HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA

On jälleen tullut pidettyä hiljaiseloa, mutta jotenkin tämä loppuvuosi on mennyt tosi nopeasti. Varsinkin joulukuu.
Huomenna on jo jouluaatto, jota olemme odottaneet tänä vuonna jotenkin jopa lapsenomaisesti.
Joulumieli alkoi hiipimään sisimpään jo varmaankin lokakuussa ja syyskuussa olin ensimmäiset lahjatkin hankkinut.
Syy tähän on se, että mies sairastui vakavasti viime jouluna ja jäi joulu ja uusivuosi viettämättä.
Nyt sitten ollaankin fiilistelty senkin edestä.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä. Erittäin tyytyväinen olen virkkaamaani joulukuuseen mattoon. Sen ohje onkin uusimmassa Novita lehdessä ja tehdään ihan perus seiska veikasta.

Joulukuuselle oma matto

Viime hetkillä päätin vielä tehdä yhdet sukatkin pukinkonttiin. Aloitin keskiviikkona ja eilen ne olivatkin valmiit. Onneksi perussukat ovat nopeita tehdä.

Viime hetken lahja.

Pipareitakin tein pitkästä aikaa moneen vuoteen. Harmittamaan jäi kun en kädentaitomessuilta ostanut luun muotoista piparimuottia. No korvasin sen sitten koira- ja kissamuoteilla. Kivojahan niistäkin tuli.

Kissoja ja koiria. Tuli muutama
tähti ja possukin.

Nyt ruvetaan sitten nauttimaan joulusta, kun kuusi on koristeltu ja uunista tulee paistuvan kinkun tuoksua. Ollaan ja nautitaan. Joten oikein hyvää ja rauhallista joulua. Nauttikaa vapaista, hyvästä ruoasta ja läheistenne seurasta.

KÄDENTAITOMESSUILLA!

Tulipahan käytyä taas kädentaitomessuilla Tampereen Messu-ja Urheilukeskuksessa ystäväni Marken kanssa. Viime vuonna en siellä käynytkään, joten oli kiva mennä välivuoden jälkeen, jos siellä olis vaikka jotain uusia juttuja ja ideoita. Päätimme mennä vasta sunnuntaina, kun viisasti ajattelimme, että pahimmat ruuhkat olisi ohi.
Lähdimmekin ajoissa, että olisimme sopivasti aukaisemisaikaan paikalla. Ilmeisesti aika moni oli ajatellut samalla tavalla, kun aikamoinen autojono hallille oli jo valumassa.

Ensimmäisenä vastassa oli
virkatut moottorisahat.

Aluksi messuilla oli kuitenkin ihan kivan väljää liikkua ja katsastimme kojutkin tarkkaan. Pian kuitenkin käytävillä rupesi olemaan niin paljon porukkaa, että vilkuilimme kojuja käytävän molemmin puolin pään pyöriessä kuin pöllöllä ja pysähdyimme vain kiinnostavimpiin kohteisiin. Muuten sitä yritti vaan luovia itseään eteenpäin väkijoukossa.

Aikaa saimme kuitenkin menemään neljä tuntia kierrellessä. Toki ne pakolliset leivoskahvit piti nauttia. Kyllähän siellä taas kaikkea kivaa oli. Erityisen paljon oli monella myynnissä pikkupussukoita.

Minulle oli siis vaan tuo toinen
leivos. Kaverin kahvikuppi jäänyt
kuvasta :)

Pussukoita oli myynnissä monella.

Tällaista olen myös mielinyt itselleni, mutta en tuolta mieleistä kuosia löytänyt ja hinnatkin oli kyllä messulisällä höystettynä. (Olin siis eräässä kirppisryhmässä törmännyt mieleisiin pussukoihin ja suht edullisiin, mutta en ole pussukoiden valmistajaa enää sieltä löytänyt).

Hienoja vaatteitakin messuilta löytyi, mutta hinnat olivat aika kovia. Arvostan toki käsityötä, mutta itsekin paljon vaatteita ommelleena, tiedän miten paljon joku trikookangas esim. tunikaan kustantaa ja miten paljon "vaivaa ja aikaa" vie kahdesta kappaleesta saumurilla kokoon ommeltu vaate. Joten taas ajatus "itse teen samanlaisen edullisemmin" jäi pyörimään päähän.

Mahtaa olla painava kudottava.

Hauska laukku, joka tehty Suomen
laki kirjan kansista.

Muutenkin olen sitä mieltä, että messuilta pitäisi löytyä hyviä messutarjouksia, mutta taitaakin olla nykypäivänä, että melkein kaikessa on messulisää.

Tein kumminkin pari hyvää ja edullista ostosta. Löysin kudekeriä mattoon, jota olen ajatellut virkata. Viisi kerää lähti kympillä mukaan. Se oli jo löytö. Samoin löysin lahjaksi kirjan edullisesti. Painavien kudekerien kantaminen täydessä hallissa oli vaan tuskaista. Kädet venyivät ja sormissa ei enää veri kiertänyt, mutta minkäs teet, kun halvalla saa.

Edullinen saalis.

Ihastuimme myös kumpikin hauskaan T-paitaan. Marke sellaisen miehelleen ostikin, mutta sitä kokoa, jota olisin omalle miehelle tarvinnut, niin ei enää ollut. Harmi.

Kaiken kaikkiaan messupäivä oli kiva. Yllättävän vähän oli mitään kilpailuja mihin olisi osallistunut, vai enkö vain huomannut. Oli mukava kuitenkin kierrellä hyvän kaverin kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Ilmoille heitetty ajatuskin, liittyen ompeluun jäi kytemään mieleen. Saas nähä....

Rintalan suunnittelemat upeat juhlapuvut.
Harmi vaan, kun posti on taas hukannut kutsuni
linnanjuhliin.

JOULUKALENTERI OLUEN YSTÄVÄLLE!

Tein muutamia vuosia sitten miehelle joulukalenterina olutkalenterin.
Ostin joka päivälle yhden pullon/tölkin olutta, joita hän ei ollut koskaan maistanut.

Kalenteri olikin mukava yllätys, koska nyt hän pääsi maistelemaan oluita, joita ei itse tulisi ostaneeksi. Silloin hän myös ihastui tummiin oluisiin, jotka kuulemma ovat oikein hyviä ruoan kanssa.

Silloin kalenterina oli yksi viinipullon mukana tullut pahvinen laatikko, johon joka aamu yritin ehtiä laittaa uuden pullon. Koin tämän jotenkin hankalaksi ja muiden pullojen piilotuskin oli hankalaa, joten nyt päätin tehdä oikein kunnon kalenterin.

Näistä pitäsi tulla joulukalenteri.

Mietin, pitkään, että minkälaisen tekisin. Mahdollisimman halvalla tietysti. Asia ratkesi oikeastaan sillä, että löysin kirppikseltä nipun punaisia viinipullojen lahjalaatikoita. Näitä tietysti piti saada lisää ja yllätys yllätys, Alkostahan näitä sai kaikista edullisimmin. Mietin myös tehdä pahvista itse, mutta tarpeeksi iso kartonki maksoi enemmän kuin valmis pullolaatikko.

Mietin myös, miten kiinnittäisin laatikot toisiinsa. Halusin laatikon tukemaan, koska painoa tulisi kumminkin jonkin verran. Kaikkein parashan olisi ollut sellainen hieno puulaatikko, mitä nykyään paljon sisustuksissa käytetään, mutta ei mulla sellaista ollut. Olin kumminkin joskus ostanut jemmaan Lidlistä ison rullan lautakuvioista kontaktimuovia. Nyt sille tuli sitten käyttöä. Kyllä kannatti, kun niin halvalla sai :) .

Eihän mulla sopivan kokoista pahvilaatikkoa ollut, joten tuunasin isommasta oikean kokoisen. Päällystin sen sitten lautamuovilla ja aikas hyvän näköinen tuli, vaikka itse sanonkin.

Välillä piti testata, että sopivatko laatikot laatikkoon.

Laatikko päällystettynä.

Sen jälkeen kokosin pullolaatikot ja laitoin Prismasta löytyneet kalenterin numerotarrat kansien päälle ja sivuilta koristelin lumihiutaletarroilla. Siinä se sitten oli. Ei muutakuin täyttämään.

Ihan kivat numerotarrat.

