Nyt ollaan siinä pisteessä, että alkaa olemaan ensimmäinen viikko takana.
Mieli on hyvä ja positiivinen. Edelleenkään en ole vaa'an päälle noussut (koska en uskalla), mutta tiedän, että lähtöpaino on ollut enemmän kuin toivoin.
Tiedän sen siitä, että työtakki oli jotenkin kutistunut töissä. Tosin kävi kyllä mielessä epäily, että olisikohan pienempi työtakki eksynyt suurempien kaappiin, josta sen otin........? Meillä kun puhtaat vaatteet on koottain.
Maaliskuussa siis olin viimeksi töissä ja silloin takki meni vielä kiinni. Kiinni se meni nytkin, mutta sitten ei olis kannattanut paljoa hengittää, liikkumisesta puhumattakaan, ettei napit olisi ponnahtaneet auki.
Mutta takaisin tähän viikkoon. Jouduin siis turvautumaan pyöräkyytiin, jos työmaalle halusin. Matkaa suuntaansa tulee n. 6,2 km. En ole pyöräillyt pariin vuoteen, joten se on kyllä hyvin tuntunut tällä viikolla kropassa.
Maanantaina, kun pääsin vesisateessa kotiin, olin aivan poikki. Persus oli pyöränsatulasta kipeä, samoin kun jalatkin. Olin muutenkin niin väsynyt, että illalla ei paljoa tuo ruokakaan maittanut.
Töissähän syön kevyesti, ettei kauheasti rupea väsyttämään. Kahvin ja rahkan voimin sitä työpäivä mennään.
Tiistai olikin sitten tuskasta polkea työmatkat ja tehdä töitä. Olin niin kipeä. Työni on vielä kirjoittamista päätteellä koko päivän, joten se istuminenkin sattui koko kroppaan ihan kauheasti, vaikka yritin välillä taukojumppaa tehdä. Illalla ei edelleenkään ollut oikeastaan nälkä.
Keskiviikkona olikin jo hieman helpompaa, johtuiko sitten ottamastani kipulääkkeestä vai mistä.
Torstaina pummasin kyydin töihin pojaltani, koska oli luvattu sadetta koko päiväksi. Töistä poispäin sainkin sitten kyydin kotiin työkaveriltani. Onneksi, koska sitä vettä satoi tosi reippaasti.
Ja täytyy kyllä sanoa, että teki myös kropalle hyvää "lepopäivä".
Perjantaina olikin oikeastaan aika mukava pyöräillä töihin mennen tullen. En tiedä johtuiko perjantaista vai siitä, että kroppa rupeaa hivenen tottumaan.
Syöminen on mennyt kyllä aika pienellä arkipäivinä, koska sitä on vaan ollut niin väsynyt, ettei ole jaksanut tuota syömispuolta.
Veden juontiin vielä pitäisi panostaa, koska se on vaan niin vaikeaa. Iltaisin litran kannu vieressä ja sitä tyhjentänyt, että saisi tarvittavan vesimäärän vuorokaudessa alas.
Sitä tässä vaan olen ihmetellyt, että miksi oikean jalan nilkka kerää nestettä?
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ekaan viikkoon, vaikken puntarilla ole käynytkään. Ehkä sitten ensi viikolla....
Lopuksi kuva, jonka kopioin facebookista. Tämä hauska ja osuva kuva tulee siellä esiin aika ajoin ja mulla kyllä tuo hymyn huulille.