KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO OSA 3

Nyt on kulunut kahdeksan viikkoa Fedon kastraatiosta ja selkeää muutosta on tullut. Kivekset on pienentyneet ja koira on rauhoittunut. Niinkuin mies sanoi, niin sellainen levoton töhöttäminen on jäänyt sisällä pois. Nukkuu tosi paljon. Omassa pihassa merkkailu on myös jäänyt pois. Eli ennen kävi pihan reunoilla merkkailemassa alueen, mutta ei enää. Ulos lähtee entistä huonommin, jos ilma ei miellytä. Juo vähemmän eli varmaan nyt aika normaalisti. Ulkona haistelu on jäänyt vähemmälle. 

En osaa sanoa olenko välttämättä tyytyväinen tuohon rauhallisuuteen. Koirani on koko ikänsä ollut kovin pentumainen ja nyt tuntuu, että olisi vanhentunut lyhyessä ajassa. Tosin täyttihän Femu eilen 12 vuotta, mutta silti. 

Toisaalta täytyy ajatella, että koiralla on varmaan nyt parempi olo ja se on kuitenkin tärkeintä. 

Tosiaan eilen tuo karvakamu täytti jo 12 vuotta. Meillä onkin ollut tässä juhlapäiviä, kun itse täytin viime viikolla pyöreän luvun. Toivottavasti saamme ensi vuonnakin juhlia synttäreitä!

Päivänsankari ei oikein tykkää 
kuvaamisesta.

Onko pakko koko ajan hosua sen 
kameran kanssa,

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO OSA 2

 Tänään on kuukausi, kun kävimme implantin ottamassa. Lyhyt katsaus siihen onko mikään muuttunut.

Ulkona koira käyttäytyy kuin ennen. Ilmeisesti tässä lähellä jollain nartulla on juoksut, kun ei millään tahdo päästä tiettyjen kohtien ohi, kun yritetään näitä jälkiä jäädä nuolemaan. Tosin tuon ikäisellä koiralla nämä tuoksut ovat jo varmaan niin selkärangassa, että ei ne sieltä mihinkään häviä. 

Positiivista on ollut, että nämä tuoksut eivät nyt ole aiheuttaneet sitä veritippojen tiputtelua, eikä myöskään ole virtsan kanssa tullut vahinkoja sisälle. 

Sisällä koira on ehkä jonkun verran rauhallisempi. Omassa pihassa pikapissoilla käynti (joita harrastettiin, kun koiralla oli niitä pidätysvaikeuksia) ei kiinnosta. Mieluummin oleilee vaan sohvalla pää tyynyllä. Se minkä olen huomannut, että koirasta on erittäin tarkka aikatauluista. Ennen ruokaa ja uloslähtöä ruvetaan noin puolta tuntia ennen kiinnittämään mun huomiota ja ollaan rauhattomia. En tiedä onko sattumaa, että tää on voimistunut nyt vai johtuuko vaan vanhuudesta. Seuraillaan. 

Kiveksissä en vielä kokomuutosta ole huomannut. 

Katsotaan taas vähän eteenpäin ja kuulumisia sitten lisää. 

Fedo oli työkamuna, kun olin etätöissä.
Nukkuessakin täytyy pitää pää tyynyllä, vaikka 
sitten lattialla.

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO, OSA 1

Uros koiran kemiallisesta kastraatiosta löytyy tosi vähän kokemuksia, joten päätin kirjoittaa siitä tähän, koska tuollaisen toimenpiteen teetätin koiralleni pari viikkoa sitten. 

Ensin vähän taustaa koirasta ja miksi päädyin tähän. Minulla on siis Portugalinvesikoira uros, joka täyttää puolentoista kuukauden päästä 12 vuotta. Koira on keskikokoinen ja painaa n. 27 kg, Koirani ei ole ikinä ollut mitenkään aggressiivinen toisille koirille, päin vastoin. Fedo ei ole provosoinut muita uroksia tai provosoitunut muiden koirien ärhäntelystä. Luonteeltaan on todella kiltti. Ei ole koskaan nylkyttänyt, ei myöskään ole ollut mitenkään käytöshäiriöinen. 

