Sinna on kohta ollut meillä neljä viikkoa ja ikää tulee sunnuntaina jo 11 viikkoa.
Kovasti on tyttö kasvanut ja vauhtia riittää. On sellainen on/off tyyppi. Ensin mennään sata lasissa ja nukahdetaan samantein kun pää koskettaa lattiaa.
En muistanutkaan enää minkälaista pentuarki on. Jotenkin aika tehnyt tehtävänsä ja muistanut miten helppoa se Fedon kanssa oli. Onneksi meillä muut muistaa mua paremmin ja meidän nuoriso ja mies on kertoneet vähän muuta.
Sinna on tosiaan ollut meillä melkein neljä viikkoa ja viime yö oli ensimmäinen, että oli hiljaa koko yön. Miten ihanan autuasta oli saada nukkua kunnolla. Kaikkea mahdollista ollaan kokeiltu, eikä siinä mitään ongelmaa ole ollutkaan illalla saada nukkumaan, mutta se että herätään neljän aikaan aamuyöllä pirteänä kuin peipponen, niin ei oikein ole naurattanut. No ehkä se tästä.
Olin myös ajatellut, että kun pentu tulee (ja ilmat samalla parani), niin haravoin tuon pihan ja koirat saa pyöriä samalla pihassa. No vieläkin on puolet pihasta haravoimatta, kun kerran ei ole aikaa ja jos yrittää silloin, kun koirat on pihassa, niin pentuhan roikkuisi koko ajan haravassa. No jos juhannukseen mennessä sais loputkin haravoitua.
Yksi mikä kanssa on muuttunut, että aamulla et juo aamukahvia rauhassa ja syö aamupalaa. Sen tuo Sinna on jo oppinut, että ison hädän tullessa pyydetään pihalle. Ja yleensä se iso hätä tulee, kun itsellä on voikkari kädessä aamulla tai just hörpit sitä kahvia, vaikka justiin ollaan tultu aamukävelyltä, jossa tarpeet tehty. Uutisten lukemisesta samalla ei kannata edes haaveilla. Luen ne sitten töissä. Töissä on myös ihana nautinto mennä kahville, kun kukaan ei häiritse.
En kuitenkaan vaihtaisi pois. On se vaan niin ihana persoona. Ja koko ajanhan tässä mennään eteenpäin ja toivottavasti järki kasvaa koon myötä.
 |
| 10 viikkos poseeraus |
 |
| Sanoitko jotain?? |
 |
| Noi kaksi tulee kyllä hyvin toimeen. Samaa luuta pystytään järsimään yhtäaikaa. Tietysti Fedo nousi just ylös, kun kaivoin kameran esiin. |
