LAUKKUFRIIKIN TUNNELMAVALAISIN

Tunnustaudun laukkufriikiksi. Minulla on laukkuja, en edes tiedä kuinka monta.
Aina on silti saatava lisää. Silloin, kun saan uuden laukun, ajattelen, että nyt on ihan riittävästi, mutta vähän ajan päästä näen taas laukun jonka haluan.

Vähän näin kävikin taas. Jälleen Käsityölehdestä hyppäsi esiin jotain, jonka välttämättä halusin tehdä. Laukkuvalaisin!
Tai oikeammin Käsityölehden malli oli enemmän kassin näköinen, joten päätin vähän soveltaa.

Valaisin oli tehty paperinarusta virkkaamalla. Helppo homma. Eikun tarvikkeita hankkimaan.
Alkuperäisessä mallissa oli käytetty kevyesti kierrettyä paperinarua, mutta eihän sellaista mistään lähimailta löytynyt. Tyydyin sitten tiukemmin kierrettyyn naruun. Tosin pinta tuli vähän eri näköiseksi.
Virkkuukoukku oli kokoa 10.

Paperinarua minulla kului 3 x 150 metrin rullaa.

Aloitin virkkaamisen samalla silmukkamäärällä ja ohjeella, joka Käsityölehdessä oli.
Kuvittelin, että työ on hetkessä valmis, koska silmukat jäivät isoiksi. Onhan naru aika jäykkää virkattavaa. No ei sitä ihan hetkessä tehty. Paperinarun virkkaaminen ottaa todella paljon sormiin ja käsiin.  Ei sitä montaa kerrosta kerralla tehty.

Hankala virkattava, mutta onneksi jälkeenpäin
 helppo muokattava.

En virkannut laukusta ihan niin korkeaa, kuin ohje sanoi ja hieman kavensin kahdenkymmenen sentin kohdalla, jotta sain siihen hieman käsilaukun mallia.

Valmis veska.

Lopulta laukku valmistuikin ja olin siihen ihan tyytyväinen. Sisälle laitoin LED- valosarjan. Ledi ei kuumene, joten sitä on turvallista käyttää.

Ja sama valojen kanssa.

Nyt on taas viety askel eteenpäin valmista, entistä pojan huonetta/ nykyistä ompeluhuonetta!

Alkuperäine ohje: Suuri Käsityö-lehti no. 9/2015

KOIRULILLE HIHNA!

Kun meille tuli koira, niin ostin sellaisen hienon nahkaisen monitoimitaluttimen.
Varmaan paras hihna mitä on. Ja tarpeeksi pitkä. Oli jo ollut hyviä kokemuksia siitä edellisen koiran kanssa.

Vuosia on kumminkin vierähtänyt ja se nahkahihna oli niin kovassa ja jatkuvassa käytössä, että nahka lopulta antoi periksi ja meni poikki. En ole myöskään saanut aikaiseksi ostaa uutta, koska noita muita hihnoja on, mitä voi käyttää. En kumminkaan tullut heittäneeksi vanhan hihnan osia roskiin. Se osoittautuikin hyväksi asiaksi.
Pikkuhiljaa päässä alkoi muhia, että lukot ja O-renkaat voisi käyttää uudelleen,
Laukkuhihnaakin minulta löytyi metrikaupalla, joten päätin sitten tehdä monitoimihihnasta vähän toisenlaisen version.
Ostin myös heijastin tarranauhaa, koska halusin mustaan hihnaan myös turvallisuutta.

Ei ihan hirveästi tarvi tarvikkeita.

Ensiksi leikkasin nauhan mieleisen pituisiin pätkiin. Hihnasta tulisi neliosainen ja lukot olisivat molemmissa päissä, kuten oli alkuperäisessäkin.
Nauhojen päät sulatin liekillä varovasti, etteivät rupeaisi purkamaan missään vaiheessa.

"Alimpaan" osaan liimasin heijastinnauhaa, jonka olin ensiksi vähän kaventanut. Pysyvyyden varmistin vielä ompelemalla. Nauha olikin helppo ommella kiinni, kun oli jo valmiiksi kiinni tarralla. Käytin alulankana mustaa, joten nurjallakaan ei näy omepeleita.

Näkyvyyttä hämärään.

Tämän jälkeen yhdistin osat toisiinsa O-renkailla. Eli ompelin nauhat O-renkaisiin kiinni.
Alku- ja loppupäähän kiinnitin sitten lukot.

Hihnat yhdistettyinä.

Valmista remmiä tuli n. 4 metriä. Aikaakaan ei mennyt kuin tunnin verran. Kyllä kelpaa koiran kaahia ojanpohjia ja lumihankia. Itse voin vaan tyytyväisenä kulkea tiellä. Asun siis taajamassa, jossa koira ei saa/voi olla vapaana.

Remmi valmiina kokeiltavaksi.

Iltalenkillä tuli remmi testattua. Toimi hyvin! Ainut miinuspuoli on se, että hihna olisi voinut olla hieman tukevampaa, niin käsituntuma olisi parempi. Mutta käytettävyyttä ja kestävyyttä se ei onneksi haittaa,

SIIVET SELKÄÄN!

