukseen. Pakkauksessa oli kuusi lankakerää ja ohje hihattomaan hellepaitaan. Alunperin minun ei pitänyt mitään lankaa ostaa, mutta siniharmaa väri jotenkin houkutti ostamaan.
Jotenkin oli myös vimma pitkästä aikaa virkata jotain. Pakkauksen malli ei miellyttänyt, joten ryhdyin toteuttamaan Novitan ohjetta.

Lidlin langat ja ohje.


Malli olikin kiva ja nopea virkata. Kuvio oli mainittu simpukkakuvioksi. Virkkaus aloitettiin hihasta ja jatkettiin miehustaan. Kummatkin puolet tehtiin erikseen ja yhdistettiin takaa.

Simpukkakuvio.

Puolikas boleroa. Hihaan kudottu joustinneuletta.

Taitettu puolikas

Hihaan kudottiin joustinneuletta ja helma/ etureuna virkattiin vielä viimeistelemään bolero. Ohje oli luokiteltu keskivaikeaksi ja ensin ajattelin, että miksi. Löytyihän se syykin lopulta.
Etureunan ja helman ohje oli sellainen, että vähän aikaa piti päätä raapia, että tajusin miten se ohje meni.


Onnistuihan se lopulta ja bolerosta tulikin ihan hyvä. Oli myös aika nopea tehdä, joten ei kerinnyt tulla paniikkia, että kesä ehtii tulla ensin ja mennäkin ennenkuin bolero on valmis.

Valmis bolero edestä....

....ja takaa
Eikun kesää ja kesäilmoja odottelemaan. Niin ja lankaa meni se vajaa kuusi kerää á 50g/kerä eli paketillinen. Olin kuminkin ostanut kaksi pakettia, joten saattaa olla, että vielä sen helletopinkin valmistan.

tiistai 31. tammikuuta 2017

KUN AIKA PYSÄHTYI!

Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Saimme tämän vahvasti kokea mieheni kanssa joulun ja uuden vuoden aikaan. Oma turvallinen elämä saattaa muuttua hetkessä. Onneksi ihan näin ei käynyt lopullisesti.

Jouluviikolla mieheni sairastui flunssaan. Anginaakin epäiltiin ja todennäköisesti se sitä alunperin olikin. Tauti ei ottanut laantuakseen ja lopulta joulupäivän aamuna päädyttiin TAYS:in päivystykseen Acutaan. Mieheni joutui leikkaukseen joka ei ollutkaan kovin pieni. Seuraavana päivänä kumminkin teho-osaston kautta mieheni saatiin osastolle paranemaan. Tai niin me luulimme. Toipuminen alkoikin, kunnes muutaman päivän jälkeen tilanne menikin huonompaan suuntaan. Uusi leikkaus, joka piti olla melko pieni muuttuikin tilanteeksi, jossa olin lähellä menettää puolisoni.
Mieheni olikin saanut toisen, erittäin aggressiivisen bakteerin. Tilanne olikin kääntynyt päälaelleen. Toipuminen olikin muuttunut taisteluksi bakteeria vastaan ja hengissä pysymiseksi.
Onneksi Suomen Turussa, TYKS:ssä on ylipainehappihoitolaite, joka todennäköisesti pelasti mieheni hengen. Siellä mieheni viettikin teholla viikon verran.
Tällä hetkellä mieheni on jälleen terve ja kotona. Muistoksi jää n. 20 cm pitkä arpi korvan alta rintalastaan asti.

