KRAKOVA JA TIETENKIN AUSCHWITZ!

Tiistaina kotiuduttiin Krakovasta, jossa olimme viettämässä pitkää viikonloppua. (pe-ti)
Paikka oli hieno ja olisi ollut kiva kierrellä paikkoja enemmänkin, mutta lomamme ajankohdalle osunut hellepiikki saneli paljon tekemisiä. Lämpötila huiteli 34-36 asteen välillä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Ainoastaan ensimmäinen päivä lauantai oli lämpötilaltaan siedettävä. Silloin lämpötila oli reilu 20 astetta ja taivas oli pilvessä. Silloin jonkin verran tulikin käveltyä ympäriinsä.
Vanhan kaupungin tori oli iso ja sen keskellä oleva verkahalli piti tietenkin kävellä läpi. Torin laidoilla oli vierivieressä ravintoloiden terasseja ja sellaiseen toki itsekkin päädyimme istumaan ja seuraamaan torielämää.

Verkahalli

verkahallia sisältä

Mariankirkko torin laidalla.

Itseäni kiinnosti kovin todella upeat hevosvaljakot hienoinen vaunuineen. Niitä oli siellä paljon ja maksua vastaan tietysti pääsi niillä kiertoajelulle. Harmi kun olimme jo tehneet kiertoajelun toisenlaisella kulkupelillä.

Näissä olisi tuntenut hetken itsensä kuninkaalliseksi.

Kävelimme myös vähän kauempana olevalle ostoskeskukselle, jonka piti olla enemmän sellainen paikallisempi. Paikka osottautuikin tavarataloksi, eikä sieltä mitään oikein löytynytkään.
Lähdimme edelleen kävellen joenvartta takaisinpäin hotellin suunnalle ja toiseen ostariin.
Joenvarressa olikin sitten laivaravintoloita. Poikkesimme yhteen syömään ja ruoka olikin tosi hyvää. Tosin huonoa ruokaa ei saatu missään.

Ravintolalaiva

Seuraavana kohteena oli siis Kazimierin ostari. Se sijaitsee siis Kazimierizin kaupunginosassa, joka on joskus ollut juutalaisten asuttama. Kaupunginosa olikin ränsistynyttä ja suurimman vaikutuksen teki Juutalaisten hautausmaa, joka oli ihan hoitamaton.
Tämä hautuumaa oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Siellä voisi todellakin olettaa, että illan hämärtyessä hautapaasit siirtyvät sivuun ja kuolleet nousevat haudoistaan.
Paikka oli siis jo päivän valossakin jotenkin pelottava ja aavemainen. Rohkeita ihmisiä ne, jotka asuivat aivan kadun toisella puolen. Kaupunginosassa on myös kuvattu Spielbergin Schindlerin lista.

Aivan kuin oisi palannut ajassa taaksepäin kymmeniä vuosia.

Talotkin olivat jääneet eri vuosikymmenelle.

Nämä talot siis vastapäätä hautasmaata.

Aidanraosta kuvattua

Hoitamaton hautausmaa.

Pääkohteemme, kun kerran Krakovassa oltiin, oli tietenkin Auschwitz ja Birkenau. Sinne menimme seuraavana päivänä. Ostimme retken, joka maksoi n. reilut 30 euroa/ hlö. Hintaan kuului bussikuljetukset hotellilta ja takaisin. Sisäänpääsymaksut ja opastetut kierrot kummassakin paikassa. Aamulla sovittuun aikaan pikkubussi hakikin meidät hotellin ovelta ja matka kesti tunnin verran. Päivästä tuli todella kuuma, joten vettä (myös evästä) ja päähinettä oli mukana matkassa.

Saavuttuamme Auschwitziin meidät jaettiin ryhmiin opastuskielen mukaan. Jouduimme menemään turvatarkastuksen läpi ja laukku tarkastettiin. Tarkastus oli vähän samanlainen kuin lentokentillä. Laukun koko oli myös rajattu. Se ei saanut olla A4:sen paperia isompi. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että ihmisiä oli paljon ja tilat ahtaita. Meille jaettiin kuulokkeet ja radiovastaanottimet, joista kuulimme koko ajan oppaan englanninkielisen selostuksen.
Paikkahan oli todella vaikuttava. Onneksi ilma oli aurinkoinen. Jos olisi ollut harmaa ja kylmä päivä, niin se olisi lisännyt paikan synkkyyttä. Oppaamme oli tosi hyvä ja selkeäsanainen.

Piikkilankamuuri

Kiersimme eri rakennuksissa ja näimme esineitä, hiuksia, kuvia ja tietysti niitä olosuhteita, missä ihmiset joutuivat olemaan. Kaikkea ei saanut tietenkään kuvata, Myös salaman käyttö oli kiellettyä, joten kaikista hämärimmistä paikoista ei kuvia edes saanut onnistumaan.

Kuten oppaamme sanoi, jokaisen esineen takana on yksi elämä.
Kuvat puhukoon puolestaan.

Silmälaseja

matkalaukkuja

Aikaa täällä kului n. pari tuntia, jonka jälkeen jatkettiin Birkenauhun, joka oli n. 3 kilometrin päässä. Se oli se varsinainen tuhoamisleiri.

Se oli todella laaja, kuuma ja avonainen paikka. Paikka levittäytyi n. 175 hehtaarin alueelle ja siellä oli ollut yli 300 rakennusta. Vangit tuotiin paikalle junalla ja siellä heidät lajilteltiin, ketkä tuhottaisiin heti ja ketkä myöhemmin.

Kuoleman portti

Vankeja kuljettanut junanvaunu

Paikassa ei enää monia rakennuksia ollut jäljellä, mutta jotain sentään. Pääsimme myös sisälle rakennukseen, joka oli kuulemma vähän siedettävämpi, koska siellä oli asustanut lapsia.

Yksi ehjänä säilyneistä.

Birkenaussa tuli kävelyä paljon. Ja 35 asteen helteessä, ilman minkäänlaista varjoa antavaa paikkaa, se oli myös fyysisesti rankka. Kaiken kaikkiaan olivat kuitenkin kohteita, joissa jokaisen siellä suunnalla olevan kannattaa käydä. Birkenaussa aikaa vierähti tunnin verran ja sen jälkeen ilmastoitu auto palautti meidät hotellille. Aikaa tähän retkeen meni kaikkinensa n. 7,5 tuntia.

Loppulomalle ei ollutkaan oikeastaan muuta suunnitelmaa kuin kierrellä ostoskeskuksissa. Ja tämäkin vain siksi, että ostarit oli ilmastoituja. Ulkona ei todellakaan pystynyt siinä helteessä kiertelemään. Varsinkin, kun ei juuri tuullutkaan.

Matka oli kumminkin kiva. Puola on edullinen maa. Siellä syö ja juo tosi kohtuulliseen hintaan. Aterian hinnaksi ruokajuomineen (olut ja viini) tuli keskimäärin 15-20 euroa. Siis kahdelta. Myös ostoksien hintataso on edullisempi kuin suomessa.

Ruoka oli hyvää!

Tämä oli toinen matkani Puolaan enkä sano ettenkö voisi mennä sinne vielä kolmannenkin kerran.

Varsovakin olisi vielä käymättä, vaikka perjantaina laskeuduttuamme, koneen kapteeni ilmoittikin, että olemme tulleet Varsovaan. Onneksi kuitenkin vei meidät oikeaan paikkaan. Niistä helteistä vielä. Loppuivat kuin seinään heti meidän lähtömme jälkeisenä päivänä.