Eipä se sitten siihen jäänyt. Meinaan tuulikaapin piristäminen.
Olin tuolle yhdelle seinälle ajatellut tapettia jo jonkin aikaa.
Jossain vaiheessa tv.stä tuli sarja nimeltä Kimmo, siinä näkyi aina välillä tämän Ullan kodissa eteistä jonka "puu" tapettiin ihastuin. Oli vähän sellaista moderninpaa puukuviota. Tuo tapetti jäi vaivaamaan mieltä ja lopulta rupesinkin netin ihmeellisestä maailmasta sitä etsimään. No eihän kyseistä tapettia löytynyt. Monia muita kumminkin, ihan kiinnostavia kanssa.
Sattuipahan sopivasti tuossa kesällä eksymään käsiini koivutapetti. Ei se ihan nyt sellainen ollut kuin olin ajatellut. Hieman hillitympää kun olin katsellut.
Hetken sitä mietin ja mallailin seinään. Lähetin jopa miehelleni kuvan tapetista, kun hän ei sattunut kotona olemaan ja esitin varovaisen kysymyksen: Järkkyttyisitkö kovasti jos tuulikaapin seinässä olisi tuollainen tapetti kun tulet kotiin?
Mieshän tietysti näytti vihreää valoa. Luottaa se sen verran minun loistavaan makuuni. Sitäpaitsi jos tapetti näyttäisi pahalle, niin minähän se olisin joka sen joutuisi vaihtamaan.
Tuumasta toimeen, Vanha boordi irti, Jalkalistan irroitus ja sitten vähän pakkelia koloihin. Seinän hionta tasaiseksi ja pohjamaalia pintaan peittämään vanha, tummempi alaosa.
Sitten itse asiaan. Pari vuotaa seinään ja valmis. Vaikeutta tapetointiin toi, kun en löytänyt porrasjakkaraa mistään. Luovana ihmisenä otin sitten alleni pienen koulussa tehdyn jakkaran. Sekään ei oikein tuntunut riittävän, että ylettyisin tarpeeksi hyvin katonrajaan, joten kaivoin korkokengät jalkaan. Pituutta olikin sen jälkeen tarpeeksi. Vähän oli arvelluttavaa, mutta olo oli oikein naisellinen.
Lopputulos..... no vaati hieman aikaa tottua uuteen seinään. Mutta vain hieman. Nyt kun sitä on tullut jo pari kuukautta katsottua, niin pidän siitä oikeastaan aika paljon. Joskus sitä pitää vaan olla enakkoluuloton ja kokeilla rohkeampaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti