NYT SE ON TUNNUSTETTU JULKISESTI!

Myönnän vihdoinkin näin julkisesti, että minulla on liikaa painoa! Tämä asia oli ihan uskomattoman vaikea kirjoittaa.
Olen ollut ylipainoinen viimeiset 10 vuotta. Sitä ennen olin aina hoikka. 15 vuotta sitten elämä muuttui seesteiseksi ja painoa tuli ihan vaivihkaa lisää. Minäkuvani on vääristynyt. En näe peilissä edelleenkään lihavaa ihmistä. Kuulostaa varmaan hullulle, mutta näin se vaan on. Tietysti peilistä näkyy pullukka ihminen, mutta ei lihava. Järkyttävä totuus paljastuu, kun näen valokuvan, jossa näen itseni. Silloin tulee sellainen olo, että en voi olla noin iso.
En ole sinut itseni kanssa tässä koossa. Inhottaa ostaa vaatteita, kun mikään ei sovi.
Viime syksynä olimme matkoilla ja kiersimme mieheni siskon kanssa kaikki mahdolliset vaateliikkeet. Olemme niin paljon kierrelleet yhdessä vaatekauppoja, joten luulin hänen tietävän makuni. Minulle olikin vähän järkytys, kun yhdessä kaupassa tämä henkilö sanoi, että "tuus kattoon, täällä on ihan sun näköinen mekko". Mekko ei ollut yhtään mun tyyliä. Silloin kanssa jotenkin tajusin, että sellaisia vaatteita joita haluaisin käyttää, niin ei vaan ole minun koossani. Tai ne ei vaan näytä hyvältä päällä. Joten tulee hankittua sellaisia vaatteita, mitä nyt sattuu saamaan. Usemmiten perusrenttuja.

Okei, nyt varmaan joku sanoisi, että mitä valitat. Laihduta!
Olen yrittänyt monet kerrat. Olen ollut Painonvartijoissa jne. Minulta on poistettu molemmat kilpirauhaset, joten syön Thyroxinia loppuelämäni kilpirauhasen vajaatoimintaan. Moni varmaan tietääkin, että vajaatoiminta aiheuttaa lihomista. Arvot kuitenkin ovat kohdallaan, joten siitä ei ole kyse. Olen kokeillut mm. mehupaastoa. Viikon paaston jälkeen paino -100g. Todella turhauttavaa.
Yksi kesä tein fyysistä remonttia. Ilma oli helteinen, joten tuli paljon hikoiltua ja juotua vettä. Ruokakin jäi aika pienelle, lähinnä terveellisiä välipaloja aina ohimennen. (hedelmää mm.)
Silloinkin toivekkaana kävin puntarilla. Reilu viikon jälkeen tulos + 1 kg. Eikä!
Olen myös ollut ravitsemusterapeutin ohjeistuksessa ja tiedän miten syödään oikein. Ei ole auttanut.
Mulle tehtiin myös lääkärin toimesta laajat verikokeet. Arvot olivat kaikki huippuluokkaa. Kolesteroliarvotkin olivat niin hyvät, että lääkäri kysyi, mitä kolesterolilääkkeitä syön?
En mitään. Paino ei silti vaan putoa.
Lääkäri tulikin siihen lopputulokseen, että minulla on niin paljon henkistä stressiä, että elimistöni tuottaa kortisonia ja se aiheuttaa sen, että en laihdu.
Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että ihmiset laihduttaa, myös lähipiirissä ihan tuosta vaan, jättämällä vain esim. karkit pois tms. Sitten sitä laihdutaan ihan vaan huomaamatta.
Itse syön harvoin karkkia tai pullaa. Yritän syödä vain tarvittavan kalorimäärän päivässä.

Nyt tässä vaiheessa joku varmaan sanoisi, että liiku enemmän. Mulla on keskikokoinen koira, joten käyn ulkona sen kanssa vähintään kolme kertaa päivässä. Näistä vähintään yksi lenkki on pidempi, jolloin pidän myös vauhtia yllä. Kotona on myös juoksumatto, jota yritän säännöllisesti käyttää.
Uimisesta tykkään ja hallikin olisi lähellä, mutta kun en kehtaa mennä....

Nyt tämä häpeä on tunnustettu julkisesti, Vika on ilmeisesti päänupissa. Jälleen yritän kesän ihanat vaatteet mielessä laihduttaa. Jospa tänä vuonna onnistuisi!!! Kevättä kohti mennään ja liian nopeaan. Siis siinä mielessä, että muina vuosina kun kesä on tullut, olen huomannut, että se painolasti on edelleen olemassa.

Kesä, ranta ja bikinikelit!