TERVEISIÄ BREMENISTÄ JA TEKEMÄTTÄ JÄÄVÄ PROJEKTI.

Tulipahan sitten käytyä katsastamassa Saksan maalla Bremenin joulutori. Kyllä oli ihan mielettömän hieno paikka. Tampereen joulutorista ei voi puhuakkaan samana päivänä. Voisivat Suomesta käydä mallia ottamassa. Harmi, kun minulla ei ole torista laittaa kuvia, kun en itse niitä saanut ihailultani otettua. Eikä kuvat tee oikeutta sille tunnelmalle, tuoksuille ja joululauluille mitä siellä on!! Se täytyy itse kokea. Suosittelen lämpimästi.

Saksan joulutoreilla on myös hieno tapa, että kun ostat lämmintä glühweinia, saat sen jouluisessa mukissa. Mukin voit pitää tai palauttaa, jolloin saat mukista pantin takaisin. Tuolla mukillinen maksoi siis 4,50 euroa, mutta jos mukin meni palauttamaan, niin sai 2 euroa takaisin.
Glühwein on siis hehkuviini jonka maku muistuttaa suomalaista glögiä. On vaan hieman terästettyä ja paljon parempaa.
Mukeista vielä sen verran, että jokaisella myyjällä oli erilainen muki tai lasi mistä juomansa tarjosi. Me osuimme kojuun, joka myi ihania punaisia sydämen muotoisia posliinimukeja.
Tarkoituksena olikin, että kerään niitä puoli tusinaa ja saan itselleni uudet glögimukit.

Ihana sydämen muoto.

Tästä se kerääminen lähti!

Sarja kerätty!

Sitten niihin tuolin päällisiin. Laiskuus iski tai oikeastaan epätoivo saumurin kanssa, niin päätin, että saa jäädä tältä joululta. En tiedä miksi hieno vähän käytetty saumurini katkaisee toisen alalangoista vähän väliä. Hermot meinaa mennä, kun saa vähän väliä laittaa lankaa uudelleen. Lankojen kireys on oikein ja öljyän koneen säännöllisesti. Langat ovat samanlaisia, mutta......
Missä vika, se täytyy vielä keksiä!

Joka tapauksessa en anna tekemättömien tuolienpäällisten pilata jouluani.
Vielä viimeiset lahjahankinnat, siivousta, muutama työpäivä ja Joulu voi alkaa.

Rakas joulumuorini ja tonttuni
toivottamass tervetulleeksi
tuulikaapissa.

TAPETTI ON SEINÄSSÄ!!

Projektien valmistuminen etenee. Tässä tuli parin päivän aikana vaihdettua tapetti yhdelle olohuoneen seinälle. Siinä sivussa miehen isolla avustuksella ja viitseliäisyydellä tuli muutettua tv-tasonkin väri.
Siinä saikin sitten kaksi kärpästä yhdellä huhkimisella.

Tämä oli lähtökohta!

Tiistaina töiden jälkeen aloitinkin tapettien repimisen. Siihen ja tason tuunaamiseen menikin se ilta. Että voikin välillä tapetti olla niin lujassa, että se lähtee vain pieninä palasina.
Tason uusimiseen tulikin käytettyä dc-fixiä, johon olen tosi ihastunut. Pienellä vaivalla ja rahalla saa tosi näyttävää pintaa.

Paljasta tapettivapaata seinää.

Keskiviikkona olinkin reipas jo ennen töihin menoa. Kittasin seinästä pienet kolot, jotta ne saisivat työpäivän aikana rauhassa kuivua. Töiden jälkeen hioin seinän tasaiseksi ja vedin telalla pohjamaalin. Pohjamaalin kuivuessa leikkasin tapetin ja hain muutkin tapetointitarvikkeet valmiiksi.
Lopulta pääsinkin siihen parhaimpaan vaiheeseen eli tapetointiin. Tapetointi on siitä kivaa pintakäsittelyä, että siinä saa näyttävää pintaa nopeasti.

Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Seinästä tuli aika paljon erilaisempi kuin ennen.

Jos joku ihmettelee, että
 mikä putki kuvassa näkyy, niin se on
moottoroitu valkokangas video-
tykkiä varten. 

Vähän toiselta suunnalta sama.

Sitten vaan listat ja katkaisijat paikoilleen ja taso omalle paikalleen. Harmi vaan, kun mies kerkesi purkamaan tason, ennen kuin sain otettua kuvan siitä millainen se oli ennen ja ruskeana. Nyt se kumminkin on uudistettu ja on hyvin vaalea, jossa näkyy puukuviointi. Sopii kyllä tuon tapetin kanssa paremmin kuin ruskeana.

