PIENTÄ REMPPAA JA ISOJEN ASOIDEN ÄÄRELLÄ

 

Pitkästä aikaa tulee kirjoitettua tännekin. Jotenkin tämä vuosi on mennyt niin nopeasti ja kesä vielä nopeammin. Ilmassa tuntuu muutoksen tuulia. Itse täytän pian 50 v. Ikä, joka on mulle suuri tabu. Täytyy vaan ajatella, että elämä alkaa viisikymppisenä, eikä ole vielä minkään loppu.

Toinen iso asia on, että mies saa insinööriopintonsa päätökseen vuoden vaihteessa ja hänen työkuvionsa tulee muuttumaan aika tavalla. Saas nähdä mitä se tuo tullessaan.

Isoimpana asiana kuitenkin on äitini kunto. Hänellä on nyt virallisesti todettu Alzheimer, vaikka hän on sitä sairastanut ainakin jo vuoden verran. Hänellä todettiin viime syksynä harvinainen silmäsairaus, johon ei ole parannusta ja joka tulee tekemään hänestä melkein sokean. Hänet tosin luokitellaan jo nyt näkövammaiseksi. Vuosi sitten otettiin päästä kuvat ja silloin myös havaittiin nämä Alzheimerille tyypilliset muutokset. Koronan takia diagnoosin saanti viivästyi.

Itse olen huomannut kuinka tämän kesän aikana hänen muistinsa on notkahtanut alaspäin. On vaikea nähdä, kun läheinen ei muista mitä hänelle on sanottu 10 minuuttia aikaisemmin ja ilmeestä näkee kuinka hän yrittää pinnistellä muistiaan. Toivotaan, että lääkitys hidastaisi taudin etenemistä ja hänpystyisi asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Hän kumminkin käy välillä itse kaupassa, siivoaa ja laittaa ruokaa + huolehtii lääkkeensä.

Kaupassa käynti yksin tosin hirvittää minua ja yritänkin keksiä aina syitä, miksi minun pitää häntä kaupassa käyttää. Olen siis ainoa lapsi ja kaikki äitini asiat lankeaa yksin minulle.

Täytyy kyllä myöntää, että tulevaisuus oikeasti pelottaa, miten nopeasti äidin tauti etenee ja myös tietysti oma jaksaminen.

Tilannetta ei myöskään paranna, että myös koirani vanhuus on iskenyt tämän kesän aikana. Täyttäähän Fedo jo 12 vuotta. Eturauhanen on suurentunut ja sitä myötä välillä ollut pidätysvaikeuksia. Huomenna menemmekin elukkalääkärille kemialliseen kastraatioon. En ehdoin tahdoin halua nukuttaa vanhaa koiraa ja kokeillaan tällä tavoin, onko kastraatiosta toivottua apua. Sen ainakin pitäisi pienentää eturauhasta ja tällä tavoin helpottaa koiran oloa ja pidätyskykyä. Toivotaan, että se ei tee mun energisestä koirasta mitään flegmaattia.

Putoaisko mullekin
jotain?

On sitä myös aina jotain tehnytkin. Sukkia on kudottu urakalla ja vähän rempattukin. Mies halusi vaihtaa television isompaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tottakai piti uusia alle tv-taso ja sitten se taustaseinällä oleva vanha tapetti ei sopinutkaan enää ollenkaan. Eli tapettikin meni uusiksi.

Seinä valmiina.

Samoin tilanjakana toiminut kevyt puusäleikkö lähti ja tähän itse suunniteltiin ja toteutettiin uusi tilanjakaja/valaistus/sisustuselementti. Kertopuusta tehtiin ensin kehikko ja maalattiin valkoiseksi. Sitten siihen hommattiin plexit, jotka päällystettiin ikkunakalvolla. Välissä menee Philips Hue ledivalonauha, joka toimii kännykällä. Nyt meillä on upea sisustuselementti/valaisin, johon saa tuhansia eri variaatioita valon väreistä, sävyistä ja voimakkuuksista.

Kertopuun paklaaminen menossa.

Pituutta riittää.

Pinkeillä valoilla.

"auringonlasku savannilla" sävy

  

Kuvat ennen ja jälkeen projektin. 

Alkukesästä teetettiin myös uusi sohvapöytä omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Siinä on nyt mm. luukku, josta vedät vaan ulos oikeanlaisen latauspiuhan ja alat lataamaan vaikka kännykkää. Eli pöytään siis kulkee sähköt.

Nälkä kasvaa syödessä ja tuli uusittua olohuoneen verhotkin. Samoin kuin keittiön pöydän päällä oleva valaisin. No nyt sitten ei vanha ruokapöytä enää sovikkaan ja sekin pitäisi uusia, samalla tietysti myös tuolit………..

Eli sisustusprojekteja riittää. Yritän aktivoitua taas tännekin vähän useammin.

 Hyvää alkanutta syksyä! Pitäkää huolta läheisistänne.