sunnuntai 1. lokakuuta 2017

PITKÄSTÄ AIKAA

Pitkästä aikaa tännekin päädyin kirjoittamaan. Kesä tuli ja meni. Vai tuliko sitä kesää oikeastaan. Ei ainakaan ilmat kovasti suosineet. Toisaalta ei se niin kauheasti harmittanut, kun kesä meni jälleen töissä. Juhannukselta töihin menin ja lopetin vasta elokuun lopulla. Työt kun loppuivat, alkoikin melkolailla syksyn tuntuiset ilmat.

Työvälineet


Tätä kelloa tulee töissä tuijoteltua
kerran jos toisenkin.

Entä sainko mitään aikaiseksi kesällä? Jos kudotut puuvillasukat lasketaan niin kyllä, mutta siihen se sitten jäikin. Kaikkea on mielessä mitä pitäisi ja olisi pitänyt tehdä, mutta jotenkin on vaan veto aina pois töiden jälkeen.
Tänä vuonna on tullut ajateltua paljon elämän yllätyksellisyyttä. Vuoden alussa meinasin menettää mieheni vaikealle bakteeritulehdukselle. Kesäkuussa läpiirissä oleva ihminen sai rintasyöpädiagnoosin. Sitä matkaa olen yrittänyt kulkea hänen kanssaan. Samaan aikaan kaverin sukulainen sai tiedon haimasyövästään ja pari kuukautta elinaikaa. Jotta tämä elämän tasapaino kuitenkin säilyisi, niin kesäkuussa kuulin myös, että ystäväni vartoo toista vauvaansa. Laskettu aika on vielä niin hienosti kuin Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivänä. Saas nähdä kuinka käy.
Kaverini sukulainen menehtyi noin kolme kuukautta sairastettuaan siihen haimasyöpään. Vain paria päivää aikaisemmin kuulin, että hyvästä ystävästäni/lapsuuden kaveristani on tulossa mummo.
Eli meneekö se sittenkin lopultakin niin, että jollain lailla elämä pysyy tasapainossa kumminkin....



Kesällä tuli myös sellainen ohjelma uusintana tv:stä kuin lomamatka 80-luvulle. Minullehan 80-luku on SE vuosikymmen, jolloin oli teini-iässä ja tulin myös täysi-ikäiseksi. Tuohon aikaan liittyy niin paljon muistoja. Pidin erityisesti kasarimuodista. Esim. housutkin istuivat mun kropalle tosi hyvin. Ja ne ihanat kirkkaat värit. Jotenkin sen ohjelmasarjan jälkeen tuli paljon muisteltua 80-lukua. Välillä vähän haikeenakin.
Onneksi muodissa etenkin, piipahtaa eri vuosikymmeniltä vaikutteita. Nyt on jälleen ollut paljon kirkkaita "neon" värejä. Eihän kaikkien vaatteiden täydy olla vain mustaa, harmaata ja valkoista.

Väriä elämään!


Tuli sitä kesällä käytyä Tallinnan risteilylläkin. Teemme yleensä hääpäivän aikoihin jonkinlaisen pienen reissun. Samanlaisen risteilyn teimme helmikuussa kavereitten kanssa. Silloin oli tullessa sen verran merenkäyntiä, että en pystynyt syömään, enkä poistumaan hytistä pahoinvoinnin takia. Hyvissä ajoin nyt rupesinkin katsomaan tuuliennusteita. Ja tietysti luvattiin aika kovaa tuulta ja just siltä suunnalta, kuin edelliselläkin kerralla, joten tiesin, että laiva tulisi keinumaan.

Matka kumminkin meni merenkäynnistä huolimatta ihan hyvin, koska olin varautunut pahoinvointilääkkeellä. Samoin aikataulujen suunnittelu oli hyvä idea. Eli söimme ja teimme ostokset aina kun laiva oli vielä satamassa tai lähellä sitä. Pahimman keinumisen ajan makoilin sängyllä. Näillä toimenpiteillä selvisinkin ilman pahoinvointia. Pahoinvointilääke siis auttoi. Ainoa miinus siitä lääkkeestä oli väsymys. Joten torkahteltua tuli niin laiva- kuin bussimatkankin aikana. Oli se silti kumminkin loppujen lopuksi kiva pikku irtiotto arjesta.

Laivalla syötyä.  Tällä kertaa ruoka pysyi myös sisällä.

Nyt sitten ruvetaan valmistautumaan pikkuhiljaa jouluun. Onneksi lahjaostot on jo hyvällä mallilla. Niin ja neuletakkikin pitää kutoa loppuun tässä syksyn mittaan.

Huomenna on myös hermostuttava tilanne kun vien koiran eläinlääkärille, että saatetaan rokotukset ajantasalle. Hermostuttavaa siitä tekee sen, että kysyn samalla mitä ovat muutamat patit, jotka ovat koiralle ilmestyneet. Toivottavasti ei mitään vakavaa kuitenkaan....

1 kommentti:

  1. Kiva, että postasit taas pitkästä aikaa!

    Sitähän tämä elämä on; tasapainoilua elämän ja kuoleman välillä. Meikäläisillä on nyt onneksi tiedossa sitä elämää tulevan mummun ja papan rooleissa!

    Pidetään peukkuja, ettei patit ole mitään vakavaa!

    VastaaPoista