Tyttäreni harrastaa larppausta. Minäkin pääsen siitä osalliseksi aina silloin tällöin ompelijan roolissa.
Olen tehnyt mm. keepin ja pitkän vuorellisen viitan aiemmin.
Tällä kertaa olikin sitten vuorossa siivet. Onneksi tyttäreni kumminkin aina etsii valmiiksi kuvia ja mahdollisia teko-ohjeita/vinkkejä miten mikäkin tehdään. Silloin ei itse tarvitse suunnittelulla päätään paljoa vaivata.

Kangaspussin kanssa tultiin jälleen ja sitten vaan kaavoja piirtämään.  Ensiksi otettiin mitat.
Pohjakangas, johon "sulat" ommeltaisiin, siitä otettiin mitat seuraavasti: ranteesta keskelle selkää, keskeltä
selkää alas suunnilleen häntäluun kohdalle. Näistä mitoista saatiin yhdistettyä kolmio.
Kolmioita tarvittiin kaksi.

Siipi

Sulkien kaava saatiin taittamalla A4-kokoinen pituussuunnassa kahtia. Puolikas paperi jaettiin neljään osaan. Taitteen kohdasta jätettiin 2cm:n alue ja alaosaan piirrettiin siihen kahden sentin kohdalle asti neljä "sulkaa".
Näitä sulkia leikattiin kaksinkertaisena kolmesta erivärisestä kankaasta yhteensä 32 kpl. Se olikin se vaativin osuus.

Sulat! Taitettu A4:nen. Leikataan kaksinkertaisesta
kankaasta. Taite yläreunaan.

Sulkakappaleet mallattiin paikoilleen ja ommeltiin hieman lomittain pohjakankaaseen.
Lopuksi kiinnitettiin kuminauhat ranteiden kohdalle. Selkään keskelle tytär halusi vain hakaneulakiinnityksen. Sen olisi voinut tehdä myös niin, että olisi ommellut reunaan pienet lenksut, joista olisi sitten pujottanut nauhan. Nauhan olisi sitten voinut solmia kaulan ympärille.

Sulat tulevat suurinpiirtein näin.

Joka tapauksessa siivistä tuli upeat. Ja oli tosi kiva taas tehdä yhdessä tyttären kanssa.

Valmiina lentoon. Siivet viimeistelyä vaille valmiit.

Lopuksi vielä kuva käsityöstä, jota en ole tehnyt sitten peruskoulun. Villasukat! Nyt voi varmaan taas odottaa seuraavat 30 vuotta ennenkuin tekee seuraavat.......

Hyvinhän ne vielä onnistui.

VALELASKOSVERHO

Meillä on kotona jos jonkinlaista jatkuvaa projektia menossa.
Kuukausi sitten pistimme työpisteen uuteen uskoon ja teimme siitä toimivamman.

Tottakai myös verho piti uusia. Pitkän aikaahan siellä on ollut vaan verhokappa.

Nyt olin kumminkin päättänyt, että työpisteelle, samoin kuin entiseen pojan huoneeseen tulee laskosverho. Mieluisat mallit mieluiseen hintaan löysinkin eräästä verkkokaupasta.
Mutta tilausta tehdessäni tulikin vastaan minimitilaushinta ja kaiken maailman postitus ym. muita kuluja päälle. Kahdelle verholle olisi tullut niin paljon hintaa, että jätin asian sikseen.

Olen myös katsonut kauppojen tarjontaa ja löysinkin Kodin1:stä mieluisan ja oikean kokoisen verhon pojan huoneen projektiin. Eikä maksanut tarjouksessa kuin 5 euroa.
Silmiini osui myös palakangas, josta päätin ommella työpisteelle laskosverhon.

Ei pahan hintainen!

Ensiksi kavensin kangaspalan sopivan levyiseksi.
Ompelin sivusaumat n. 1,5 cm:n saumavaralla. Tämän jälkeen ompelin tankokujan. Siitä tein 5 cm korkean. Alareunan ompelin sitten seuraavaksi.

Tankokuja syntymässä.

Valmis kuja.

Olin jo mitannut aiemmin kuinka korkean verhosta haluaisin. Joten pientä laskutoimitusta peliin.
Elikkä minulla oli nyt tietyn korkuinen verho. Miinustin siitä tulevan valmiskorkeuden ja näin sain selville minkä verran  "ylimääräistä" kangasta oli laskoksia varten. Sitten ihan vaan pöydän päällä mallasin laskosten korkeuden ja paikan sen mukaan mikä miellytti omaa silmää.

Laskokset valmiiksi ommeltuina.

Ompelin laskokset ja verho oli valmis.

Verho valmiina.

Parasta, että tuolle verholle tuli tankoineen hintaa vain n. 5-6 euroa. Olin tangon ostanut Jyskistä tajouksesta puoleen hintaan aiemmin ihan työpistettä silmälläpitäen. Vielä kun ukko laittaisi tangon paikoilleen.......