Eilen meillä oli juhlapäivä. Isänpäivän lisäksi meidän oma karvaturripoitsu täytti neljä vuotta. Aika on mennyt tosi nopeasti. Niinhän sitä sanotaan, että aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa. Fedon kanssa sitä hauskuutta on riittänyt. Kuten myös niitä vähemmän hauskoja hetkiä.
Luin tänään Fedon siskon omistajan blogia. Oli jännä lukea, miten samanlaisten ongelmien kanssa painitaan tuolla toko puolella.
Kulunut kesä ei ollut niitä parhaimpia ilmojen puolesta. Jäi sitten toi treenaaminenkin vähemmälle.
Tosin siihen vaikutti myös se, että keväällä Fedo lopetti seuraamisen täysin. Ilmeisesti kyllästyi koko hommaan. Enpä sitten viitsinyt kisoihinkaan mennä. Pidettiin sitten seuraamisessa kunnon tauko ja keskityimme muuhun.
Lokakuussa kumminkin tuli halu päästä edes yksiin kisoihin tämän vuoden puolella. Kävimme hakemassa kakkostuloksen. Harmittamaan jäi, kun se ykköstulos jäi niin pienestä kiinni. Ja vielä sellainen liike, joka on meille ollut varma. Eli siis liikkeestä seisominen. Fedo jäi seisomaan, mutta kun käänsin selkäni, olikin sitten päättänyt istua. Voihan älynväläys!! Nollillehan se liike meni.
Jäipähän kisoista fiilis, että kyllä me vielä näytetään. Pääsin onnekseni yhdistyksemme kilpailevien toko-ryhmään treenaileen. Odotan sitä kautta pääseväni tuloksiin. Ainakin ryhmän vetäjä on huippu. Antoi heti ekalla kerralla uutta näkökulmaa treenaamiseen ja ongelmakohtien ratkaisemiseen.
Meillä kun tuo ennakointi on kanssa iso ongelma. Koira ei malta odottaa käskyä, vaan suorittaa liikkeen loppuun ennen sitä viimeistä komentoa. Fedo on myös alkanut ottamaan jo liikkeenohjaajan käskyistä vauhtia, mikä ei ole hyvä asia. Tässä meillä haastetta treenaamiseen!!!
Yhdistyksemme myy treenipäiväkirjaa, joten hankin sellaisen myös itselleni ja nyt vaan ahkerasti täyttämään sitä. Jospa sekin auttaisi tässä tavoitteiden saavuttamisessa.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti