KARJALANPIIRAKOITA!

Olen viimeisen puoli vuotta suunnitellut tekeväni karjalanpiirakoita.
Etsin netistä piirakoiden ohjeen, kun itselläni ei mitään ohjetta ollut.
Olen tehnyt piirakoita viimeksi n. 20 vuotta sitten. Eilen päätin vihdoinkin tarttua tuumasta toimeen. Aloitin riisipuuron keitolla. Nyt pääsin samalla kokeilemaan pinkkiä aromipesääni, joka me saatiin jouluna. Riisipuuro kun palaa niin helposti pohjaan, joten ajattelin, että pääsen helpommalla tällä tavalla.

Ihana pinkki aromipesä!

Kaivoin netistä piirakoitten ohjeen ja eikun puuron keittoon.
En ole ikinä ennen aromipesää kokeillut, joten olin vähän epäileväinen sen suhteen, että noinkohan onnistuu. Ohjeen mukaan kiehautin veden ja heitin riisit sekaan ja annoin kiehua sen verran, että vesi imeytyi riisiin. Sitten heitettiin kaikki maito joukkoon, annettiin kiehua pari minuuttia. Lisättiin suola ja laitettiin kattila aromipesään. Aikaa varasin tunteja, koska anoppi sanoi tekevänsä usein puuron niin, että laittaa illalla aromipesään, niin aamulla on syömäkelpoinen.
Illalla sitten, kun puuro oli ollut pesässä 7 tuntia, niin päätin, että puuron on oltava valmista.
Varovasti kurkkasin kattilaan ja iloksen totesin, että mullahan on kattilallinen valmista riisipuuroa.
Aromipesä siis toimii.

Valmis riisipuuro. 

Aamulla sitten rupesin tekemään ruistaikinaa. Ohje oli 30:een piirakkaan.
Taikina onnistui tosi hyvin ja oli varmaan just sellaista kuin pitääkin.
Miinusta ohjeelle tulee siitä, että millään ei siitä määrästä saa 30:ntä piirakkaa. Tai saa jos haluaa tehdä sormenpään kokoisia.

Valmis taikina.

Leikkasin taikinan uudestaan ja tein puolet vähemmän. Koska piirakat ovat kumminkin isotöisiä, niin päätin saman tien tehdä toisen saman kokoisen taikinan. Taikina on tosi nopea ja yksinkertainen tehdä.
Tästä määrästä tuli loppujen lopuksi 25 kpl piirakoita, jotka kumminkin vastaa kooltaan kaupan normaali piirakan ja coctailpiirakan välimuotoa. Eli ei siis kovin isoja.
Taikinan olin siis kaulinut todella ohueksi.

Piirakkapallukoita valmiina kaulittavaksi.

Sitten pääsin rypyttämään. Täytyy sanoa, että ei niistä kauhean nättejä tullut. Toinen pellillinen onnistui vähän paremmin. Näissäkin pätee sama, kuin monessa muussakin, että harjoitus tekee mestarin.

Pellillinen ei niin kauniita piirakoita.

Uunista kumminkin tuli aivan oikeanlainen tuoksu. Uunin jälkeen voitelin piirakat vielä voimaito-seoksella. Täytyy sanoa, että vaikka ulkonäkö ei kovin kaunis olekkaan, niin maku on sitäkin parempi.

Piirakat ja munavoi. Lyömätön yhdistelmä.

TAPETOINTI ON VAAN NIIN IHANAA!

Kyllä, pidän tapetoimisesta!
Siinä saa vaan niin nopeasti näyttävää pintaa.
Sukulaistyttö muutti poikakaverinsa kanssa isompaan asuntoon. Minua pyydettiinkin tapetoimaan sinne tehosteseinä. Mielellänihän sen tein, että sain tekemistä ja täytyy tarttua tilaisuuteen, että pysyy ammattitaito tallella.
Tämä oli muutenkin mukava keikka, kun ei tarvinnut vanhoja tapetteja ensin repiä pois. Se on se inhottavin osuus. Tietystikkään kaikki ei mennyt ihan kuin strömsöössä, mutta luulen, että tällä kertaa "moka" kääntyikin voitoksi.... Nyt taas lihakset muistuttelee siitä, että on tullut tehtyä jotain ruumiillista työtä vähään aikaan. Mutta sekään ei haittaa, kun olen tyytyväinen lopputulokseen. Sitä paitsi, remppapaikassa sai niin ihanaa cappuccinoa, että en ole niin hyvää missään maistanut!

Seinää ennen....

...ja lopputulos!

NYT SE ON TUNNUSTETTU JULKISESTI!

Myönnän vihdoinkin näin julkisesti, että minulla on liikaa painoa! Tämä asia oli ihan uskomattoman vaikea kirjoittaa.
Olen ollut ylipainoinen viimeiset 10 vuotta. Sitä ennen olin aina hoikka. 15 vuotta sitten elämä muuttui seesteiseksi ja painoa tuli ihan vaivihkaa lisää. Minäkuvani on vääristynyt. En näe peilissä edelleenkään lihavaa ihmistä. Kuulostaa varmaan hullulle, mutta näin se vaan on. Tietysti peilistä näkyy pullukka ihminen, mutta ei lihava. Järkyttävä totuus paljastuu, kun näen valokuvan, jossa näen itseni. Silloin tulee sellainen olo, että en voi olla noin iso.
En ole sinut itseni kanssa tässä koossa. Inhottaa ostaa vaatteita, kun mikään ei sovi.
Viime syksynä olimme matkoilla ja kiersimme mieheni siskon kanssa kaikki mahdolliset vaateliikkeet. Olemme niin paljon kierrelleet yhdessä vaatekauppoja, joten luulin hänen tietävän makuni. Minulle olikin vähän järkytys, kun yhdessä kaupassa tämä henkilö sanoi, että "tuus kattoon, täällä on ihan sun näköinen mekko". Mekko ei ollut yhtään mun tyyliä. Silloin kanssa jotenkin tajusin, että sellaisia vaatteita joita haluaisin käyttää, niin ei vaan ole minun koossani. Tai ne ei vaan näytä hyvältä päällä. Joten tulee hankittua sellaisia vaatteita, mitä nyt sattuu saamaan. Usemmiten perusrenttuja.

Okei, nyt varmaan joku sanoisi, että mitä valitat. Laihduta!
Olen yrittänyt monet kerrat. Olen ollut Painonvartijoissa jne. Minulta on poistettu molemmat kilpirauhaset, joten syön Thyroxinia loppuelämäni kilpirauhasen vajaatoimintaan. Moni varmaan tietääkin, että vajaatoiminta aiheuttaa lihomista. Arvot kuitenkin ovat kohdallaan, joten siitä ei ole kyse. Olen kokeillut mm. mehupaastoa. Viikon paaston jälkeen paino -100g. Todella turhauttavaa.
Yksi kesä tein fyysistä remonttia. Ilma oli helteinen, joten tuli paljon hikoiltua ja juotua vettä. Ruokakin jäi aika pienelle, lähinnä terveellisiä välipaloja aina ohimennen. (hedelmää mm.)
Silloinkin toivekkaana kävin puntarilla. Reilu viikon jälkeen tulos + 1 kg. Eikä!
Olen myös ollut ravitsemusterapeutin ohjeistuksessa ja tiedän miten syödään oikein. Ei ole auttanut.
Mulle tehtiin myös lääkärin toimesta laajat verikokeet. Arvot olivat kaikki huippuluokkaa. Kolesteroliarvotkin olivat niin hyvät, että lääkäri kysyi, mitä kolesterolilääkkeitä syön?
En mitään. Paino ei silti vaan putoa.
Lääkäri tulikin siihen lopputulokseen, että minulla on niin paljon henkistä stressiä, että elimistöni tuottaa kortisonia ja se aiheuttaa sen, että en laihdu.
Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että ihmiset laihduttaa, myös lähipiirissä ihan tuosta vaan, jättämällä vain esim. karkit pois tms. Sitten sitä laihdutaan ihan vaan huomaamatta.
Itse syön harvoin karkkia tai pullaa. Yritän syödä vain tarvittavan kalorimäärän päivässä.

Nyt tässä vaiheessa joku varmaan sanoisi, että liiku enemmän. Mulla on keskikokoinen koira, joten käyn ulkona sen kanssa vähintään kolme kertaa päivässä. Näistä vähintään yksi lenkki on pidempi, jolloin pidän myös vauhtia yllä. Kotona on myös juoksumatto, jota yritän säännöllisesti käyttää.
Uimisesta tykkään ja hallikin olisi lähellä, mutta kun en kehtaa mennä....

Nyt tämä häpeä on tunnustettu julkisesti, Vika on ilmeisesti päänupissa. Jälleen yritän kesän ihanat vaatteet mielessä laihduttaa. Jospa tänä vuonna onnistuisi!!! Kevättä kohti mennään ja liian nopeaan. Siis siinä mielessä, että muina vuosina kun kesä on tullut, olen huomannut, että se painolasti on edelleen olemassa.