Miksi sitten kastraatio? Fedolla on suurentunut eturauhanen ja varsinkin narttujen juoksujen aikaan aktivoituu, välillä jopa niin, että tiputtelee verta. Samoin silloin, kun on pahimmillaan, myös virtsan pidätyskyky on heikompi. Koirani on tutkittu, ultrattu ja otettu laajat verikokeet kaiken muun sulkemiseksi. Eläinlääkäri ensimmäisen verivirtsaisuuden jälkeen sanoikin, että kastraatio tulee todennäköiseksi jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Kastraation pitäisi siis pienentää eturauhasta ja näin ollen oireilun pitäisi loppua. Koirallakin silloin on parempi olo. 

Päädyin kemialliseen kastraatioon ihan koiran iän vuoksi. En halua nukutuksia enää tuon ikäiselle, vaikka kuinka voisi hyvin. Kemiallinen kastraatio ei ole myöskään lopullinen, niin pääsen näkemään miten se muuttaa tuota koiraa ja turkkia. Oma koirani on myös niin pentumainen edelleen luonteeltaan, joten toivonkin ettei kovin flegmaattiseksi rupeaisi. Toivottavasti ei tuo karvakaan kovin rupeaisi huopaantumaan. 

Itse toimenpide siis tehtiin pari viikkoa sitten. Kysyin aluksi miten iso neula on, koska Fedo jo tärisi valmiiksi ja oli levoton. (oli varmaan muistissa isot tutkimukset edellisellä kerralla ja yritykset ottaa kolmesta eri jalasta verikoetta). Eläinlääkärin  mukaan neula olisi iso, koska implantti oli isommalle koiralle tarkoitettu. Iso implantti myö tarkoittaisi, että sen vaikutus kestää tuon kokoisella todennäköisesti sen lähemmän 12 kuukautta, kuin 6 kuukautta. 

Implantin laittokohta

Pyysinkin, että koira saisi puudutteen. Ell ajeli lapojen välistä pienen alueen karvaa pois ja laittoi puudutegeeliä vaikuttamaan. Noin 5 minuutin kuluttua alue oli puutunut ja ell laittoi implantin sujuvasti niin, että Fedo ei reagoinut siihen yhtään. Itse implantin laitto kesti noin 5 sekuntia. Aivan kuin olis vaan piikki annettu koiralle. 

Vaikutuksen aikatauluna sanoi, että aluksi testosteroni saattaa jopa lisääntyä ja koiran oireet pahentua ennenkuin alkaa vaikuttamaan. Vaikutuksen pitäisi olla täydessä käynnissä noin 8 viikon kohdalla. 

Tämän hetkinen kokemus on, että parin viikon jälkeen tosiaankin on oireet menneet vähän pahempaan suuntaan. Yhtenä päivänä tiputteli vähän verta ja ulkona nuo tuoksut ovat sitä luokkaa, ettei pääse kuin metrin eteenpäin ja sitten yritetään haistella/ nuolla jälkiä. Onneksi virtsan karkailua ei ole esiintynyt. Koira on muuten ollut oma itsensä eikä kiveksetkään ole vielä lähteneet pienenemään. Eli vaikutusta odotellessa.... 

PIENTÄ REMPPAA JA ISOJEN ASOIDEN ÄÄRELLÄ

 

Pitkästä aikaa tulee kirjoitettua tännekin. Jotenkin tämä vuosi on mennyt niin nopeasti ja kesä vielä nopeammin. Ilmassa tuntuu muutoksen tuulia. Itse täytän pian 50 v. Ikä, joka on mulle suuri tabu. Täytyy vaan ajatella, että elämä alkaa viisikymppisenä, eikä ole vielä minkään loppu.

Toinen iso asia on, että mies saa insinööriopintonsa päätökseen vuoden vaihteessa ja hänen työkuvionsa tulee muuttumaan aika tavalla. Saas nähdä mitä se tuo tullessaan.

Isoimpana asiana kuitenkin on äitini kunto. Hänellä on nyt virallisesti todettu Alzheimer, vaikka hän on sitä sairastanut ainakin jo vuoden verran. Hänellä todettiin viime syksynä harvinainen silmäsairaus, johon ei ole parannusta ja joka tulee tekemään hänestä melkein sokean. Hänet tosin luokitellaan jo nyt näkövammaiseksi. Vuosi sitten otettiin päästä kuvat ja silloin myös havaittiin nämä Alzheimerille tyypilliset muutokset. Koronan takia diagnoosin saanti viivästyi.