Valmis lopputulos!

PULLAKAKUN TUOKSUINEN ADVENTTI!

Ensimmäinen adventti tuli. Tästä ei ole kuin yksi hujaus, niin on Joulu. Tänään tulikin laitettua ulos valot ja haettua kaupasta uusi lyhty.
Viimeksi kerroinkin, kuinka paljon pitäisi projekteja tehdä ennen joulua. Suosiolla luovutan ainakin sen alakerran wc-rempan suhteen. Olohuoneen seinään löysin  tapetin ja se olisi tarkoitus laittaa alkavalla viikolla.
Ruokapöydän tuolien huppujen kankaat on jo leikattu. Nyt vaan pitäisi löytyä aikaa siihen ompelemiseen. Tänään kun sitten tulikin tehtyä muuta.
Meillä leivotaan tosi harvoin. Eikä kaupastakaan tule pullaa ostettua, kuin tosi harvoin.
Tänään mies kumminkin heitti ilmaan, että leivopas jotain.
Tartuin tuumasta toimeen ja leivoin luottoleipomustani pullakakkua! Pullakakku on helppo ja nopea tehdä, eikä sitä oikein saa epäonnistumaan.
Nimensä mukaisesti se on kuivakakun ja pullan sekoitus. Pullan makua tulee varmaan kardemummasta, joka tavalliseen nisuun kuuluu niin olennaisena.

Tässäpä ohje:

PULLAKAKKU

2 munaa
1 ½ dl sokeria
2 dl maitoa
100 g sulatettua margariinia
2-3 tl hienonnettua kardemummaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta.

Voitele n. 22 cm:n läpimitaltaan oleva tasapohjainen vuoka.
Sekoita munat ja sokeri keskenään.
Lisää joukkoon maito, sulatettu rasva ja kardemumma.
Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Lisää jauhoseos taikinaan muutamalla pyöräytyksellä.

Kaada taikina vuokaan.
Paista 175 asteisessa lämmössä 45-55 min. uunin alaosassa.
Kumoa kakku vähän jäähtyneenä.

Herkullinen lopputulos!

ENSILUMI JA PROJEKTEJA PUKKAA!!!

Ensilumi sitten tuli. Meillä eniten siitä nautti tietystikin portugeesimme Fedo.  Voi sitä ilon määrää, kun se jälleen pääsi juoksemaan uudessa puhtaassa lumessa. Valoakin tuli heti lisää tähän pimeyden keskelle. On tuolla suojakelillä huonotkin puolensa. Koiran tassut ovat lenkin jälkeen täynnä lumipalloja. Ei kiva.  Kävimme eilen treenailemassa kentällä, eikä kovinkaan kauaa oltu, kun poitsulin jalat olivat aivan lumipalloja täynnä.

Valkoiset talvitöppöset!!

Ollaan innostuttu rallytokosta ja nyt sitten yritetään treenailla sitä ja oppia vähän uuttakin. On muuten sellainen laji, jossa ohjaajaltakin vaaditaan älyttömän paljon. Ainakin tuota lukutaitoa :) Kannattaa niidenkin kokeilla, jotka eivät sitä "oikeana" lajina pidäkkään.

Jotenkin on sellainen tunne, että saattaa tuo Joulu tulla liian nopeasti. Ei lahjojen suhteen ongelmia ole, mutta kun olisi niin monta juttua mitkä pitäisi saada tehtyä ennen joulua. Pikkuhiljaa ollaan muuteltu alakerran sisustusta ja värimaailmaa. Kaikki kun on niin kallista, niin tulee käytettyä mielikuvitusta ja uudistettua vanhaa. Sitten vielä kun hyvä kaverini Marke oli kylässä ja oli rohkean omannäköisen sisustamisen kannalla, niin siitä se ajatus lähti hautumaan.... 

Eli listalla olisi nyt: tv-tason muokkaaminen uuteen uskoon vaihtamalla sen väriä ja muuntelemalla muutenkin, ruokapöydän tuolit pitäisi päällystää (huppu ja pehmuste), ruokapöytään pitäisi laittaa uusi pinta, olkkarin yhteen seinään laittaa vähän voimakkaampi tapetti ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä alakerran vessa uuteen uskoon. Netissä surffailessa huomasin jossain seinässa lautaseinä tapetin, joka oli vaakasuorassa. Nyt mun täytyy saada alakerran vessaan samanlainen. Voi kuulostaa hölmölle, mutta tulos voi olla yllättävän hyvä. Ja kaikki näähän pitäisi saada ennen Joulua valmiiksi ja tietysti edullisesti. Voi olla, että osa jää ensivuoden puolelle, kun tää aika menee niin äkkiä... 

Niin ja pitäähän mun saada tehtyä toi aloittamani pitkä neuletakkikin tehtyä.

MATKA TEHTY JA ARKEEN PALATTU!

Matka on tullut tehtyä ja palattua jälleen arkeen.
Nizza oli todella upea ja näkemisen arvoinen paikka. Lämpöä oli 27 ja aurinko paistoi oikeastaan koko ajan. Rakennukset olivat pääosin koristeellisia ja aika vanhoja.
Maisemat olivat ihania ja ja ja......
Vaikea kertoa, se pitäisi kokea itse. Samoin kuin Monaco, jossa myös kävimme.
Niin ja kävimmehän myös hetken mielijohteesta Italian puolella pizzalla!!!

Matkustaminen junalla oli edullista ja nopeaa. Lippu Monacoon oli alle neljä euroa ja matka kesti n. 20 min. Samoin kuin matka Monacosta Italiaan.

Kuvia reissulta on yhteensä jotain pari tuhatta, joten hirveän vaikea laittaa kuvaa, joka kertoisi niin paljon. Onpahan ainakin materiaalia Ifolorin kuvakirjaan, jonka teen aina jokaiselta matkalta.

Hotellimme oli jostain 1900-luvun alusta. Huoneemme oli iso ja siinä oli kolme parveketta. Seinät olivat jännät. Ensi silmäyksellä niissä ei ollut mitään erikoista, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että seinät olivat pehmustetut ja niiden päälle oli pngotettu kangas. Huoneen nurkat ainakin ja varmaan osittain keskeltäkin olivat jotain kovempaa ainetta (puuta?). Kangas oli sitten niiden avulla saatu aivan siististi ja tapettimaisesti. Kangaan alla oli pehmuste. Uskon sen toimivan jonkinlaisena ääni/lämpöeristyksenä.  Aikas hieno juttu. Samaa syystemiä täytyy miettiä ja soveltaa johonkin pienemmässä mittakaavassa. Esim. yksi seinä.

Nyt kun on palattu tänne pimeään, kylmään syksyyn niin laitan pari kuvaa manttelista, jonka tein kaverin koiralle. Koira kun on matala ja pitkä, niin sille oli vaikea löytää kaupasta sopivaa.

                      Päälikangas on vettä ja tuulen pitävää. Vuori ohut tikkikangas.

'

Oranssi reuna on kanttinauhaa, mutta kauluksen reunaan, kiinnitysremmiin  ja takaosaan laitoin heijastinnauhaa, jotta näkyy pimeellä.

MATKAKUUMETTA!

Kuva on lainattu netistä!

Juupa juu, tänne lähdetään ja pian. Huominen maanantai vielä puurretaan töissä ja sitten alkaa pieni loma. Tiistaina lähdemme sitten Nizzaan. Tarkoituksena  käydä myös Monacon puolella!

Ihana saada joskus irtiotto arjesta ja päästä ihan muualle. Matkoilta saa myös välillä hyviä ideoita johonkin mitä toteuttaa kotona. Saas nähdä onko tämä matka sellainen.....

KOKO PÄIVÄ KOIRAA!!

Huomenna on sunnuntai ja meikäläinen aikoo viettää koko päivän rakkaan koiraharrastuksen parissa. Kuuluun meidän koirayhdistyksemme hallitukseen ja vastuualueeni on kanttiini.
Huomenna on yhdistyksemme järjestämät TOKO-kisat ja menen sinne siis kanttiinia pitämään.
Aamulla pitääkin sitten nousta aikaisin ylös, kun muut vielä kääntävät kylkeään.

Täytyy keittää todella paljon kahvia ja tehdä läjä erilaisia voileipiä.
Onneksi meidän kopilla on jo valmiina juomat ja makkaran grillaaja tulee aamusta. Tällä kertaa pääsenkin helpolla!
Tämä on tosin vielä pientä. Koiraharrastajia voisi pitää jonkin sortin hulluina. Asiaa kuvaa hyvin toisen jäsenemme päivitys Facessa, kun oli viikko sitten kisat vähän kauempana. Päivitys oli jotenkin näin:" Heräsin aamuyöstä neljän aikaan ajaakseni reilun sadan kilometrin päähän, jotta pääsen istumaan päivän roskiksessa."
Tämä oli niin mahtava lause. Se jotenkin kiteytti koiraharrastuksen syvimmän sisällön.
Ja jos tosiaan on niin, että niitä, jotka harrastavat koiriensa kanssa "tosissaan" ja talkoilevat yms., pidetään jonkin sortin hulluina, julistaudun mielelläni hulluksi!!! Tää harrastus antaa niin paljon ja porukka on mahtavaa. Aina saa nauraa ja jos mikään ei suju tai epäonnistuu, niin tukijoita riittää!

