KARJALANPIIRAKOITA!

Olen viimeisen puoli vuotta suunnitellut tekeväni karjalanpiirakoita.
Etsin netistä piirakoiden ohjeen, kun itselläni ei mitään ohjetta ollut.
Olen tehnyt piirakoita viimeksi n. 20 vuotta sitten. Eilen päätin vihdoinkin tarttua tuumasta toimeen. Aloitin riisipuuron keitolla. Nyt pääsin samalla kokeilemaan pinkkiä aromipesääni, joka me saatiin jouluna. Riisipuuro kun palaa niin helposti pohjaan, joten ajattelin, että pääsen helpommalla tällä tavalla.

Ihana pinkki aromipesä!

Kaivoin netistä piirakoitten ohjeen ja eikun puuron keittoon.
En ole ikinä ennen aromipesää kokeillut, joten olin vähän epäileväinen sen suhteen, että noinkohan onnistuu. Ohjeen mukaan kiehautin veden ja heitin riisit sekaan ja annoin kiehua sen verran, että vesi imeytyi riisiin. Sitten heitettiin kaikki maito joukkoon, annettiin kiehua pari minuuttia. Lisättiin suola ja laitettiin kattila aromipesään. Aikaa varasin tunteja, koska anoppi sanoi tekevänsä usein puuron niin, että laittaa illalla aromipesään, niin aamulla on syömäkelpoinen.
Illalla sitten, kun puuro oli ollut pesässä 7 tuntia, niin päätin, että puuron on oltava valmista.
Varovasti kurkkasin kattilaan ja iloksen totesin, että mullahan on kattilallinen valmista riisipuuroa.
Aromipesä siis toimii.

Valmis riisipuuro. 

Aamulla sitten rupesin tekemään ruistaikinaa. Ohje oli 30:een piirakkaan.
Taikina onnistui tosi hyvin ja oli varmaan just sellaista kuin pitääkin.
Miinusta ohjeelle tulee siitä, että millään ei siitä määrästä saa 30:ntä piirakkaa. Tai saa jos haluaa tehdä sormenpään kokoisia.

Valmis taikina.

Leikkasin taikinan uudestaan ja tein puolet vähemmän. Koska piirakat ovat kumminkin isotöisiä, niin päätin saman tien tehdä toisen saman kokoisen taikinan. Taikina on tosi nopea ja yksinkertainen tehdä.
Tästä määrästä tuli loppujen lopuksi 25 kpl piirakoita, jotka kumminkin vastaa kooltaan kaupan normaali piirakan ja coctailpiirakan välimuotoa. Eli ei siis kovin isoja.
Taikinan olin siis kaulinut todella ohueksi.

Piirakkapallukoita valmiina kaulittavaksi.

Sitten pääsin rypyttämään. Täytyy sanoa, että ei niistä kauhean nättejä tullut. Toinen pellillinen onnistui vähän paremmin. Näissäkin pätee sama, kuin monessa muussakin, että harjoitus tekee mestarin.

Pellillinen ei niin kauniita piirakoita.

Uunista kumminkin tuli aivan oikeanlainen tuoksu. Uunin jälkeen voitelin piirakat vielä voimaito-seoksella. Täytyy sanoa, että vaikka ulkonäkö ei kovin kaunis olekkaan, niin maku on sitäkin parempi.

Piirakat ja munavoi. Lyömätön yhdistelmä.