Silloin, kun mieheni meni toiseen leikkaukseen ja sen jälkeen kirurgi soitti tilanteen olevan vakava, aika todella pysähtyi. Vaikka sitä yritti olla positiivinen, silti siinä tilanteessä väkisinkin tuli mieleen, että mitä jos menettää sen rakkaan ihmisen, joka on kulkenut sun rinnalla yli 16 vuotta. Ihmisen, jonka kanssa olet jakanut arjen ilot ja surut. Jonka kanssa käyt pitkiä keskusteluja. Jonka kanssa naurat ja välillä myös itket. Ihmisen, joka on joka päivä siinä ja luotat siihen läsnäoloon. Yhtä-äkkiä et voikaan kertoa päivän tapahtumista tai kysyä mitä kaupasta tuodaan. Mitä syödään tänään tai katsellaan televisiosta.
Kun se rakas ihminen makaa teho-osastolla ja pidetään unessa niiden kaikkien letkujen keskellä, on jo yksistään kuin pieni kuolema. Kaikki muu ympärillä tapahtuva elämä menee menojaan, mutta itse elät vain hetkestä toiseen. Kirjaimellisesti. Päivän rytmittää puhelinsoitot monta kertaa päivässä teholle ja joka kerta toivot, että kuulet asioiden olevan hiukan paremmin. Pelkäät vastata puhelimeen, kun sulle päin soitetaan sairaalasta. Puhelin on kasvanut kiinni käteesi. Sitä haluaa olla heti tavoitettavissa, jos sairaalasta soitetaan. Öitä pelkää, kun on sopinut hoitohenkilökunnan kanssa, että soitetaan, jos tulee jotain. Ja niinkuin hoitaja suoraan ilmoitti, että jos puhelin yöllä soi, niin uutiset eivät ole positiivisia. Kaupassa kulkee zombina ja tajuaa vasta kotona, että sitä ruokaa osti jälleen vain elukoille, ei itselleen. Aamun tärkeimmät tiedot ja numerot ovat tulehdusarvot ja keuhkokuvat yms ja tietysti miehen vointi. Käynti miehen luona on päivän kohokohta, joka on samalla ihana, että kamala. On ihana nähdä toinen, vaikka hän ei välttämättä tiedosta läsnäoloasi ja käyntiäsi. Karmeaa on lähteä kotiin ja sulatella sitä missä kunnossa toisen näkee. Monet itkut tuli itkettyä sairaalakäynnin jälkeen.
Koska olen tottunut joka päivä mieheni kanssa vähintäänkin viestittelemään (jos hän on ollut vaikka ulkomailla keikkahommissa), keksin ratkaisun, joka oli myös itselle jonkinlaista terapiaa. Rupesin kirjoittamaan miehelleni kirjettä, johon kirjasin myös kaikki mitä minulle oli kerrottu ja arvot ja tunteeni. Näin sain edes jotenkin "viestiteltyä" miehelleni.

Kaikki päättyi onneksi hyvin. Uskon myös muuttuneeni jollain tavalla. Tavallisia arkisia asioita arvostaa ihan eri tavalla. Kaikki muu tuntuu jotenkin toisarvoiselta, kun rakas puoliso on jälleen sitä välillä "tylsääkin" arkea jakamassa. Eikä se arki ole tylsää. Me ollaan kuitenkin elossa, yhdessä.
Tiskikoneen hajoaminenkaan ei harmittanut yhtään. Sen voi korvata uudella. Miestäni ei voi.
Joten tervetuloa takaisin ihana arki ja aikakin voi taas kulkea eteenpäin.

                            "Ja suurinta on rakkaus"


torstai 15. joulukuuta 2016

....JA VIELÄ TOINENKIN

Eilen kirjoitin tekemästäni kauratyynystä ja siitä kuinka se jäi vaivaamaan onko liian iso/raskas lahjan saajalle.

Yöllä sitten mietin, että mitä sille voisi tehdä. Aamulla sitten päätin kokeilla keinoa, johon olin pohtimisen tuloksena päässyt.

Olin sisuspussin aiemmin jo ommellut neljään osaan.
Nyt sitten lisäsin "osastoja" ja näin ollen pystyin myös vähentämään kaurojen määrää.
Lopputulos oli paljon parempi.

Eilen myös väläytin pinkkiä retrokangasta, jonka sain. Tänään sille tuli käyttöä. Päätin meinaan tehdä myös toisen kauratyynyn. Nyt tosin ihan suorakaiteen muotoisen. Tosin sekin irroitettavalla päällisellä. Nyt voi sitten tytär valita, kumman haluaa antaa mummollensa.

Ompelin siis n. 60 cm pitkän ja n 16 cm korkean pussin. Jaoin sen neljään osaan niin, että väliompeleet jäivät pari senttiä kummastakin reunasta vajaaksi. Näin täyttö onnistui ja kauroja voi siirrelläkin vähän tarpeen mukaan.

Tämä olikin nopea tehdä ja sain käytettyä loputkin kaurat. Tähän pienempään meni kauraa n. kilon verran.

Täytetty tyyny, neliosainen
Valmiina käyttöön.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

KAURATYYNY

Kylläpä aika on taas vierähtänyt ihan huomaamatta.
Jouluksi olen paljon itse tehnyt, vaikka en ole saanut aikaiseksi niitä tänne laittaakkaan.
Olen kutonut villasukkia ja ommellut mm.

Tässä yksi joululahjaksi tarkoitetusta ompeluksesta.
Lahjan saa tyttäreni toivomuksesta hänen toinen mummunsa. Olin antanut kyseiselle ihmiselle tällaisen kauratyynyn aiemminkin. Melkein 20 vuotta sitten. Olin ostanut sen joltain entiseltä työkaverilta, joka niitä valmisti.
Tämä lasteni mummo onkin käyttänyt tyynyä tosi ahkerasti eli joka ilta. Nykyinen tyyny on kuulemma siinä kuosissa, että päälikangas on puhki ja muutenkin tyyny on parhaat päivänsä nähnyt. (mikään muu kauratyyny ei kelpaa)

Tyttäreni sitten tässä kysyikin, että vieläkö mulla on kaava tallessa ja voisinko auttaa häntä tekemään mummolle uuden (tarkoittaa käytännössä, että voisinko hänelle tehdä sellaisen).

En tosiaan ollut tällaista tehnyt, mutta lupasin netistä ohjetta katsoa.
Löysinkin ihan kivan, vähän pyöristetyn mallin EILEN TEIN-blogista. Täältä sain vähän mallia ja mittoja omaani.

Halusin myös irtopäällisen tehdä, jotta sitä voidaan aina tarvittaessa pestä.
Piirsin kaavan ja leikkasin sisuspussin puuvillakangaasta. Tikkasin vielä reunat, ettei kaura tule saumoista läpi. Keskelle ompelin sekä pituus- , että pystysuunnassa ompeleet jakamaan tyyny neljään osaan.

Kaavanmallia
Siäpussin ompelua.
Tikattu sauma on vahvempi.


Täytin tyynyn kannun avulla kuoritulla kauralla.

Puntari ja mittakannu hyvänä apuna.
Tyyny vielä kahdessa osassa.


Tämän jälkeen ompelin päällisen pellavatyyppisestä kankaasta. Tein siihen samanlaisen käänteen, kun on tyynynliinoissa, että kaurapussi pysyy sisällä.

Kiinnitysnauhat.
Päälipussi.


Ohjeissa kehoitettiin käyttämään puuvillalankaa, koska polyesteri saattaa syttyä mikrossa.
Minun oli kumminkin pakko saumata päälikankaan reunat, koska ne  olivat muuten kovin rispaantuvat. Saumurilankana minulla oli vain polyesterilankaa. Joten testasin ahkerasti mikrossa, että miten lanka käyttäytyy. Ei ollut mitään ongelmia.

Tyynyyn meni kauraa n. 2 kg, koska tyynykin on aika iso ja kaarevan mallinen. Nyt jäinkin miettimään, että tuliko siitä liian painava, koska tyynyn saajalla on jo ikää ja hän on todella pienikokoinen. Täytyy vielä miettiä, että meneekö tyyny vielä uusiksi ja pienemmäksi suorakaiteen muotoiseksi......

Valmis kauratyyny.
Sain tällaista ihanan väristä retrotyylistä
kangasta anopilta. Mitähän tästä tekisi?

lauantai 1. lokakuuta 2016

PIENTÄ VIRKKAUSTA JA FIXAUSTA

Koko ajan sitä ilmeisesti jotain tulee tehtyä, mutta ei läheskään aina muista kuvia ottaa.
Olen tehnyt muutaman pienen jutun kumminkin, josta olen muistanut ne kuvat napsaista. Joten laitetaanpas ne tähän kerralla.

Ensimmäisenä tein sellaisen pikavirkkauksen, johon sain langan kaveriltani. Mietin, että mitä tehdä yhdestä rullasta lankaa...
Lahjarulla

En ole mitenkään hyvä pitämään huiveja, mutta sellaiseen saamani lanka oli omiaan. Löysin sitten Novitan sivuilta ohjeen, jossa oli  sellainen kauluri virkattuna.
Koska pidän virkkaamisesta paljon ja ohjekin oli yksinkertainen, niin päätin tehdä sellaisen.
Ohje oli siis pelkkää pylvästä, niin että joka toinen kerros pylväs tuli joka silmukkaan ja joka toisella joka toiseen silmukkaan. Ohjeessa tällaista virkattiin niin pitkään, että huivin pituus olisi ollut n. 140 cm. Sen jälkeen alku- ja loppupää vaan virkattiin yhteen.
Itse tein vaan n. 90 cm pitkän, koska en halunnut mitään, joka roikkuu tosi alhaalla. Tarkoistushan on, että huivi lämmittää kaulaa, eikä tarvi takin alle hirveästi sitä tumpata.
Tein myös ohjeeseen sellaisen muutoksen vielä, että en tehnytkään suoraa rengasta, vaan kiersin kerran huivin ennekuin virkkasin päät yhteen.
Valmis huivi. Hyvä tuli.