Valmis kalenteri

En osta oluita kerralla, vaan välillä kauppareissulla ostan pullon tai pari. Näin ei tarvi raahata painavia pullokasseja, eikä rahaa mene kerralla niin paljoa. Samaten kun tulee käytyä eri kaupoissa, niin olutvalikoimakin on ihan eri.
En itse pidä oluesta, joten valitsen pullot/tölkit ihan nimen tai etiketin perusteella. Täytyy myöntää, että oluiden nimissä on käytetty mielikuvitusta. Ne oikeastaan aika hauskoja. Yksikin oli muistaakseni vihainen nainen tai jotain sen suuntaista. En vaan löytänyt sitä enää kaupasta.

Joka luukussa olutyllätys.

Mikä parasta, joulun jälkeen tämän kalenterin saa hyvin kasaan. Vaikka kokonaisena aika massiivinen onkin. Eikä näitä laatikoita ole pakko täyttää oluella. Voihan tällaisesta tehdä vaikka sisustuskalenterin jollekin, joka sellaisesta tykkää ja laittaa kynttilöitä, käsipyyhkeitä yms. sisälle.
Tai vaikka tulevalle äidille kalenteri, johon laittaa tuttia, ruokalappua, bodya yms. pientä tarpeellista. Mielikuvitus tällaisissa on vain rajana.

Tästä se joulun odotus lähtee.....

PITKÄSTÄ AIKAA

Pitkästä aikaa tännekin päädyin kirjoittamaan. Kesä tuli ja meni. Vai tuliko sitä kesää oikeastaan. Ei ainakaan ilmat kovasti suosineet. Toisaalta ei se niin kauheasti harmittanut, kun kesä meni jälleen töissä. Juhannukselta töihin menin ja lopetin vasta elokuun lopulla. Työt kun loppuivat, alkoikin melkolailla syksyn tuntuiset ilmat.

Työvälineet

Tätä kelloa tulee töissä tuijoteltua
kerran jos toisenkin.

Entä sainko mitään aikaiseksi kesällä? Jos kudotut puuvillasukat lasketaan niin kyllä, mutta siihen se sitten jäikin. Kaikkea on mielessä mitä pitäisi ja olisi pitänyt tehdä, mutta jotenkin on vaan veto aina pois töiden jälkeen.
Tänä vuonna on tullut ajateltua paljon elämän yllätyksellisyyttä. Vuoden alussa meinasin menettää mieheni vaikealle bakteeritulehdukselle. Kesäkuussa läpiirissä oleva ihminen sai rintasyöpädiagnoosin. Sitä matkaa olen yrittänyt kulkea hänen kanssaan. Samaan aikaan kaverin sukulainen sai tiedon haimasyövästään ja pari kuukautta elinaikaa. Jotta tämä elämän tasapaino kuitenkin säilyisi, niin kesäkuussa kuulin myös, että ystäväni vartoo toista vauvaansa. Laskettu aika on vielä niin hienosti kuin Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivänä. Saas nähdä kuinka käy.
Kaverini sukulainen menehtyi noin kolme kuukautta sairastettuaan siihen haimasyöpään. Vain paria päivää aikaisemmin kuulin, että hyvästä ystävästäni/lapsuuden kaveristani on tulossa mummo.
Eli meneekö se sittenkin lopultakin niin, että jollain lailla elämä pysyy tasapainossa kumminkin....

Kesällä tuli myös sellainen ohjelma uusintana tv:stä kuin lomamatka 80-luvulle. Minullehan 80-luku on SE vuosikymmen, jolloin oli teini-iässä ja tulin myös täysi-ikäiseksi. Tuohon aikaan liittyy niin paljon muistoja. Pidin erityisesti kasarimuodista. Esim. housutkin istuivat mun kropalle tosi hyvin. Ja ne ihanat kirkkaat värit. Jotenkin sen ohjelmasarjan jälkeen tuli paljon muisteltua 80-lukua. Välillä vähän haikeenakin.
Onneksi muodissa etenkin, piipahtaa eri vuosikymmeniltä vaikutteita. Nyt on jälleen ollut paljon kirkkaita "neon" värejä. Eihän kaikkien vaatteiden täydy olla vain mustaa, harmaata ja valkoista.

Väriä elämään!