Kesä, ranta ja bikinikelit!

SIPULI, PAPRIKA, TOMAATTIMEHU, YÄK!! = YHDESSÄ IHANA KEITTO!

Olen hirveän ronkeli erilaisten ruokien suhteen. Tai ainakin vihannesten suhteen.
En todellakaan pidä sipulista tai paprikasta tai jostain ihme tomaattimehusta. Tomaatti tomaattina sanon minä.
Kuitenkin vuosia sitten sain eräissä juhlissa tomaattikeittoa. Ensiksi nyrpisteltyäni pakotin itseni sitä maistamaan. Voi jee, että se oli hyvää.
Pyysin tietysti reseptin itselleni ja nyt pitkästä aikaa sitä tein.
Keitto on nimeltään Tomaatti-paprikakeitto. Miten voi noin pahanmakuisista aineista tulla yhdessä niin hyvänmakuista? Joka tapauksessa, tässä ohje:

TOMAATTI-PAPRIKAKEITTO

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli karkeasti lohkottuna
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
3-4 punaista paprikaa siemenittä ja kannoitta lohkottuina
3 dl kasvislientä
3 dl tomaattimehua (sakeaa)
1 tl tuoretta  tai ½ tl kuivattua timjamia hienonnettuna
1/4 tl kanelia
1 tl sokeria
suolaa ja mustapippuria (halutessaan)

Koristeluun:

Ranskankermaa
Tuoretta basilikaa

Kuumenna öljy kattilan pohjalla. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota sekoittaen viisi minuuttia tai kunnes sipuli pehmenee hiukan. Lisää joukkoon paprika ja keitä edelleen sekoittaen viisi minuuttia. Lisää lopuksi kasvisliemi ja ota kattila levyltä.

Soseuta keitto sileäksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Kaada keitto tarvittaessa takaisin kattilaan ja lisää joukkoon tomaattimehu, timjami, kaneli ja sokeri. Kuumenna keitto uudelleen kiehuvaksi, mutta älä keitä! Lisää halutessasi makusi mukaan suolalla ja pippurilla.

Annostele keitto kulhoihin  ja koristele annokset lusikallisella ranskankermaa ja basilikan lehdyköillä. Nautitaan vaalean leivän kanssa. esim. patongin.

Itse jätin suolan ja pippurin pois. Eikä sattunut ranskankermaakaan olemaan. Patonkia tosin löytyi.

Tiedän siis mitä syön huomennakin!!!

Tämä on oikeasti hyvää!

VUODEN ENSIMMÄINEN KÄSITYÖ, EI KUITENKAAN MINUN JUTTUNI!

Tulipahan tehtyä taas pitkästä aikaa virkkaustyö. Ja vielä nopea sellainen.
Pidän virkkaamisesta, koska siinä saa niin nopeasti kivan näköistä jälkeä. Löysin jämälankaa, Novitan kotiväkeä, joka on minun luottovirkkauslankani.
Mitä sitten virkkaisin? Netistä ponnahtikin esiin virkattu huivi. Eikä mikä tahansa huivi, vaan pääkallohuivi. Siinä on asennetta sellaiselle joka pääkalloista pitää. Löysinkin vielä erittäin selkeän ohjeen täältä. Ohje on tehty yksinkertaiseksi ja joka vaiheesta on kuva.

Pääkalloja virkattuna.

Huivi olikin melko nopea tehdä. Kovin montaa iltaa siihen ei mennyt. Nyt sitten mietinkin, mitä teen huiville. Itse en ole pääkalloista innostunut.
Minulla on kyllä hyvä ystävä, joka pääkalloista pitää. Tosin en tiedä pitääkö hän huiveista.
Toisaalta tällainen sopisi vaikka kuumana kesäiltana heittää hartioille esim. kesäjuhlissa.

Kumminkin, vaikka ystäväni ei huiveista vielä pitäisikään, niin saatan kuvitella hänet vanhuksena vetämässä ympäri pihaa pinkillä rollaattorilla, hartioillaan huivi, jossa on asennetta!

Nähtäväksi jää kuinka huiville käy. Meneekö eteenpäin vai löydänkö sen vuosien päästä jostain kaapin nurkasta. Ainakin sitä oli kiva tehdä ja se on pääasia.

Huivi valmiina.

Ja tällainen harteilla!

Hyvää alkanutta vuotta!