Tästä pääsenkin hyvin  siihen, että toissakesänä päätin itse tehdä noutokapuloita. Otin mitat virallisesta kapulasta ja rupesin taas miettimään löytyisikö aineet kotoa. Löytyihän sitä isoja vanerilevyjä varastosta ja just sopivan kokoinen uusi harjanvarsi. Sahasin harjanvarren sopivan pituisiksi pätkiksi. Vaneria varten tein sopivan kokoisen sabluunan, jolla piirsin neliöt. Sitten vain pistosahalla leikkaamaan kappaleet irti. Kaikki kappaleet hioin käsin ja hiomalla pyöristin vanerinpalojen kulmat pyöreämmäksi. Mieheltä sain apua sen verran, että hän porasi ruuvin reijät ja teki vaneriin ruuvin kannan upotukset. (olisinhan mäkin osannut, mutta oli kiva, että mieskin vähän auttoi). Sitten ei enään muuta kuin puuliimaa ja ruuveilla osat kiinni toisiinsa. Tällaisia niistä sitten tuli.

Pino noutokapuloita.

Noutokapulat lähempää.

TUULIKAAPIN KOIVUT

Pari päivää sitten kerroin kuinka uudistin tuulikaapin vanhaa lipastoa...
Eipä se sitten siihen jäänyt. Meinaan tuulikaapin piristäminen.
Olin tuolle yhdelle seinälle ajatellut tapettia jo jonkin aikaa.

Jossain vaiheessa tv.stä tuli sarja nimeltä Kimmo, siinä näkyi aina välillä tämän Ullan kodissa eteistä jonka "puu" tapettiin ihastuin. Oli vähän sellaista moderninpaa puukuviota. Tuo tapetti jäi vaivaamaan mieltä ja lopulta rupesinkin netin ihmeellisestä maailmasta sitä etsimään. No eihän kyseistä tapettia löytynyt. Monia muita kumminkin, ihan kiinnostavia kanssa.
Sattuipahan sopivasti tuossa kesällä eksymään käsiini koivutapetti. Ei se ihan nyt sellainen ollut kuin olin ajatellut. Hieman hillitympää kun olin katsellut.
Hetken sitä mietin ja mallailin seinään. Lähetin jopa miehelleni kuvan tapetista, kun hän ei sattunut kotona olemaan ja esitin varovaisen kysymyksen: Järkkyttyisitkö kovasti jos tuulikaapin seinässä olisi tuollainen tapetti kun tulet kotiin?
Mieshän tietysti näytti vihreää valoa. Luottaa se sen verran minun loistavaan makuuni. Sitäpaitsi jos tapetti näyttäisi pahalle, niin minähän se olisin joka sen joutuisi vaihtamaan.

Tuumasta toimeen, Vanha boordi irti, Jalkalistan irroitus ja sitten vähän pakkelia koloihin. Seinän hionta tasaiseksi ja pohjamaalia pintaan peittämään vanha, tummempi alaosa.
Sitten itse asiaan. Pari vuotaa seinään ja valmis. Vaikeutta tapetointiin toi, kun en löytänyt porrasjakkaraa mistään. Luovana ihmisenä otin sitten alleni pienen koulussa tehdyn jakkaran. Sekään ei oikein tuntunut riittävän, että ylettyisin tarpeeksi hyvin katonrajaan, joten kaivoin korkokengät jalkaan. Pituutta olikin sen jälkeen tarpeeksi. Vähän oli arvelluttavaa, mutta olo oli oikein naisellinen.
Lopputulos..... no  vaati hieman aikaa tottua uuteen seinään. Mutta vain hieman. Nyt kun sitä on tullut jo pari kuukautta katsottua, niin pidän siitä oikeastaan aika paljon. Joskus sitä pitää vaan olla enakkoluuloton ja kokeilla rohkeampaakin.

Kuvassa on ihanat valurautaiset koiranaulakot, jotka ostin jo vuosia sitten Pajutilalta. Ne on kuin tehty koiran omille remmeille ja pyyhkeille yms. mitä nyt sattuu tarvitsemaan harva se päivä.

MÄHÄN LUPASIN.......

Kerrankin pidän lupaukseni ja lisään jotain uutta nopeasti.
Kuten jo eilen mainitsin, niin paljon on tullut tehtyä parin vuoden aikana.

Sisustusvimma on ollut päällä jo pitkään. Uutta ja raikkaampaa pitäisi saada. Ja tietysti nopeasti. Kaiken uusiminen kerralla vain veisi paljon rahaa.
No hätähän ei ole tämän näköinen, kun käyttää vähän mielikuvitusta ja tutkii mitä kaapit ja varastot pitää sisällään.

Ensimmäisenä voisin esitellä vanhan pienen, ankean lipaston, joka on palvellut tuulikaapissa jo reilut kymmen vuotta. Vähän olin jo siihen kyllästynytkin, mutta ajattelin jatkaa pikkulipaston elämää vielä jonkin aikaa. Ainakin siihen asti, kun keksin paremman idean.

Kuuma kesäpäivä. Loma. Jotain hauskaa ja nopeaa tekemistä piti keksiä. Se olikin hetken päähänpisto kun kaivoin tapettirullanlopun esille. Yksi kerrallaan tyhjensin laatikon (tulipahan nekin siivottua). Sopivan kokoiset palat olin jo leikkannut valmiiksi. Kahva irti, pinnan puhdistus, liisteriä tapettiin ja kiinni etureunaan. Terävällä mattoveitsellä siistin reunat. Ainoastaan yläreunasta tapetti kääntyy takapuolelle. Edelleen terävällä veitsellä paikansin kahvan ruuvien paikat ja kiinnitin kahvan paikoilleen. Sama toistui viisi kertaa. Jos olisin ollut oikein fiksu ja viitseliäs, niin olisin vielä lakannut tapetin pinnan. Näin siitä olisi saatu helpommin puhdistettavan ja kulutusta kestävän.

Olin kumminkin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja energisyyteeni, kun ottaa huomioon, että lämpöä ulkona noin 30 ja sisällä varmaan saman verran. Lipasto raikastui hieman ja sai näin ollen lisäaikaa.
Tapetti oli ohutta raitaa ja ne menevät kohdakkain jokaisen laatikon kohdalla.

 Lipasto yllä siis vielä melkein alkuperäisenä. Kullan väriset vetimet oli jo vaihdettu vuosia sitten!

Raikkaampi lipasto, jonka laatikoiden etulevyt tapetoitu hopea/valkoraidallisella tapetilla.

MORJENS JÄLLEEN!!!

Paljon on vettä virrannut ja niin paljon tapahtunut siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut. Aika rankkaa on ollut ja siksi tämä blogikin on jäänyt vähän niinkuin tauolle.

Työrintamalla on ruvennut näyttämään paremmalle. Vihdoin olen paikassa, jossa voisin kuvitella olevani pitkäänkin. Työyhteisö on mukava ja sinne on kiva mennä, vaikka kuinka aamuisin onkin vaikea nousta ylös. Työkin on jo itsessään  mielenkiintoista ja uutta oppii joka päivä.

Joo tunnustan. Olen siis aamu-uninen ihminen ja näin syksyn myötä se vaan pahenee, kun aamutkin rupeavat olemaan niin pimeitä.

Kesä meni ja hellettä piisasi. Nyt alkaa olemaan syksy jo hyvässä vauhdissa ja pimenevät illat ovat ihania. Yllä on kuva yksi minun ja varmaan koiranikin lempipaikoista. Olen aina tykännyt kulkea metsässä, koska se on oikeasti mieltä rauhoittavaa. Kuvassa siis polkua harjulta, jossa usein koiran kanssa kävelen. On siitä mukava paikka, että siellä tosi harvoin törmää kehenkään. Koira nauttii, kun saa juosta vapaana ja minä nautin hiljaisuudesta.

En kuitenkaan tätä paria vuotta ole ihan toimettomana ollut. Ja omia töitänihän tän blogin tarkoitus on esitellä. On tullut virkattua ja kudottua, tapetoitua, maalattua ja tuunattua huonekaluja erilaisilla menetelmillä. Olenpahan tehnyt jopa puutöitä, kun piti itselle tai siis oikeastaan koiralle noutokapuloita tehdä!! Piirtämistäkään en ole unohtanut. On kiva, että minulta kuvia edelleen tilataan....

Lupaan nyt pikaisesti laittaa kuvia tekeleistäni ja vähän yksityiskohtaisemmin selostaa niitä!

Tästä se taas lähtee!!!

Hei! Laitoin myös uuden blogilinkin, jota hyvä kaverini on ruvennut pitämään! "Rakkautta ja maan antimia" Sieltä löytyy reseptejä, remontointia, eläimiä yms. Kannattaa vilkaista. Löytyy Linkit sivulta.