Huomenna on yhdistyksemme järjestämät TOKO-kisat ja menen sinne siis kanttiinia pitämään.
Aamulla pitääkin sitten nousta aikaisin ylös, kun muut vielä kääntävät kylkeään.
Täytyy keittää todella paljon kahvia ja tehdä läjä erilaisia voileipiä.
Onneksi meidän kopilla on jo valmiina juomat ja makkaran grillaaja tulee aamusta. Tällä kertaa pääsenkin helpolla!
Tämä on tosin vielä pientä. Koiraharrastajia voisi pitää jonkin sortin hulluina. Asiaa kuvaa hyvin toisen jäsenemme päivitys Facessa, kun oli viikko sitten kisat vähän kauempana. Päivitys oli jotenkin näin:" Heräsin aamuyöstä neljän aikaan ajaakseni reilun sadan kilometrin päähän, jotta pääsen istumaan päivän roskiksessa."
Tämä oli niin mahtava lause. Se jotenkin kiteytti koiraharrastuksen syvimmän sisällön.
Ja jos tosiaan on niin, että niitä, jotka harrastavat koiriensa kanssa "tosissaan" ja talkoilevat yms., pidetään jonkin sortin hulluina, julistaudun mielelläni hulluksi!!! Tää harrastus antaa niin paljon ja porukka on mahtavaa. Aina saa nauraa ja jos mikään ei suju tai epäonnistuu, niin tukijoita riittää!
Tästä pääsenkin hyvin siihen, että toissakesänä päätin itse tehdä noutokapuloita. Otin mitat virallisesta kapulasta ja rupesin taas miettimään löytyisikö aineet kotoa. Löytyihän sitä isoja vanerilevyjä varastosta ja just sopivan kokoinen uusi harjanvarsi. Sahasin harjanvarren sopivan pituisiksi pätkiksi. Vaneria varten tein sopivan kokoisen sabluunan, jolla piirsin neliöt. Sitten vain pistosahalla leikkaamaan kappaleet irti. Kaikki kappaleet hioin käsin ja hiomalla pyöristin vanerinpalojen kulmat pyöreämmäksi. Mieheltä sain apua sen verran, että hän porasi ruuvin reijät ja teki vaneriin ruuvin kannan upotukset. (olisinhan mäkin osannut, mutta oli kiva, että mieskin vähän auttoi). Sitten ei enään muuta kuin puuliimaa ja ruuveilla osat kiinni toisiinsa. Tällaisia niistä sitten tuli.
 |
| Pino noutokapuloita. |
 |
| Noutokapulat lähempää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti