KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO, OSA 1

Uros koiran kemiallisesta kastraatiosta löytyy tosi vähän kokemuksia, joten päätin kirjoittaa siitä tähän, koska tuollaisen toimenpiteen teetätin koiralleni pari viikkoa sitten. 

Ensin vähän taustaa koirasta ja miksi päädyin tähän. Minulla on siis Portugalinvesikoira uros, joka täyttää puolentoista kuukauden päästä 12 vuotta. Koira on keskikokoinen ja painaa n. 27 kg, Koirani ei ole ikinä ollut mitenkään aggressiivinen toisille koirille, päin vastoin. Fedo ei ole provosoinut muita uroksia tai provosoitunut muiden koirien ärhäntelystä. Luonteeltaan on todella kiltti. Ei ole koskaan nylkyttänyt, ei myöskään ole ollut mitenkään käytöshäiriöinen. 

Miksi sitten kastraatio? Fedolla on suurentunut eturauhanen ja varsinkin narttujen juoksujen aikaan aktivoituu, välillä jopa niin, että tiputtelee verta. Samoin silloin, kun on pahimmillaan, myös virtsan pidätyskyky on heikompi. Koirani on tutkittu, ultrattu ja otettu laajat verikokeet kaiken muun sulkemiseksi. Eläinlääkäri ensimmäisen verivirtsaisuuden jälkeen sanoikin, että kastraatio tulee todennäköiseksi jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Kastraation pitäisi siis pienentää eturauhasta ja näin ollen oireilun pitäisi loppua. Koirallakin silloin on parempi olo. 

Päädyin kemialliseen kastraatioon ihan koiran iän vuoksi. En halua nukutuksia enää tuon ikäiselle, vaikka kuinka voisi hyvin. Kemiallinen kastraatio ei ole myöskään lopullinen, niin pääsen näkemään miten se muuttaa tuota koiraa ja turkkia. Oma koirani on myös niin pentumainen edelleen luonteeltaan, joten toivonkin ettei kovin flegmaattiseksi rupeaisi. Toivottavasti ei tuo karvakaan kovin rupeaisi huopaantumaan. 

Itse toimenpide siis tehtiin pari viikkoa sitten. Kysyin aluksi miten iso neula on, koska Fedo jo tärisi valmiiksi ja oli levoton. (oli varmaan muistissa isot tutkimukset edellisellä kerralla ja yritykset ottaa kolmesta eri jalasta verikoetta). Eläinlääkärin  mukaan neula olisi iso, koska implantti oli isommalle koiralle tarkoitettu. Iso implantti myö tarkoittaisi, että sen vaikutus kestää tuon kokoisella todennäköisesti sen lähemmän 12 kuukautta, kuin 6 kuukautta. 

Implantin laittokohta

Pyysinkin, että koira saisi puudutteen. Ell ajeli lapojen välistä pienen alueen karvaa pois ja laittoi puudutegeeliä vaikuttamaan. Noin 5 minuutin kuluttua alue oli puutunut ja ell laittoi implantin sujuvasti niin, että Fedo ei reagoinut siihen yhtään. Itse implantin laitto kesti noin 5 sekuntia. Aivan kuin olis vaan piikki annettu koiralle. 

Vaikutuksen aikatauluna sanoi, että aluksi testosteroni saattaa jopa lisääntyä ja koiran oireet pahentua ennenkuin alkaa vaikuttamaan. Vaikutuksen pitäisi olla täydessä käynnissä noin 8 viikon kohdalla. 

Tämän hetkinen kokemus on, että parin viikon jälkeen tosiaankin on oireet menneet vähän pahempaan suuntaan. Yhtenä päivänä tiputteli vähän verta ja ulkona nuo tuoksut ovat sitä luokkaa, ettei pääse kuin metrin eteenpäin ja sitten yritetään haistella/ nuolla jälkiä. Onneksi virtsan karkailua ei ole esiintynyt. Koira on muuten ollut oma itsensä eikä kiveksetkään ole vielä lähteneet pienenemään. Eli vaikutusta odotellessa.... 

PIENTÄ REMPPAA JA ISOJEN ASOIDEN ÄÄRELLÄ

 

Pitkästä aikaa tulee kirjoitettua tännekin. Jotenkin tämä vuosi on mennyt niin nopeasti ja kesä vielä nopeammin. Ilmassa tuntuu muutoksen tuulia. Itse täytän pian 50 v. Ikä, joka on mulle suuri tabu. Täytyy vaan ajatella, että elämä alkaa viisikymppisenä, eikä ole vielä minkään loppu.

Toinen iso asia on, että mies saa insinööriopintonsa päätökseen vuoden vaihteessa ja hänen työkuvionsa tulee muuttumaan aika tavalla. Saas nähdä mitä se tuo tullessaan.

Isoimpana asiana kuitenkin on äitini kunto. Hänellä on nyt virallisesti todettu Alzheimer, vaikka hän on sitä sairastanut ainakin jo vuoden verran. Hänellä todettiin viime syksynä harvinainen silmäsairaus, johon ei ole parannusta ja joka tulee tekemään hänestä melkein sokean. Hänet tosin luokitellaan jo nyt näkövammaiseksi. Vuosi sitten otettiin päästä kuvat ja silloin myös havaittiin nämä Alzheimerille tyypilliset muutokset. Koronan takia diagnoosin saanti viivästyi.

Itse olen huomannut kuinka tämän kesän aikana hänen muistinsa on notkahtanut alaspäin. On vaikea nähdä, kun läheinen ei muista mitä hänelle on sanottu 10 minuuttia aikaisemmin ja ilmeestä näkee kuinka hän yrittää pinnistellä muistiaan. Toivotaan, että lääkitys hidastaisi taudin etenemistä ja hänpystyisi asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Hän kumminkin käy välillä itse kaupassa, siivoaa ja laittaa ruokaa + huolehtii lääkkeensä.

Kaupassa käynti yksin tosin hirvittää minua ja yritänkin keksiä aina syitä, miksi minun pitää häntä kaupassa käyttää. Olen siis ainoa lapsi ja kaikki äitini asiat lankeaa yksin minulle.

Täytyy kyllä myöntää, että tulevaisuus oikeasti pelottaa, miten nopeasti äidin tauti etenee ja myös tietysti oma jaksaminen.

Tilannetta ei myöskään paranna, että myös koirani vanhuus on iskenyt tämän kesän aikana. Täyttäähän Fedo jo 12 vuotta. Eturauhanen on suurentunut ja sitä myötä välillä ollut pidätysvaikeuksia. Huomenna menemmekin elukkalääkärille kemialliseen kastraatioon. En ehdoin tahdoin halua nukuttaa vanhaa koiraa ja kokeillaan tällä tavoin, onko kastraatiosta toivottua apua. Sen ainakin pitäisi pienentää eturauhasta ja tällä tavoin helpottaa koiran oloa ja pidätyskykyä. Toivotaan, että se ei tee mun energisestä koirasta mitään flegmaattia.

Putoaisko mullekin
jotain?

On sitä myös aina jotain tehnytkin. Sukkia on kudottu urakalla ja vähän rempattukin. Mies halusi vaihtaa television isompaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tottakai piti uusia alle tv-taso ja sitten se taustaseinällä oleva vanha tapetti ei sopinutkaan enää ollenkaan. Eli tapettikin meni uusiksi.

Seinä valmiina.

Samoin tilanjakana toiminut kevyt puusäleikkö lähti ja tähän itse suunniteltiin ja toteutettiin uusi tilanjakaja/valaistus/sisustuselementti. Kertopuusta tehtiin ensin kehikko ja maalattiin valkoiseksi. Sitten siihen hommattiin plexit, jotka päällystettiin ikkunakalvolla. Välissä menee Philips Hue ledivalonauha, joka toimii kännykällä. Nyt meillä on upea sisustuselementti/valaisin, johon saa tuhansia eri variaatioita valon väreistä, sävyistä ja voimakkuuksista.

Kertopuun paklaaminen menossa.

Pituutta riittää.

Pinkeillä valoilla.

"auringonlasku savannilla" sävy

  

Kuvat ennen ja jälkeen projektin. 

Alkukesästä teetettiin myös uusi sohvapöytä omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Siinä on nyt mm. luukku, josta vedät vaan ulos oikeanlaisen latauspiuhan ja alat lataamaan vaikka kännykkää. Eli pöytään siis kulkee sähköt.

Nälkä kasvaa syödessä ja tuli uusittua olohuoneen verhotkin. Samoin kuin keittiön pöydän päällä oleva valaisin. No nyt sitten ei vanha ruokapöytä enää sovikkaan ja sekin pitäisi uusia, samalla tietysti myös tuolit………..

Eli sisustusprojekteja riittää. Yritän aktivoitua taas tännekin vähän useammin.

 Hyvää alkanutta syksyä! Pitäkää huolta läheisistänne.