KAIKKEA ON PAKKO KOKEILLA!

Muutama vuosi sitten tuli tölkkiklipsi buumi. Itse en kauheasti innostunut. Olihan ne ihan kivan näköisiä, mutta......

Tytär muutti joitakin vuosia sitten pois kotoa ja hänen huoneensa jäi tyhjäksi. Pikkuhiljaa siitä on muodostunut "äijähuone".  Siellä on esim. meidän juoksumatto ja miehen sähkörummut. Mies on hyvin paljon vaikuttanut sen sisustukseen. (onneksi minulle jää omilleen muuttaneen pojan huone)

Hyvällä miehisellä maulla sitä huonetta on sitten laitettu. Valaisin on tietysti yksi oleellinen osa huonetta. Kerran minulle sitten tuli mieleen, että sinnehän voisi sopia klipsuista tehty valaisin. Olisihan siinä jotain "äijämäistä"! Mieskin tämän ajatuksen sitten hyväksyi.

Eikun keräämään ja ilmoitusta myös tutuille, että klipsuille olisi tarvetta.
Sain kun sainkin kokoon tarvittavan määrän. Hain kirjastosta kirjat Tölkkidesign 1 ja 2.
Kakkososasta sitten löytyikin sopiva malli, joka miellytti myös miestäni.

Tästä se lähtee. 

Ja sitten tekemään. Poikkeuksena oli, että mies halusi, että valaisin olisi niin sanotusti ferrarin punainen. (Formulafani nosti päätään). Ajatuksena, että tumman laminaatin ja erittäin tumman tehosteseinän vastakohdaksi sopisi tuo väriläiskä.

Klipsut lehden päälle levitettyinä
odottamassa maalausta.

Nyt vaan odotellaan kuivumista.

Vihdoin kun koitti sateeton ja tuuleton päivä, levitin pihalle pöydän päälle nipsut ja maalasin ne punaisella spraymaalilla. Lamppua kootessani tuli tietysti eteen, että maali lähti sileästä alumiinipinnasta lohkeilemaan todella helposti. (maalarina olisi pitänyt tämä huomioida). Sen sitten korjasin, kun sain osat koottua, niin spreijasin vielä yhden maalikerroksen päälle.

Tässä tulos. Punaisia klipsuja.

Lisäksi työhön tarvittiin millistä metallilankaa, virkkauslankaa ja sivuleikkurit. Ja tietysti virkkuukoukku.

Rupesin sitten nipsuja virkkaamaan yksitellen ohjeen mukaan rautalankaan kiinni. Tässä vaiheessa huomasin, että kannattaisi lukea ne ohjeet tarkemmin. Ohjeen mukainen lanka oli paksumpaa Hilos La Espiga-lankaa. Itse käytin ihan Novitan Kotiväki-lankaa. Lisäsin vaan sitten enemmän silmukoita työhön.

Ensimmäinen lehti.

Ensimmäinen kukka ja kerros.

Sainhan lopulta tehtyä viisitoista terälehteä! Näistä koottiin kolme erikokoista kukkaa, jotka sitten kiinnitettiin toisiinsa lomittain. Lopuksi kiinnitetään kukka lampun/ varjostimen kiinnityskappaleeseen ja lehdet taivutetaan mieleiseen asentoon. Näin sai hyödynnettyä lampunjohdonkin, josta oli kupu hajonnut jo aikaa sitten. Kierrätystä sekin.

3 erikokoista kukkaa. Tässä vaiheessa päälle spreiattu
lisää maalia.

Kerrokset yhteen ommeltuna.

Lopputulos! Vaatinee vielä lehtien asennon hienosäätöä.

Kokemuksena kuitenkaan en hurahtanut klipsiaskarteluun. Ehkä olisi pitänyt aloittaa jostain tosi yksinkertaisesta. Tulipahan tuotakin tekniikkaa kokeiltua!

Tässä vielä ohje kyseiseen varjostimeen.

Tarvikkeet

nipsuja 360 kpl
virkkauslankaa
virkkuukoukku (2-2,5 mm)
1 mm metallilankaa, jota meni n. 6,5 m.

Metallilangasta leikataan 45 cm:n pätkiä. Jokaiseen kerrokseen tulee viisi lehteä.
Yhteen lehteen tulee alimpaan kerrokseen 14+14 nipsua. Keskimmäiseen 12+12 ja ylimpään 10+10.

Nipsut virkataan kiinni rautalankaan lomittain. Ensiksi 14 nipsua, lomittain allekkain, sitten jatketaan langan ympärille kiinteitä silmukoita 6s. Itse tein ohuemmalla  langalla 9 s. Toiset 14 nipsua kiinnitetään samanlailla, mutta päinvastoin. Nipsun pää muuttaa suuntaa (paksumpi pää) ja nyt ladotaan lomittain päällekkäin. Tämän jälkeen rautalangan päät kiinnitetään yhteen, jolloin muodostuu lehti. Kun viisi samankokoista on tehty, niin ne ommellaan yhteen n. 9 silmukan matkalta. Valmista kaikki kolme kukkaa samanlailla, mutta huomioi joka kerroksella klipsujen määrän väheneminen. Lopuksi kukat kiinnitetään toisiinsa lomittain ja kiinnitetään johtoon. Taivutellaan lehdet mieleiseen malliin.

Tarkempi ohje kuvineen löytyy Tölkkidesign 2 kirjasta Lumpeenkukka nimellä.

IHAN PARASTA!

Tein äsken pitkän lenkin koiran kanssa. Ihan paras ulkoilukeli.
Ei sada vettä, aurinko paistaa ja lämmittää. Välillä käy pieni tuulenvire.
Ilmassa voi jo aistia syksyn ja silti vielä kesä yrittää pitää otteessaan.

Värimaailma rupeaa muuttumaan!

Kävely tuolla harjulla kaksin koiran kanssa tuulettaa niin hyvin aivoja.
Siinä kävellessä omien ajatusten kanssa. Joskus on mieli maassa, kun huolet painaa. Yrittää miettiä ratkaisuja ongelmiin. On huoli omasta tulevaisuudesta. Mistä töitä?
Läheisten ongelmat myös painavat mieltä. Silloinkin se kävely luonnossa kummasti auttaa mieltä.

Sitten on taas päiviä, kuten tänään. Huolet on samat, mutta aurinko paistaa ja näet sen luonnon kauneuden ja rauhallisuuden siinä ympärilläsi. Mukana parasta lenkkiseuraa.
Silloin tulee myös ajateltua niitä asioita, mitkä on hyvin elämässä. Mitkä asiat ovat menneet viime vuosien aikaan parempaan suuntaan jne.

Talvi ja pimeys on tulossa, mutta sen jälkeen taas koittaa kevät ja kesä! Asiathan voi olla silloin jo toisin.
Nyt täytyy nauttia tästä hetkestä ja näistä ihanista ulkoilukeleistä. Ei ole liian kuuma tai kylmä. Itikat ei kiusaa.
Pitkän lenkin jälkeen pääsen myös valmiiseen pöytään, kun mies on kokannut hyvää ruokaa. Ja tietysti seurana lasi hyvää punaviiniä. Tänään on hyvä päivä!

Lempparireittiäni harjulla!

KRAKOVA JA TIETENKIN AUSCHWITZ!

Tiistaina kotiuduttiin Krakovasta, jossa olimme viettämässä pitkää viikonloppua. (pe-ti)
Paikka oli hieno ja olisi ollut kiva kierrellä paikkoja enemmänkin, mutta lomamme ajankohdalle osunut hellepiikki saneli paljon tekemisiä. Lämpötila huiteli 34-36 asteen välillä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Ainoastaan ensimmäinen päivä lauantai oli lämpötilaltaan siedettävä. Silloin lämpötila oli reilu 20 astetta ja taivas oli pilvessä. Silloin jonkin verran tulikin käveltyä ympäriinsä.
Vanhan kaupungin tori oli iso ja sen keskellä oleva verkahalli piti tietenkin kävellä läpi. Torin laidoilla oli vierivieressä ravintoloiden terasseja ja sellaiseen toki itsekkin päädyimme istumaan ja seuraamaan torielämää.

Verkahalli

verkahallia sisältä

Mariankirkko torin laidalla.

Itseäni kiinnosti kovin todella upeat hevosvaljakot hienoinen vaunuineen. Niitä oli siellä paljon ja maksua vastaan tietysti pääsi niillä kiertoajelulle. Harmi kun olimme jo tehneet kiertoajelun toisenlaisella kulkupelillä.

Näissä olisi tuntenut hetken itsensä kuninkaalliseksi.

Kävelimme myös vähän kauempana olevalle ostoskeskukselle, jonka piti olla enemmän sellainen paikallisempi. Paikka osottautuikin tavarataloksi, eikä sieltä mitään oikein löytynytkään.
Lähdimme edelleen kävellen joenvartta takaisinpäin hotellin suunnalle ja toiseen ostariin.
Joenvarressa olikin sitten laivaravintoloita. Poikkesimme yhteen syömään ja ruoka olikin tosi hyvää. Tosin huonoa ruokaa ei saatu missään.

Ravintolalaiva

Seuraavana kohteena oli siis Kazimierin ostari. Se sijaitsee siis Kazimierizin kaupunginosassa, joka on joskus ollut juutalaisten asuttama. Kaupunginosa olikin ränsistynyttä ja suurimman vaikutuksen teki Juutalaisten hautausmaa, joka oli ihan hoitamaton.
Tämä hautuumaa oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Siellä voisi todellakin olettaa, että illan hämärtyessä hautapaasit siirtyvät sivuun ja kuolleet nousevat haudoistaan.
Paikka oli siis jo päivän valossakin jotenkin pelottava ja aavemainen. Rohkeita ihmisiä ne, jotka asuivat aivan kadun toisella puolen. Kaupunginosassa on myös kuvattu Spielbergin Schindlerin lista.

Aivan kuin oisi palannut ajassa taaksepäin kymmeniä vuosia.

Talotkin olivat jääneet eri vuosikymmenelle.

Nämä talot siis vastapäätä hautasmaata.

Aidanraosta kuvattua

Hoitamaton hautausmaa.

Pääkohteemme, kun kerran Krakovassa oltiin, oli tietenkin Auschwitz ja Birkenau. Sinne menimme seuraavana päivänä. Ostimme retken, joka maksoi n. reilut 30 euroa/ hlö. Hintaan kuului bussikuljetukset hotellilta ja takaisin. Sisäänpääsymaksut ja opastetut kierrot kummassakin paikassa. Aamulla sovittuun aikaan pikkubussi hakikin meidät hotellin ovelta ja matka kesti tunnin verran. Päivästä tuli todella kuuma, joten vettä (myös evästä) ja päähinettä oli mukana matkassa.

Saavuttuamme Auschwitziin meidät jaettiin ryhmiin opastuskielen mukaan. Jouduimme menemään turvatarkastuksen läpi ja laukku tarkastettiin. Tarkastus oli vähän samanlainen kuin lentokentillä. Laukun koko oli myös rajattu. Se ei saanut olla A4:sen paperia isompi. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että ihmisiä oli paljon ja tilat ahtaita. Meille jaettiin kuulokkeet ja radiovastaanottimet, joista kuulimme koko ajan oppaan englanninkielisen selostuksen.
Paikkahan oli todella vaikuttava. Onneksi ilma oli aurinkoinen. Jos olisi ollut harmaa ja kylmä päivä, niin se olisi lisännyt paikan synkkyyttä. Oppaamme oli tosi hyvä ja selkeäsanainen.

Piikkilankamuuri

Kiersimme eri rakennuksissa ja näimme esineitä, hiuksia, kuvia ja tietysti niitä olosuhteita, missä ihmiset joutuivat olemaan. Kaikkea ei saanut tietenkään kuvata, Myös salaman käyttö oli kiellettyä, joten kaikista hämärimmistä paikoista ei kuvia edes saanut onnistumaan.

Kuten oppaamme sanoi, jokaisen esineen takana on yksi elämä.
Kuvat puhukoon puolestaan.

Silmälaseja

matkalaukkuja

Aikaa täällä kului n. pari tuntia, jonka jälkeen jatkettiin Birkenauhun, joka oli n. 3 kilometrin päässä. Se oli se varsinainen tuhoamisleiri.

Se oli todella laaja, kuuma ja avonainen paikka. Paikka levittäytyi n. 175 hehtaarin alueelle ja siellä oli ollut yli 300 rakennusta. Vangit tuotiin paikalle junalla ja siellä heidät lajilteltiin, ketkä tuhottaisiin heti ja ketkä myöhemmin.

Kuoleman portti

Vankeja kuljettanut junanvaunu

Paikassa ei enää monia rakennuksia ollut jäljellä, mutta jotain sentään. Pääsimme myös sisälle rakennukseen, joka oli kuulemma vähän siedettävämpi, koska siellä oli asustanut lapsia.

Yksi ehjänä säilyneistä.

Birkenaussa tuli kävelyä paljon. Ja 35 asteen helteessä, ilman minkäänlaista varjoa antavaa paikkaa, se oli myös fyysisesti rankka. Kaiken kaikkiaan olivat kuitenkin kohteita, joissa jokaisen siellä suunnalla olevan kannattaa käydä. Birkenaussa aikaa vierähti tunnin verran ja sen jälkeen ilmastoitu auto palautti meidät hotellille. Aikaa tähän retkeen meni kaikkinensa n. 7,5 tuntia.

Loppulomalle ei ollutkaan oikeastaan muuta suunnitelmaa kuin kierrellä ostoskeskuksissa. Ja tämäkin vain siksi, että ostarit oli ilmastoituja. Ulkona ei todellakaan pystynyt siinä helteessä kiertelemään. Varsinkin, kun ei juuri tuullutkaan.

Matka oli kumminkin kiva. Puola on edullinen maa. Siellä syö ja juo tosi kohtuulliseen hintaan. Aterian hinnaksi ruokajuomineen (olut ja viini) tuli keskimäärin 15-20 euroa. Siis kahdelta. Myös ostoksien hintataso on edullisempi kuin suomessa.

Ruoka oli hyvää!

Tämä oli toinen matkani Puolaan enkä sano ettenkö voisi mennä sinne vielä kolmannenkin kerran.

Varsovakin olisi vielä käymättä, vaikka perjantaina laskeuduttuamme, koneen kapteeni ilmoittikin, että olemme tulleet Varsovaan. Onneksi kuitenkin vei meidät oikeaan paikkaan. Niistä helteistä vielä. Loppuivat kuin seinään heti meidän lähtömme jälkeisenä päivänä.