Itse olen huomannut kuinka tämän kesän aikana hänen muistinsa on notkahtanut alaspäin. On vaikea nähdä, kun läheinen ei muista mitä hänelle on sanottu 10 minuuttia aikaisemmin ja ilmeestä näkee kuinka hän yrittää pinnistellä muistiaan. Toivotaan, että lääkitys hidastaisi taudin etenemistä ja hänpystyisi asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Hän kumminkin käy välillä itse kaupassa, siivoaa ja laittaa ruokaa + huolehtii lääkkeensä.

Kaupassa käynti yksin tosin hirvittää minua ja yritänkin keksiä aina syitä, miksi minun pitää häntä kaupassa käyttää. Olen siis ainoa lapsi ja kaikki äitini asiat lankeaa yksin minulle.

Täytyy kyllä myöntää, että tulevaisuus oikeasti pelottaa, miten nopeasti äidin tauti etenee ja myös tietysti oma jaksaminen.

Tilannetta ei myöskään paranna, että myös koirani vanhuus on iskenyt tämän kesän aikana. Täyttäähän Fedo jo 12 vuotta. Eturauhanen on suurentunut ja sitä myötä välillä ollut pidätysvaikeuksia. Huomenna menemmekin elukkalääkärille kemialliseen kastraatioon. En ehdoin tahdoin halua nukuttaa vanhaa koiraa ja kokeillaan tällä tavoin, onko kastraatiosta toivottua apua. Sen ainakin pitäisi pienentää eturauhasta ja tällä tavoin helpottaa koiran oloa ja pidätyskykyä. Toivotaan, että se ei tee mun energisestä koirasta mitään flegmaattia.

Putoaisko mullekin
jotain?

On sitä myös aina jotain tehnytkin. Sukkia on kudottu urakalla ja vähän rempattukin. Mies halusi vaihtaa television isompaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tottakai piti uusia alle tv-taso ja sitten se taustaseinällä oleva vanha tapetti ei sopinutkaan enää ollenkaan. Eli tapettikin meni uusiksi.

Seinä valmiina.

Samoin tilanjakana toiminut kevyt puusäleikkö lähti ja tähän itse suunniteltiin ja toteutettiin uusi tilanjakaja/valaistus/sisustuselementti. Kertopuusta tehtiin ensin kehikko ja maalattiin valkoiseksi. Sitten siihen hommattiin plexit, jotka päällystettiin ikkunakalvolla. Välissä menee Philips Hue ledivalonauha, joka toimii kännykällä. Nyt meillä on upea sisustuselementti/valaisin, johon saa tuhansia eri variaatioita valon väreistä, sävyistä ja voimakkuuksista.

Kertopuun paklaaminen menossa.

Pituutta riittää.

Pinkeillä valoilla.

"auringonlasku savannilla" sävy

  

Kuvat ennen ja jälkeen projektin. 

Alkukesästä teetettiin myös uusi sohvapöytä omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Siinä on nyt mm. luukku, josta vedät vaan ulos oikeanlaisen latauspiuhan ja alat lataamaan vaikka kännykkää. Eli pöytään siis kulkee sähköt.

Nälkä kasvaa syödessä ja tuli uusittua olohuoneen verhotkin. Samoin kuin keittiön pöydän päällä oleva valaisin. No nyt sitten ei vanha ruokapöytä enää sovikkaan ja sekin pitäisi uusia, samalla tietysti myös tuolit………..

Eli sisustusprojekteja riittää. Yritän aktivoitua taas tännekin vähän useammin.

 Hyvää alkanutta syksyä! Pitäkää huolta läheisistänne. 

 

HEIPPA PITKÄSTÄ AIKAA!

Hello, pitkästä aikaa. En tiedä mihin tämä aika vierähtää, mutta tajusin just etten ole koko vuonna kirjoittanut tänne mitään. No parempi myöhään, kuin ei ollenkaan.

Joulu tosiaan oli ja vuosi vaihtui, Nyt ollaan pitkällä jo tätä vuotta ja kesää odotetaan, vaikka nyt todella poikkeuksellinen kevät on ollutkin. Eipä sitä olisi uskonut miten korona tulee sekoittamaan kaiken.

Itse olen ollut terveenä ja toivottavasti pysynkin edelleen. Töissä olen käynyt normaalisti ja koska yliopistollisessa sairaalassa työskentelen, niin varmaan töitä riittää edelleen. Kesälomatkin on suunniteltu, mutta tämän vallitsevan tilanteen vuoksi saan tietää vasta lähempänä voinko pitää lomaa suunniteltuna ajankohtana. Toivotaan parasta.

No mitäs sitä on tullut tehtyä. Käsitöitä ainakin. Sukkia on tullut kudottua jos jonkinlaisia ja nytkin olisi yhdet työkaverille tilauksessa. Neuletakki on kesken, samoin kuin koiralle mantteli, jos ensi talveksi vaikka saisi valmiiksi.

Jonsukkien Kinket-malli

Langan jämistä tehty.

Jonsukkien pidempi malli...

....jotka yltävät melkein polviin saakka.

Pikavirkkauksena tein kasan kestovanulappuja, kun sattui pari kerää olla bambulankaa. Ne veikin sitten töihin, että saa halukkaat ottaa niitä. Oli tosi kiva virkata jotain todella nopeaa ja käytännöllistä. Netistä ohjeita löytyy vaikka kuinka monta. Itse muutin yhtä yleistä ohjetta sen verran, että lisäsin yhden kerroksen lisää. Minusta niistä tuli vaan niin mukavamman kokoisia, ei liian pieniä. Elikkä noin 7 cm läpimitaltaan.

Kestovanulaput

Kovasti tekisi mieli ommellakkin, ja muutaman kivan mallinkin olen löytänyt. Ärsyttää vaan kankaiden kalleus. Ja jos haluaa omalle työlleen ja ajankululle laskea jotain arvoa, niin usein miettii kannattaako tehdä itse, kun kaupasta saat valmiin halvemmalla.
Tietysti, jos jotain juhlavaatetta tekisi, mutta kuka sellaista tarvii jatkuvasti.

Hyvä esimerkki tästä on, kun löysin kivan pitkän collegepaidan mallin. Katselinkin kankaita ja pelkästään kankaat olisi tullut maksamaan enemmän kuin vastaava tuote valmiina kaupassa. Kankaat olivat myös ihan yksivärisiä, joten jos olisi ollut edes jotain kivaa kuosia, niin olisi voinut harkitakin.
No ehkäpä kumminkin jotain jossain vaiheessa.... Saas nähdä.

Olen myös jälleen hurahtanut liikkumiseen, ainakin jollain tasolla. Me ostettiin joitakin vuosia sitten kotiin juoksumatto. Ihan kunnollinen, eikä mikään rimpula. Matossa on kaikkia kivoja toimintoja ja maastoja, joten ei ihan yksitoikkoista. On myös moottoroitu kaltevuuden säätö, joten siihenkään ei tarvi itse puuttua, muuta kuin antaa mennä vaan. Pitkään tuo laite alkuinnostuksen jälkeen keräsikin lähinnä pölyä ja aina oli olevinaan jotain muuta, ettei muka matolle kerennyt. Helmikuun alussa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja sen jälkeen olen säännöllisesti noin joka toinen ilta sitä hyödyntänyt.

Pidän juoksumatosta, koska sää ei vaikuta mitenkään ja voin rauhassa samalla kuulokkeilla kuunnella musiikkia ilman, että täytyy seurata mitä ympärillä tapahtuu. En oikein ymmärräkkään tätä nykyistä villitystä kulkea tuolla kävellen, juosten tai pyöräillen kuulokkeet korvilla. Miten siinä pystyy huomioimaan muut kanssakulkijat tai liikenteen? Mä ainakin haluan olla koko ajan tietoinen mitä ympärilläni tapahtuu tuolla ulkona ja käytän kuulokkeita vain sisätiloissa.

Nyt on hei vappu ja 1. päivä toukokuuta. Kesä tulee!!! Oli sitten korona tai ei, niin se tulee, eikä sitä voi viedä meiltä pois. Joten nautitaan tulevasta kesästä ja pysytään terveinä.

Jossain jo vähän vihertää.

Hyvää Wappua kaikille t: Fedo 11,5 v.!