PORVOOSSA JOULUMARKKINOILLA

Työpaikkani vapaa-ajan yhdistys järjesti päivämatkan Porvooseen joulumarkkinoille.
Matka oli päivän kestävä bussimatka ja hintaan kuului  myös ruokailu.
Houkuttelin ystäväni Marken, rakkautta ja maan antimia blogin pitäjän mukaan. Tiesin, että häntä tällainen retki kiinnostaisi.

Aamulla lähdimmekin paahtamaan bussilla kohti ensimmäistä kohdetta Porvoossa eli ruokapaikkaa. Ravintola Verstas tarjosi todella hyvää ruokaa ja se kyllä näkyi ruuhkassakin, koska ruokapatojen äärelle oli aikamoiset jonot. Mutta eipä tuo meitä haitannut.

Näkymää markkinoilta

Ruokailun jälkeen suuntasimme heti ensimmäiseen ostospaikkaan Brunbergin makeispisteelle. Onneksi oli maha sen verran täynnä, että tuli ostettua maltillisesti namia.

Taidetehtaalla olikin paljon myyjiä ja tietysti myös myytävää tavaraa. No oli niitä ihmisiäkin paljon ja välillä ei meinannut päästä lähellekkään myyntipöytiä väenpaljouden takia. Aika kuumakin oli välillä, olihan ne markkinat sisätiloissa.

Ihania ideoita

Kivaa sisustustavaraa.

Ulkona yritimme luoda vesisateessa joulumieltä jouluvalohahmojen kanssa poseeraamalla.

Seuraavaksi siirryimmekin Porvoon vanhaan kaupunkiin. Siellä oli ihan kivan tunnelmallista, vaikka lunta ei ollutkaan. Kyllä ne vanhat rakennukset vaan tuovat sitä omaa fiilistä.

Noi heinäpaalit olikin märkiä. Kiva huomata
siinä vaiheessa, kun nousi ylös!

Ruuhkaa vanhassa kaupungissa.

Poikkesimme pieneen pubiin, joka oli oikeastaan aika idyllinen. Siellä nautimme isot lasit punaviiniglögiä, joka oli todella hyvää. Siellä istuessamme alkoi päiväkin hämärtymään ja ulkovalot alkoivat näyttämään paremmilta. Onneksi se sadekin lakkasi, niin oli mukava kävellä ja kierrellä.

Ois sitä voinut toisenkin....

Alkaa hämärtymään.

Ennen autolle lähtöä nautimme vielä aidot Glühweinit ulkona istuen lampaan taljojen päällä ja nautimme viileästä ilmasta ja kuumasta juomasta.

Kuuman juoman nauttiminen viileässä
ulkoilmassa on vaan niin ihanaa.

Kyllä oli mukava reissu. Hauskaa oli, niin kuin yleensä aina kaverini kanssa. Eikä mahtavat työkaveritkaan mitenkään tunnelmaa latistaneet. Kyllä pitää toistekin tällaisia reissuja tehdä.

MINILOMA RIIKASSA

Pidimme mieheni kanssa viimeisen kesälomaviikon syyskuun alussa. Ja perinteen mukaan lähdimme pienelle matkalle. Kohteeksi valikoitui Riika läheisyyden ja hintatason takia. Todella paljon kohteen valintaan vaikutti, että lento lähtisi meidän "kotikentältä" Pirkkalasta. Lentoajaksikin luvattiin vain yhtä tuntia. Aivan mahtavaa!!

Miinusta kentällä oli se, että mikään kuppila ei ollut vielä auki, niin ei saanut edes kupillista kahvia mistään, muusta puhumattakaan.

Kiinni on ja pysyy.

Lentoaikataulut eivät vaan olleet kovin hyvät, mutta jäipä aikaa perillä enemmän.
Aamulento lähti sunnuntaiaamuna  klo 10 ja keskiviikkona kone laskeutui klo puoli yksi yöllä. Eli siis torstain puolella.

Matka oli oikein mukava ja onnistunut, lukuunottamatta kolmea asiaa. Näistä jäljempänä.

Hotellimme oli todella hieno ja aivan uusi. (Wellton riverside spa hotel). Valmistunut vasta viime vuoden puolella. Hotelli sijaitsi aivan joen rannalla ja vanhan kaupungin kupeessa. Hotellissamme oli myös kylpylä, jota tuli parina iltana hyödynnettyä.

Hotellimme kattoterassilta kuvattua.

Olimme siis mennessä todella aikaisin hotellilla, eikä saatu vielä huoneita. Jätimme laukkumme säilytykseen ja lähdimme vanhaan kaupunkiin kuluttamaan aikaa ja etsimään ruokapaikkaa. Pysähdyimmekin melko pian ensimmäiseen sopivaan paikkaan syömään ja niin kuin yleensä matkoilla, siellä oli se matkan kallein ruoka. Matkan edetessä sitä oppii syömään vähän sivummallakin, eikä niissä turistirysien paikoissa.

Ihan kelvollinen, vaikka kalliimpi ruoka.

Ensimmäinen ikävä asia sattui jäädessämme kadun reunaan miettimään suuntaa, mihin jatkaisimme, kun mieheni sisko huomasi, että jonkun vieras käsi on hänen laukussa. Onneksi ei kerinnyt mitään viemään. Mieheni huomasi, että hänenkin kameralaukkunsa vetoketju on auki. Nämä "varkaat" olivat kolme keski-ikäistä naista kukkamekkoineen ja hattuineen. Onneksi jäivät ilman saalista. Meillä kun oli passit ja kaikki matkarahatkin laukuissa mukana. Olemme jonkin verran matkustelleet, mutta missään ei ole näin käynyt ennen. Opimme ainakin varomaan kunnolla.

Onkohan tämä asiakas nääntynyt janoon
vai tarjoilun hitauteen.

Joka tapauksessa paikka oli ihan viihtyisä ja vanhassa kaupungissa oli vieri vieressä terasseja. Niillä olikin kiva istuskella, varsinkin kun mittari näytti melkein 30 astetta lämmintä.

Tällä possujunalla maksoi 7 euroa vanhan kaupungin kierros
sisältäen kuulokkeet ja selostuksen. Kesto noin puoli tuntia.

Matkan aikana poikkesimme myös KGB:n entisessä päämajassa. Se oli jätetty siihen kuntoon millainen se oli KGB:n lähdettyä. Oli kyllä aika karu paikka käydä. Siellä oli mm kuulusteluhuone, jossa oli tämä perinteinen peili seinällä, millä toisesta huoneesta voitiin seurata kuulusteluja.

Sellin ovi luukkuineen.

Pieni ulkoilupiha

Toinen paikka missä ehdottomasti kannattaa käydä oli suuret lentokonehallit, joista oli tehty kauppahalleja. Ja koska oli kesäaika, niin myyjiä kojuineen oli monta korttelia myös ulkona. Siinä sitä oli kunnon Mustamäen torin tunnelmaa. Suosittelen. Nämäkin hallit olivat lyhyen kävelymatkan päässä meidän hotellilta. Ja hintataso oli edullinen ja tinkiminen kuului asiaan.

Riikassa on myös useita ostoskeskuksia. Tuli käytyä niissäkin muutamassa. Yksi ostoskeskus oli kiva kun siellä oli kattoterassi joka oli 360 astetta. Galleria Riga oli tämä paikka. Sieltä täytyy sanoa iso plussa, kun kävimme terassiravintolassa syömässä ja otin kanapizzan, niin oli yksi parhaimmista pizzoista mitä olen koskaan syönyt.

Suositella ei kumminkaan voi paikallista ketjuravintolaa, Cili picaa. Siellä tuli se toinen pettymys, kun viimeisenä päivänä söimme siellä. Ensiksi ei saatu kanaa, jota olisimme halunneet. Kesti kuulemma niin kauan lämmittää grilli ja grillata kana. Kolme meistä tilasi sitten naudan pihvin. Yksi medium ja kaksi kypsää. Lopulta kun saimme ruuat, niin medium oli kyllä medium miinus, mutta nämä "kypsät", varsinkin minun pihvini, oli niin verinen ja raaka, että syömättä jäi. Tarjoilijalle kun sanoimme asiasta, niin komentti oli vain, että kokilla on niin kiire.

Meidän hotellissamme oli tosi hyvä ja monipuolinen aamiainen. Siellä myös kokki valmisti munakkaan omien toiveiden mukaan joka aamu. Siis jos halusi munakasta.  Kolmas miinus matkalla sattuikin aamiaisella. Tarjolla oli myös kuohuviiniä. Otimme tietysti lasit pöytään ja mieheni yksi aamu kaataessa loppukulausta suuhunsa saikin ison lasinsirpaleen suuhunsa. Lasit olivat kyllä ehjiä, joten lasien lähellä oli varmasti hajonnut jotain ja sirpale lentänyt kuoharilasiin. Henkilökunta pahoitteli kovasti ja mieheni saikin todella ison ja herkullisen juustokakun viipaleen hyvitykseksi huoneeseen. Kilttinä miehenä hän jättikin minulle yli puolet ja täytyy sanoa, että todella hyvää oli. Lasinpalasta ei kumminkaan mitäänn vahinkoa kerennyt tapahtua.

Suosittelen edelleenkin tätä hotellia, olihan se muuten upea, hyvä palvelu ja loistava kylpylä-/saunaosasto.

Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin onnistunut ja Riika on ihan kiva paikka käydä. Ilmat oli kohdallaan ja ruoka pääasiassa hyvää. Hintataso oli edullinen ja jonkun verran tuli ostoksiakin tehtyä. Kiva oli käydä, mutta kiva oli tulla kotiinkin,

OLIPAHAN HIKISTÄ PUUHAA

Mihin tää kesä oikein menee? Töissä ollaan taas jo viidettä viikkoa loman jälkeen. Ei se mitään, seuraava lomapätkä on jo ihan nurkan takana.

Lomalla sain aloitettua makkarin rempan, mutta se on sattuneista syistä vielä vaiheessa.

Loman jälkeen onkin ollut joka viikonloppu jotain ohjelmaa. Ja nyt tuleva on onneksi ensimmäinen, ettei mitään ole kalenterissa. Katsotaan saisko sitä tapettia sinne makkariin laitettua.....

Tapetoinnista puheen ollen, niin tulipahan koettua tapetointi varmaan vuoden kuumimpana päivänä eli eilen. Mittari näytti melkein 32 astetta ja saatte uskoa, että sisällä missä tapetoin, oli reippaasti enemmän.

Olin jo aiemmin lupautunut kaverille tapetoimaan, kun muutti uuteen asuntoon. Saimme sitten sovitettua eilisen sopimaan aikatauluihin, joten en viitsinyt sitä perua helteen takia.

Tapetointi sinällänsä oli ihan samanlaista kuin ennenkin, mutta liisteri muutti muotoaan ihan vedeksi. Kysyinkin kaveriltani, että haluaako ottaa riskin ja katsoa, tuleeko tapetit alas. Riski otettiin ja viime tiedon mukaan tapetit on edelleen seinillä.

Huomiotapetit tuli eteisen päätyseinään ja alkovin päätyseinään.

Tunsin kyllä itseni koko ajan ihan märäksi rätiksi ja vichyä ja vettä kului ihan kiitettävästi. Pääasia oli kumminkin lopputulos.

Tässä tulos.

Eteinen ennen....

..... ja jälkeen.

Alkovin seinä ennen....

... ja jälkeen.

Parasta tässä projektissa oli, että itselläni oli tarpeettomaksi jääneitä tapetteja, jotka oli just sen tyyppisiä mitä kaverini oli etsinyt. Näin sain laittaa itselle tarpeettomat kiertoon.

Kirsikkana kakun päällä oli se, että kaverini muutti naapuritaloon, missä olin asunut lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Oli ihanan nostalgista käydä tutussa talossa ja lapsuuden nurkilla!

MÄ OON NIIN LOMALLA!

Ensimmäinen loma vuoteen! Jee.
Pääsin siis vuosi sitten töihin ja kerkesin tienaamaan ensimmäisen lomani. Kyllä sitä odotin ja laskin tunteja loman alkamiseen. Minulla on siis nyt kolme viikkoa lomaa, joista kaksi alkaa olla takanapäin.
Loma on ollut ihana ja rentouttava, jos ei lasketa mukaan kahta hammaslääkärin päivystyskäyntiä, yhtä lääkärissä käyntiä ja yhtä sairaalan päivystyskäyntiä. Onneksi ei kumminkaan mitään vakavaa ole.

Oli niin lämmintä istua laivan kannella
ja nauttia.

Olimme ukon kanssa heti loman aluksi Tallinnan risteilyllä. Kyllä oli ihana syödä hyvin, shoppailla ja vaan rentoutua. Kelikin oli mitä mainioin, eli melkein tyyntä koko reissun.

Kotona ollessa olenkin sitten puuhaillut jotain pientä. Kävin pesemässä äitini ikkunat. Käynyt viettämässä laatuaikaa tyttären kanssa museossa ja ollaan vaan oltu. Ukko menee töihin jo ensi viikolla, joten olen suunnitellut makuuhuonerempan ensi viikolle. Katotaas miten käy.

Dracula näyttelyssä tyttären  kanssa.

Draculaleivos nautittuna....

.... kosken vieressä terassilla.

Ruohikkokin pitäisi leikata.....

...... mutta eiköhän sen kerkiä myöhemminkin.
Nyt vaan nautitaan.

Onneksi tosiaan on vielä viikko lomaa ja yksi viikko jemmassakin loppukesään. Silloinkin on jotain kivaa tiedossa.

Tulihan se ruohokin leikattua....

Oikein hyvää juhannusta ja nauttikaa ja rentoutukaa!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ. KYLLÄ SE KESÄ TULEE.

Kyllä tämä aika rientää. Yhtäkkiä havahduin, etten ole aikoihin kirjoittanut tänne mitään. Jotenkin vaan viikot vierähtää niin nopeasti, ettei välillä tahdo perässä pysyä.

Kovasti kesälomaa jo tässä odottelen. 19 työaamua ensimmäiseen lomapätkään. Olen kyllä niin loman tarpeessa. Vuosi tässä painettu töitä yhteenmenoon ilman lomia. Muutamaa pidennettyä viikonloppua ei oikein voi laskea lomaksi.

Ihanaa, että luontokin on jo herännyt ja joka paikassa rupeaa vihertämään. Rakastan kyllä kovasti kevättä, kun ensin luonto näyttää niin kuolleelta ja pienessä hetkessä herää jälleen eloon.

Koivussa on jo kivan kokoiset lehdet.

Maasta se pienikin ponnistaa.

Pihlajankin lehdet kasvavat kovaa kyytiä.

Tänään on äitienpäivä. Ilmakin on kaunis. Aurinko paistaa, kuin onnitellakseen äitejä. Omaa äitiä menen tapaamaan ja tiedän, että täytekakku siellä odottaa kahvittelijaa.
Oma jälkikasvuni ei ole tulossa käymään, koska ovat matkalla Briteissä.  Puhelimitse toki ollaan yhteyksissä, niin kuin joka päivä.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ

Me tehdään tänään koiran kanssa vielä rauhallinen pitkä lenkki ja nautitaan keväästä ja kiireettömästä sunnuntaista.

ILON JA SURUN TASAPAINO

Helmikuussa tapahtui isoja asioita, jotka ovat vieneet tunteita laidasta laitaan.
Tänään tuli päätökseen yksi iso asia, kun kummitätini haudattiin.

Kolme viikkoa sitten Alzheimeria sairastava tätini, päätti lähteä ilta-aikaan viemään roskia. Hän ei yleensä millään poistunut kotoaan, tykkäsi vaan istua keittiön ikkunan ääressä ja katsoa ulos.
Nyt hän kumminkin oli saanut päähänsä lähteä ulos. Ulkona oli toistakymmentä astetta pakkasta ja tätini lähti sinne ilman kenkiä ja ulkovaatteita. Hän oli kaatunut, murtanut olkapäänsä ja kylmettynyt. Ohikulkija oli hänet löytänyt ja soittanut apua. Tätini sai keuhkokuumeen ja hän menehtyi viisi päivää myöhemmin.

Viime aikoina on uutisoitu paljon tästä vanhusten hoidosta ja koen, että tätini oli myös tämän uhri.

Tarina alkaa oikeastaan reilun parin vuoden takaa, kun tätini mies menehtyi heidän kotonaan sairauskohtaukseen. Tarkkaa tietoa ei ole, heräsikö tätini menehtyneen viereltä vai löysikö hän tämän lattialta. Varmuudella tätini ei pystynyt koskaan tätä kertomaan.
Vähän tämän jälkeen tätini itse joutui sairaalaan sekavuuden ym. vuoksi. Hän viettikin vajaa parisen kuukautta sairaalassa ja omaisten vastusteluista huolimatta tämä masentunut ja Alzheimerin diagnoosin saanut ihminen laitettiin kotiin kotihoidon turvin, jonne häntä ei olisi saanut päästää.

Pari vuotta asiat kumminkin sujuivat ilman suurempia vahinkoja, kunnes tämä kohtalokas sunnuntai-ilta kolme viikkoa sitten koitti.

Paljon olenkin miettinyt, että eikö vanhukset saa minkäänlaista kriisiapua, kun läheinen kuolee? Vai onko vanhusten menehtyminen muka niin luonnollinen asia, että kyllä sen toisen vanhuksen täytyy se kestää, oli lähtö sitten minkälainen tahansa. Tätini ei enää ollut itsensä miehensä kuoleman jälkeen ja uskon, että se myös aktivoi kunnolla tämän Alzheimerinkin.

Hyvää taivasmatkaa kummitäti.

Tuntuu myös, että aina kun minulla tapahtuu isoja asioita elämässä, niin ne tapahtuu käsi kädessä, positiivinen ja negatiivinen asia.
Vain viikko tätini menehtymisen jälkeen sain tietää saaneeni vakituisen toimen.
Olen ollut viimeksi vakituisessa työssä 8,5 vuotta sitten ja sen jälkeen elämä on ollut työttömyyttä, lisäkoulutusta, uudelleen koulutusta, pätkätöitä, määräaikaisuuksia ja sijaisuuksia. Viime toukokuussa minua pyydettiin tekemään osastonsihteerin sijaisuutta, jota sitten jatkettiinkin heti puoli vuotta eteenpäin. Sitten kävikin niin, että sijaispaikkani aukesi lopullisesti eläköitymisen vuoksi, hain paikkaa ja sain sen. Suuri jatkuva epävarmuus töiden ja säännöllisten tulojen suhteen on nyt pättynyt.
Eilen siitä tuli myös virallinen lausunto.

Työpaikkani.

Tämä vuosi on lähtenyt käyntiin suurin tapahtumin. Saas nähdä miten tämä tulee jatkumaan....

Sainpahan aikas nopeasti tehtyä toisenkin käsityön tähän alkuvuoteen. 

Löysin sattumalta kuvan ja sitä kautta blogin missä oli tämän ihanan pörröisen pipon ohje. 

Vielä kun ohje oli yksinkertainen, niin pakkohan se oli tehdä. Ohje löytyy täältä. Käytin koon 6 puikkoa ja huomasin, että puikon pituus ois saanut olla 50 cm. Itsellä oli 60 cm ja sai vähän soveltaa kutoessa.

Ajatuksena oli ensin tehdä joko vaaleanpunainen tai valkoinen, mutta tätä lankaa ei enää niillä väreillä löytynyt. Lanka on Novitan pilvi lankaa ja on sesonkilanka, joten sitä ei enää välttämättä joka paikasta löydy.

Ihanan pehmeä lanka.

Ohje siis oli tosi yksinkertainen, Pelkkää pötköä pyöröpuikoilla. Ensin sileää 25 cm, sitten 1o 1n 20 cm ja vielä lopuksi sileää 20 cm. Lopuksi molemmat päät kurotaan pussiksi ja toinen pussi käännetään sisäpuoleksi ja pipo on valmis. 

Valmis pötkö

Sitä en vaan oikein tajunnut miksi resoria tehdessä oikeat silmukat piti kutoa takareunasta kiertäen. 

Ehkäpä joku sen osaa mulle joskus selittää.

Joka tapauksessa projekti oli kiva ja suht nopea. Nyt on sitten lämmin pipo valmiina. Varsinkin kun ovat luvanneet pidempää pakkasjaksoa.

Kivahan siitä tuli. Ja lämmin.