Tuli sitä kesällä käytyä Tallinnan risteilylläkin. Teemme yleensä hääpäivän aikoihin jonkinlaisen pienen reissun. Samanlaisen risteilyn teimme helmikuussa kavereitten kanssa. Silloin oli tullessa sen verran merenkäyntiä, että en pystynyt syömään, enkä poistumaan hytistä pahoinvoinnin takia. Hyvissä ajoin nyt rupesinkin katsomaan tuuliennusteita. Ja tietysti luvattiin aika kovaa tuulta ja just siltä suunnalta, kuin edelliselläkin kerralla, joten tiesin, että laiva tulisi keinumaan.

Matka kumminkin meni merenkäynnistä huolimatta ihan hyvin, koska olin varautunut pahoinvointilääkkeellä. Samoin aikataulujen suunnittelu oli hyvä idea. Eli söimme ja teimme ostokset aina kun laiva oli vielä satamassa tai lähellä sitä. Pahimman keinumisen ajan makoilin sängyllä. Näillä toimenpiteillä selvisinkin ilman pahoinvointia. Pahoinvointilääke siis auttoi. Ainoa miinus siitä lääkkeestä oli väsymys. Joten torkahteltua tuli niin laiva- kuin bussimatkankin aikana. Oli se silti kumminkin loppujen lopuksi kiva pikku irtiotto arjesta.

Laivalla syötyä.  Tällä kertaa ruoka pysyi myös sisällä.

Nyt sitten ruvetaan valmistautumaan pikkuhiljaa jouluun. Onneksi lahjaostot on jo hyvällä mallilla. Niin ja neuletakkikin pitää kutoa loppuun tässä syksyn mittaan.

Huomenna on myös hermostuttava tilanne kun vien koiran eläinlääkärille, että saatetaan rokotukset ajantasalle. Hermostuttavaa siitä tekee sen, että kysyn samalla mitä ovat muutamat patit, jotka ovat koiralle ilmestyneet. Toivottavasti ei mitään vakavaa kuitenkaan....

VANHAN UUSIOKÄYTTÖÄ JA UUSI PERHEENJÄSEN

Minulla on aina ollut vähän paha tapa kerätä kaikkea, jos vaikka joskus sattuu tarvitsemaan.
Tästä tavasta olen yrittänyt päästä eroon välillä paremmalla ja välillä huonolla menestyksellä.

Kuitenkin yritän aina keksiä, jos joku esine ei enää vastaa käyttötarkoitustaan, että voiko sitä hyödyntää muualla tai ainakin osia siitä.

Näin kävi myös vanhan saunakiulun kohdalla. Mies on sitä mieltä, että meille ei mitään muovisia saunakiuluja tule, ei edes puista, jossa on se muovinen sisus, vaan pitää olla täyttä ja pelkästään puuta. (tosin nyt,kun saunaremppa on alkamassa, niin on ukko kattelut sellaista toisenlaista kiulua).

Eli vanha puinen kiulu ei enää kunnolla pitänyt vettä. Sitä olisi pitänyt turvottaa niin kauan ennen saunomista, että päätin hyödyntää sen muualla.
Mikä olisikaan sopivampaa kuin kesäkukille astia!

Maalasin spraymaalilla kevyesti ulkopinnan ja sisäpinnan yläosan valkoiseksi. Turkoosia himoitsin, mutta en siihen hätään sitä väriä löytänyt.

Spreijaamalla väriä pintaan.

Mielestäni astia on nyt kiva ja sopii hyvin tuohon pölkyn nokkaan. Taas sai yksi esine jatkoaikaa :)

Valmis asetelma.

Tätä mies on katsellut sillä silmällä,
kun remppa valmistuu. Tosin viininpunaisena.
Minulle käy väri kuin väri. 

Kolme viikkoa sitten menetimme rakkaan Romeo kissamme. Jotenkin siitä jäi niin iso tyhjiö, että oli päivän selvää hankkia uusi kissa. Pennun hankinta ei ollut ihan niin helppoa, koska tähän aikaan pentuja ei kertakaikkiaan ole saatavilla. Lopulta löytyi pentu Kisulta. (Kissojen suojelu ry.)
Näin meille sitten tuli 15 viikkoinen tyttöpentu Niki. Niki on kilpparin värinen. Ja saattaa tulla pitempikarvaisempi kuin sisaruksistaan. Tällä oli muihin sisaruksiin verrattuna jo pidempi turkki.

Viikon verran Niki on ollut meillä ja hyvin on lähtenyt yhteiselo käyntiin. Tyttö on erittäin rohkea, ihmisrakas, mutta ei kumminkaan aristele myöskään meidän koiraa ja toista kissaa. Arki on tietysti outoa jälleen pennun kanssa, mutta eipä ainakaan ole hiljaista.

Niki tyttö täynnä energiaa ja uteliaisuutta.

RAKAS ROMEO ON POISSA.

Eipä olisi voinut tiistai-iltana aavistaa, miten vaikeat seuraavat päivät tulee olemaan.
Rakas kissamme sairastui nopeasti ja yrityksistä huolimatta oli pakko tehdä se vaikein päätös.


Romeo oli ja on elämäni kissa. Niin mahtava persoona, joka tiesi mitä halusi. Välillä rasittava, useimmiten rakastettava. Kissa, joka hyväksyi melkein kaiken. Romeo ei korviaan lotkauttanut, vaikka olisi tuonut hevosen sisälle. Romeo opetti minulle, että kissakin on persoona.
Kotiin ja sydämeen jäi iso tyhjä aukko.

ROMEO 29.8.2003-28.4.2017

BOLERON VIRKKAUSTA!

Aika on taas vierähtänyt huimaa vauhtia. Nyt ollaan jo maaliskuun lopulla. Kesä tulee nopeasti ja yleensä joka kevät virkkaankin jotain kesään. Tällä kertaa tein boleron. Ohje löytyy Novitan sivuilta. Oli muistaakseni kesän 2016 lehdessä. Hakusanalla virkattu bolero löytyy.

Lidlissä oli vuoden alussa lankoja myytävänä. Näitä lankapaketteja oli sitten jäänyt meidän Litukkaan ja ne oli laitettu alennukseen. Pakkauksessa oli kuusi lankakerää ja ohje hihattomaan hellepaitaan. Alunperin minun ei pitänyt mitään lankaa ostaa, mutta siniharmaa väri jotenkin houkutti ostamaan.
Jotenkin oli myös vimma pitkästä aikaa virkata jotain. Pakkauksen malli ei miellyttänyt, joten ryhdyin toteuttamaan Novitan ohjetta.

Lidlin langat ja ohje.

Malli olikin kiva ja nopea virkata. Kuvio oli mainittu simpukkakuvioksi. Virkkaus aloitettiin hihasta ja jatkettiin miehustaan. Kummatkin puolet tehtiin erikseen ja yhdistettiin takaa.

Simpukkakuvio.

Puolikas boleroa. Hihaan kudottu joustinneuletta.

Taitettu puolikas

Hihaan kudottiin joustinneuletta ja helma/ etureuna virkattiin vielä viimeistelemään bolero. Ohje oli luokiteltu keskivaikeaksi ja ensin ajattelin, että miksi. Löytyihän se syykin lopulta.
Etureunan ja helman ohje oli sellainen, että vähän aikaa piti päätä raapia, että tajusin miten se ohje meni.


Onnistuihan se lopulta ja bolerosta tulikin ihan hyvä. Oli myös aika nopea tehdä, joten ei kerinnyt tulla paniikkia, että kesä ehtii tulla ensin ja mennäkin ennenkuin bolero on valmis.

Valmis bolero edestä....

....ja takaa

Eikun kesää ja kesäilmoja odottelemaan. Niin ja lankaa meni se vajaa kuusi kerää á 50g/kerä eli paketillinen. Olin kuminkin ostanut kaksi pakettia, joten saattaa olla, että vielä sen helletopinkin valmistan.

KUN AIKA PYSÄHTYI!

Elämä on arvaamatonta. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Saimme tämän vahvasti kokea mieheni kanssa joulun ja uuden vuoden aikaan. Oma turvallinen elämä saattaa muuttua hetkessä. Onneksi ihan näin ei käynyt lopullisesti.

Jouluviikolla mieheni sairastui flunssaan. Anginaakin epäiltiin ja todennäköisesti se sitä alunperin olikin. Tauti ei ottanut laantuakseen ja lopulta joulupäivän aamuna päädyttiin TAYS:in päivystykseen Acutaan. Mieheni joutui leikkaukseen joka ei ollutkaan kovin pieni. Seuraavana päivänä kumminkin teho-osaston kautta mieheni saatiin osastolle paranemaan. Tai niin me luulimme. Toipuminen alkoikin, kunnes muutaman päivän jälkeen tilanne menikin huonompaan suuntaan. Uusi leikkaus, joka piti olla melko pieni muuttuikin tilanteeksi, jossa olin lähellä menettää puolisoni.
Mieheni olikin saanut toisen, erittäin aggressiivisen bakteerin. Tilanne olikin kääntynyt päälaelleen. Toipuminen olikin muuttunut taisteluksi bakteeria vastaan ja hengissä pysymiseksi.
Onneksi Suomen Turussa, TYKS:ssä on ylipainehappihoitolaite, joka todennäköisesti pelasti mieheni hengen. Siellä mieheni viettikin teholla viikon verran.
Tällä hetkellä mieheni on jälleen terve ja kotona. Muistoksi jää n. 20 cm pitkä arpi korvan alta rintalastaan asti.

Silloin, kun mieheni meni toiseen leikkaukseen ja sen jälkeen kirurgi soitti tilanteen olevan vakava, aika todella pysähtyi. Vaikka sitä yritti olla positiivinen, silti siinä tilanteessä väkisinkin tuli mieleen, että mitä jos menettää sen rakkaan ihmisen, joka on kulkenut sun rinnalla yli 16 vuotta. Ihmisen, jonka kanssa olet jakanut arjen ilot ja surut. Jonka kanssa käyt pitkiä keskusteluja. Jonka kanssa naurat ja välillä myös itket. Ihmisen, joka on joka päivä siinä ja luotat siihen läsnäoloon. Yhtä-äkkiä et voikaan kertoa päivän tapahtumista tai kysyä mitä kaupasta tuodaan. Mitä syödään tänään tai katsellaan televisiosta.
Kun se rakas ihminen makaa teho-osastolla ja pidetään unessa niiden kaikkien letkujen keskellä, on jo yksistään kuin pieni kuolema. Kaikki muu ympärillä tapahtuva elämä menee menojaan, mutta itse elät vain hetkestä toiseen. Kirjaimellisesti. Päivän rytmittää puhelinsoitot monta kertaa päivässä teholle ja joka kerta toivot, että kuulet asioiden olevan hiukan paremmin. Pelkäät vastata puhelimeen, kun sulle päin soitetaan sairaalasta. Puhelin on kasvanut kiinni käteesi. Sitä haluaa olla heti tavoitettavissa, jos sairaalasta soitetaan. Öitä pelkää, kun on sopinut hoitohenkilökunnan kanssa, että soitetaan, jos tulee jotain. Ja niinkuin hoitaja suoraan ilmoitti, että jos puhelin yöllä soi, niin uutiset eivät ole positiivisia. Kaupassa kulkee zombina ja tajuaa vasta kotona, että sitä ruokaa osti jälleen vain elukoille, ei itselleen. Aamun tärkeimmät tiedot ja numerot ovat tulehdusarvot ja keuhkokuvat yms ja tietysti miehen vointi. Käynti miehen luona on päivän kohokohta, joka on samalla ihana, että kamala. On ihana nähdä toinen, vaikka hän ei välttämättä tiedosta läsnäoloasi ja käyntiäsi. Karmeaa on lähteä kotiin ja sulatella sitä missä kunnossa toisen näkee. Monet itkut tuli itkettyä sairaalakäynnin jälkeen.
Koska olen tottunut joka päivä mieheni kanssa vähintäänkin viestittelemään (jos hän on ollut vaikka ulkomailla keikkahommissa), keksin ratkaisun, joka oli myös itselle jonkinlaista terapiaa. Rupesin kirjoittamaan miehelleni kirjettä, johon kirjasin myös kaikki mitä minulle oli kerrottu ja arvot ja tunteeni. Näin sain edes jotenkin "viestiteltyä" miehelleni.

Kaikki päättyi onneksi hyvin. Uskon myös muuttuneeni jollain tavalla. Tavallisia arkisia asioita arvostaa ihan eri tavalla. Kaikki muu tuntuu jotenkin toisarvoiselta, kun rakas puoliso on jälleen sitä välillä "tylsääkin" arkea jakamassa. Eikä se arki ole tylsää. Me ollaan kuitenkin elossa, yhdessä.
Tiskikoneen hajoaminenkaan ei harmittanut yhtään. Sen voi korvata uudella. Miestäni ei voi.
Joten tervetuloa takaisin ihana arki ja aikakin voi taas kulkea eteenpäin.

                            "Ja suurinta on rakkaus"