Toisena hommana tuli uudistettua tuulikaapin khh:n ovi. Meillä menee kodinhoitohuoneeseen sellainen tylsä valkoinen liukuhovi. Olin jo muutama vuosi sitten siihen viereiselle seinälle laittanut ihanan koivutapetin.

Tylsä valkoinen.

Lidliin tuli noin kuukausi sitten myyntiin erilaisia sisustuskalvoja edullisesti. 10 metrin rulla oli n. 8 euroa. Kiinnitin huomiota lautakuvioon ja siitä se ajatus sitten lähti. Laittaisin sellaisen khh:n oveen.
Vaikka asun ihan Lidlin vieressä, en ollut tarpeeksi ketterästi siellä, että olisin mieleistäni kalvoa saanut. Nehän siis viedään käsistä. Kyllä mua harmitti. Olin koko loppupäivän pahalla päällä, kun en kalvoa saanut. (oli mennyt samantien muualtakin).
Ei auttanut kuin niellä pettymyksensä. Kun vihdoin sain lapsellisen mielipahani taltutettua, huomasin parin viikon päästä, että Lidliin tulisi samaa kalvoa. Tosin vaan 2 metrin rullia, mutta kuitenkin.
Nyt päätin, että saan mitä haluan.
Aamulla olin hyvissä ajoin ennen kaupan aukeamista oven takana. Olin myös henkisesti valmistautunut kyynärpäätaktiikkaan. Onneksi sitä ei tarvittu.
Sain muutaman rullan ja tyytyväisenä pääsin fixaileen.
Valmis ovi.

Lidlin lautakuvio.

Tarkennuksena sen verran, että Lidlin kalvo ei ole samaa kuin dc-fix, jota saa mm. Bauhaussista. Lidlin kalvo ei ole myöskään niin laadukasta, mutta se on halpaa.

Muutaman kerran kiroillen sain kun sainkin lautakalvon oveen. Ja täytyy sanoa, että olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Toi ovi vaan jotenkin näyttää nyt hyvälle, ton koivutapetin vieressä.

Fixauksesta puheenollen laitoin myös uusiksi tuulikaapin lipaston. Alunperin pyökin värisen olin jo fixannut pari vuotta sitten niin, että olin laatikoiden naamatauluun laittanut tapettia. Ei oikein toiminut. Varsinkin, kun tuli sateella koiran kanssa ulkoa ja se ravisteli vedet ja kurat lipastoon.
Nyt sitten laitoin siihen aitoa fixiä. Laatikoihin valkoista puukuvioista ja runkoon tummempaa puuta.
Kyllä tuli paljon parempi.

Alkuperäinen lipasto
Nykyisellään.

torstai 8. syyskuuta 2016

RUOKAILURYHMÄN UUSI ILME

Olemme jo pitkään uudistaneet kotia ja huonekaluja mahdollisimman edullisesti. Olemme paljon tehneet kirpparilöytöjä ja tuunanneet niitä tai muuten vaan uudistettu vanhoja huonekaluja.

Meillä on ruokailuryhmä, joka on ollut meillä jo ainakin kymmenen vuotta. Olemme kovasti pitäneet pöydän ja tuolien mallista. Tuolit ovat sirot ja tosi hyvät istua. Pöytä ja tuolit ovat myös ehjät, joten miksi pitäisi hankkia uudet, jos voi jotain tehdä niille itse.

Ihan kiva ryhmä oli ennenkin. Väri vaan kyllästytti.

Tähän tarjoutui edullinen mahdollisuus, kun kaverini oli myymässä maaleja, joihin ei ollut enää tarvetta oman projektinsa tiimoilta. Sainkin muutamalla eurolla melkein täydet purkit pohjamaalia, kalustemaalia ja lakkaa.

Edullinen maalisetti.

Vihdoin tuli sellaiset ilmat, että maalamisen saattoi tehdä ulkona. Ja iski sopivasti inspiraatiokin.

Tuolit riisuttuna.

Uusi ilme alkaa näkyä.

Eurokankaan kautta piti kumminkin käydä, että sain uudet kankaat istuimiin. Kankaaksi ostin tummanharmaata sisustuskangasta. Pöydän pintaan päätettiin laittaa puukuvioinen fiksi ihan kokeiltavaksi. Jos se ei kestä, niin sitten pintaan laitetaan laminaatti tai jotain muuta.

Vanha kangas on jo irroitettu pehmusteesta.

Uusi kangas on tumman harmaa
vaikka ei kuvasta käy kovin
hyvin ilmi.

Täytyy kyllä sanoa, että oli ihan hullun hommaa ruveta maalaamaan tuoleja. Ensimmäisen tuolin selkänojan pinnoja ja niiden välejä pohjamaalilla maalatessa kirosin jo itseäni ja tulevaa projektia. Aikaa neljän tuolin ja pöydän maalaamiseen meni monta tuntia kerralla. Projektiin meni päiviä neljä.
Maalikerrosten, kun piti antaa kuivua vähintään 16 tuntia ennen seuraavan kerroksen maalaamista.
Lopulta kuitenkin saimme projketin loppuun ja ollaan ihan tyytyväisiä. Pieni keittiö näyttää nyt paljon isommalle ja vanha ruskea pöytäryhmä vähän raikkaammalle. Tosin nyt keittiöön tarvitaan jotain väriä, joten eiköhän verho mene uusiksi.....

Pöydän pinta fiksattuna.
Uudistettu raikkaampi  ilme.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

L2L 7 JA KOETULOKSISTA

Seitsemän viikon yritys sitten loppui. Meinaan laihdutusyritys. Lopullinen tulos on varmaan aika sama kuin aloittaessa. Eihän sen näin pitänyt mennä. Tosi ei minun olisi pitänyt saada sitä sairauskohtaustakaan.

Kävin sitten viime perjantaina sairaalassa kuulemassa kontrollikokeiden tuloksia ja tutkimuksissa. Keuhkoembolian yhteydessä kun huomattiin syöpäarvon olevan koholla.

Sekasin tuntein ja melko hermostuneenakin menin sinne. Onneksi aikataulut pitivät ja pääsin sisälle silloin kun pitikin. Lääkäri rupesi ensimmäisenä puhumaan sellaisin sanoin, että sain sen käsityksen, että arvot ovat olleet siinä mallilla, että jotain on.
Tässä vaiheessa olin ihmeen rauhallinen ja ajattelin vaan itsekseni, että syöpä on ja nyt selvitellään missä ja miten paha.
Lääkäri tutki kunnolla ja totesi kumminkin, että munasarjat ja kohtu ovat täysin puhtaat ja terveen näköiset. Mitään polyyppejakaan ei löytynyt. Syöpäarvo oli kumminkin inasen noussut edellisestä. Mikä ei tietysti ole hyvä juttu. Tämä lääkäri päätti, että jäädän seurantalinjalle. Kontrolloidaan kokeet 3 kk:n välein. Seuraavaksi sitten mammografiaan.

Tutuille, kun ilmoittelin tuloksia, niin monet sanoivat, että hienoa, ei löytynyt mitään.

Itsellä oli kuitenkin koko perjantain vähän sekava olo, että miten minun pitäisi nyt suhtautua? Mitään ei löytynyt, ainakaan vielä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että SE arvo oli noussut edelleen. Olenko iloinen vai pelkäänkö? Edelleen elän siis epävarmuudessa.  Mutta näillä mennään.
Mites sitten se laihdutus? Täytyisi, täytyisi, kun vaan jaksaisi..... ottaa itseään niskasta kiinni ja tsempata.
Sen verran kuitenkin kivaa, että tiedän jo muutaman joululahjankin. Kahteen täytyy nähdä vähän vaivaa, mutta ovat jo hyvässä mallissa. Varsinkin nettiohjelöytööni -Karhusukkiin- olen tyytyväinen. Näitä olen jo ruvennut valmistamaankin. Sopivat hyvin yhteen villapaidan kanssa, jonka tein muutamia vuosia sitten miehelleni.

Miehelle tehty muutama vuosi sitten.
Novitan ohjeen mukaan.

Jos tänä vuonna saiskin joululahjat hoidettua ajoissa.

Ja lopuksi.

Eä hyvin- naura usein sivulta lainattu.