Kaksi viikkoa sitten elämä mullistui, kun meille muutti 7 viikon ikäinen saksanpaimenkoiran pentu Sinna.
Sinna on käyttölinjainen, jonka kanssa on tarkoitus harrastaa. Tokolla aloitellaan ja katsotaan mihin päädytään. Tyttö on osoittautunut todella huippu tyypiksi ja sopeutunut hyvin meidän laumaan.
Jotkut varmaan ihmettelevät, että miksi nyt otan pennun, kun on ennestään vanha koira ja olen Alzheimeria sairastavan äitini hoitaja. Joka on rankkaa.
Sinnaa ei hankittu mitenkään hetken mielijohteesta. Saksanpaimen on ollut haaveeni jo noin 40 vuotta.
Neljä vuotta sitten teimme päätöksen mieheni kanssa, että jossain vaiheessa meille tulee vielä toinen koira. Emme kuitenkaan aikoneet pitää mitään kiirettä uuden koiran kanssa, kun siinä oli ollut kaikenlaista mm mieheni sairastuminen. Sitten tuli uudet työpaikat ja miehen opiskelu työn ohessa. Mietimme, koska ajankohta olisi sopiva. Koronan myötä tuli itsellekin mahdollisuus etätöihin ja toisen koiran vanhetessa tuli olo, että nyt on oikea hetki. Pitkään myös tein taustatyötä sopivan kasvattajan löytämiseksi ja sen jälkeen alkoi juoksujen odotus ja astutus. Odotus onko tiineenä, syntymä ja lopulta luovutus. Projekti on ollut pitkä ja toisaalta nyt vasta aluillaan.
Mikä parasta, nyt en ehdi koko ajan murehtia äitini tilannetta, kun on muutakin ajateltavaa ja vanhempi koirakin on ottanut niin hyvin pennun vastaan. Leikkii ja pitää kuria. Sinna on osottautunut todella reippaaksi pennuksi. Ihana nähdä uutta nuorta energiaa ympärillä.
Koska tuo pentu kasvaa niin nopeasti, niin yritän yhden vuoden ikään asti ottaa joka viikko uuden kuvan ja laitan sen tänne. Teen sitten jossain vaiheessa oman välilehden mistä näkee kerralla uudet kuvat.
 |
| Sinna 7 viikkoa. Tulopäivänä. |
 |
| Ikä 8 viikkoa |
 |
| 9 viikkonen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti