Toiseksi vanhin on meidän neljä vuotias Maine Coon uroksemme Axe. Axe on upea herrasmies. Tämä kissa on itse kohteliaisuus. Hän ei vaadi mitään, vaan yleensä ehdottaa nätisti, jos jotain haluaa. Poikkeus on yöaika. Jos Axe haluaa yöllä rapsutusta, niin ensin naukastaan muutaman kerran. Ellei tämä vielä tuo tulosta, laitetaan nenä kiinni nukkuvan naamaan ja tarkastellaan jos silmät vaikka vähän raottuisi. Näinhän sitä tulee sitten tehtyä, kun viikset kutittaa kasvoja. Silloinkos Axe lässähtää makaamaan rinnanpäälle ja vaatii rapsutukset. Axe onkin sitten enemmän koiran kaveri. Noilla kahdella menee vaan välillä kommunikointi sekaisin, kun toiselle hännän heiluttamisella on ihan eri tarkoitus kuin toiselle.
Nuorin onkin sitten tällä viikolla kolme vuotta täyttävä Portugalinvesikoirauros Fedo. Tai portugalinpuhisija, niinkuin miehelläni on tapana sanoa. Fedo on kova huokailemaan ja tykkää kovasti puhista korviin. Poitsun kanssa harrastankin tottista eli tottelevaisuutta. Kisattukin on, mutta kun tahdon olemaan kova jännittämään, niin noi kisat ei ole ihan tahtoneet mennä aina niinkuin pitäisi. Fedo kun lukee minua tosi tarkoin. Luonteeltaan Fedo on mahtava. On tosi kiltti muille koirille, oli ne sitten uroksia tai narttuja. Ei provosoi, eikä yleensä provosoidu. Olemmekin olleet BH-kokeen kaupunki osuudella häirikkökoirakkona. Fedo on fiksu ja osaa, mutta minun ohjaajana täytyy oppia vielä paljon, että saan yhteistyömme toimimaan kisoissakin. Fedo on erittäin perhekeskeinen. Vieraita kohtaan ollaan vähän varautuneita. Vahtimisviettiä löytyy, eikä tarvi ulkonakaan tuntea oloaan turvattomaksi, kun on poitsu mukana.
Kaiken kaikkiaan nämä kolme ovat hyviä kavereita keskenään. Jos ei nyt ihan vierekkäin nukuta, niin ainakin lähellä toisiaan. Ja kun luulevat ettei ihminen huomaa, pusketaan ja nuollaan, ollaan niin hyviä kamuja keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti