VIIMEHETKEN PIKKUASKARTELUT!

Kauheasti en ole kerinnyt askarrella ennen joulua, kun oli noi pojan ylioppilasjuhlat. Ne vei aikaa, vaikka en niitä kotona järjestänytkään.
Kutsukortit toki sinne tein itse, mutta enpä huomannut ottaa kuvia.
Pari joululahjaakin tuli askarreltua, mutta niistä sitten varmaan joulun jälkeen.

Pika-askarteluna tein kumminkin joulutähden tapetista. Ohje löytyi K-raudan sivuilta.

Ei paljoa tarvikkeita tarvi.

Näytti helpolta ja nopealta tehdä, joten päätin kokeilla.

Ensiksi tapetista leikattiin neliöitä  2 kpl. Sitten kummatkin neliöt taiteltiin pitkittäin kumpaankin suuntaan ja sitten kulmasta kulmaan, taas kumpaankin suuntaan.

Taitellaan poikittain kumpaankin
suuntaan.

Sitten kulmasta kulmaan.

Tämän jälkeen leikattiin pitkiltä sivuilta auki n. puoleen väliin keskustaa kohti.

Leikkaus keskeltä keskelle.

Leikkauksen jälkeen taiteltiin sakarat ja liimattiin sakaran osat toisiinsa.

Sakarat taiteltuna.

Tähden puolikas.

Kun kummatkin neliöt on taiteltu ja liimailtu, niin sakaroiden keskelle tehtiin pienet reiät.
Lanka, naru tai mitä nyt haluaa käyttääkin solmitaan tuplasolmulla ja pujotetaan toisen tähden läpi.
Sitten vaan varovasti toisenkin tähden läpi, niin, että tähtien tasaiset puolet ovat vastakkain.
Solmitaan lanka/naru jälleen tuplasolmulla tiukasti, että osat pysyvät paikallaan.
Sitten vaan pujotetaan ripustusnaru tähtien välistä ja tähti on valmis.

Viimeistelyä vaille valmis.

Itse vielä lisäsin muutaman "timantin" tähteen, että sain vähän ilmettä. Toi tapetti, kun oli muuten yksivärinen harmaa. Ihan kiva tuli. Näitähän voi tehdä vaikka kuinka paljon ja erikokoisia. Ja erilaisista tapeteista.

Blingit mukana.

Virkkasinpa myös joulupöytään aterimille pukkipuvut jämälangoista. Nopea käsityö tv:tä katsellessa. Mallin ja koon keksin itse.

Pukinpuku!

Hyvää Joulua!

VOIHAN VILLASUKKA!

Aikaisemmassa jutussani kerroin kuinka olin kutonut ensimmäiset sukat 30 vuoteen.
Uhkasin, että seuraavat teen taas 30 vuoden jälkeen. Kuinkas kävikään.

Tytär ihastui tekemiini sukkiin ja tottahan ne hänelle sitten annoin. Olin siis ilman uusia sukkia. Ajattelin, että jos löydän jonkun kivan mallin, niin teen itselleni uudet.
Uudistin tässä taannoin Käsityölehden tilaukseni ja tilaajalahjaksi luvattiin Rakas villasukka-kirja.

Kirja täynnä kiinnostavia malleja.

Kuinkas sattuikaan. Kyseinen opus ilmestyi postilaatikkoon syntymäpäivänäni. Tulipa sopivasti.
Olin jo aiemmin kaverilleni sanonut tästä tilaajalahjasta, että tuskin siinä mitään minulle on, joten saatan antaa sen hänelle.
Niin siinä sitten kävi, että kirja olikin pullollaan tosi kivoja sukkaohjeita. Enhän mä sitä nyt raaskinutkaan mihinkään antaa, vaan rupean tekemään erilaisia sukkia. Toki kaverini saa kirjan lainaksi kun haluaa...

Ensimmäisiksi sukiksi päätin toteuttaa vauhtiraitasukat. Sukat kudottaisiin tasona ja koottaisiin taakse ja pohjaan tulevalla vauhtiraidalla. Sukan langaksi valitsin Novitan raidan ja vauhtiraidaksi olisi sopinut joku tosi erivärinen/ räikeä/ voimakas väri. En löytänyt raitaan varastoistani mitään värikkäämpää (vaikka tiedän, että jossain on), joten valitsin löytämistäni kätköistä siniharmaan,

Sukka vielä kokoamatta!

Malli oli helppo tehdä. Tosin huomasin virheen ohjeessa siinä kohtaa, kun kantapäät oli tehty. Ohje käski tehdä sileää neuletta 19 cm (koossa 38-39). Jos sen olisin tehnyt, niin sukat olisivat menneet jalkaan no 46. Eli tarkkana näissä ohjeissa saa olla.

Vauhtiraitaa tulossa.

Raita valmiina.

Uusissa eri tahojen ohjeissa on myös aina se ongelma, että vastaako ohje kokoa. Esim. Novitassa ja Käsityölehdessä täytyy huomioida koot eri tavoin. Jommassa kummassa (en ikinä muista kummassa) voi kutoa/ virkata täsmälleen ohjeen koon mukaan. Toisessa taas pitää ottaa numeroa isompi koko. Onkohan muilla samaa ongelmaa kuin minulla?

Jokatapauksessa tätä sukkamallin kokoa mietin hetken. Koot menivät 36-37 ja 38-39. Jalkani koko on taas 37-38, joten kumman koon valitsisin? Päädyin kokoon 38-39.
Sukat tuli tehtyä ja kivat ovatkin. Olivat kuitenkin vähän liian isot. Sittenkin. Kehotin miestäni kokeilemaan sukkia ja kuinka ollakkaan, ne sopivat hänelle. (Ukon jalka ei onneksi ole mikään iso mieheksi) Villasukka kun saa olla jämpti.

Valmiit sukat. Istuvat jalkaan tosi hyvin.

Nyt olen siis taas vailla sukkia, mutta onneksi on kirja, joka on täynnä ihania malleja.
Olen siinä mielessä tylsä käsityöihminen, että en jaksa tehdä kahta samanlaista mallia. Perussukkiakin voisin tehdä yhden parin, mutta toisia en jaksaisi.. Minulla pitää olla jotain haastetta ja erilaisia malleja, että mielenkiinto riittää. Ja tää pätee kaikkiin käsitöihin.

ILTALEIPOMISIA!

Tulipahan puoli seitsemän aikaan illalla mieleen, että olisi kiva leipoa jotain.
Mieheltä rupesikin tulemaan ehdotuksia ja Texaspullat nousi parhaimmaksi ehdotukseksi. Rupesinkin tarkistamaan ainestilannetta ja harmikseni huomasin, että hiiva puuttui.
Eikun soittamaan naapurille, että onko lainata, kun en viitsinyt kauppaankaan lähteä.
Tällä kertaa kävikin niin, että naapurillakaan ei ollut hiivaa. Lainailemme siis puolin ja toisin aina silloin tällöin jotain.
Olin jo luovuttaa koko leipomisen, mutta sitten mies ehdotti muffinsseja. Netistä kattelin sopivan ohjeen ja niin rupesin sitten niitä väsäämään.

Ohjeeksi löytyi "Amerikkalaiset muffinssit". Tosin jätin kyllä taloussuklaan ohjeesta, koska sitä ei sitten sattunut olemaan kaapissa.

Taikina oli nopea tehdä ja pääsinkin käyttämään uusia hienoja kunnon kuppikakkuvuokia.

Taikinakin jo maistui hyvälle.

Neljä erikuvioista vuokaa.

Täytin vuokia n. 2/3 osaa ja sitten uuniin. En tiedä oliko vuokien materiaalin paksuus syy vai koko, mutta jouduin pitämään muffineja uunissa pidempään kuin ohjeessa sanottiin.

Valmiina uuniin.

Ulkonäkökään ei nyt priima ollut, mutta makua se ei haitannut.

Maku on ainakin loistava!

Tässä ohje, jota en kumminkaan muista mistä lopulta nappasin.

Amerikkalaiset muffinssit.

100 g   voita tai margariinia
2½ dl   sokeria
2 kpl    kananmunia
1 dl      maitoa
4 dl      vehnäjauhoja
1 dl      kaakaojauhetta
2 tl       vaniliinisokeria
2 tl       leivinjauhetta
½ tl      suolaa
120 g   rouhittua taloussuklaata (tätä en itse laittanut)

Sekoita pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmunat yksitellen välissä hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa pienissä erissä sekoittaen. (Tässä vaiheessa voi mahdollisen suklaarouheen käännellä taikinaan). Jaa muffinsit isohkoihin vuokiin. (10-12 kpl). Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. (Itsellä oli uunissa 45 min.)
Voit tarkistaa kypsyyden tikulla.

Jouluun on tasan kuukausi aikaa. Jouluaskartelujakin on tullut tehtyä, mutta sattuneesta syystä en niistä voi vielä hiiskua....

LAUKKUFRIIKIN TUNNELMAVALAISIN

Tunnustaudun laukkufriikiksi. Minulla on laukkuja, en edes tiedä kuinka monta.
Aina on silti saatava lisää. Silloin, kun saan uuden laukun, ajattelen, että nyt on ihan riittävästi, mutta vähän ajan päästä näen taas laukun jonka haluan.

Vähän näin kävikin taas. Jälleen Käsityölehdestä hyppäsi esiin jotain, jonka välttämättä halusin tehdä. Laukkuvalaisin!
Tai oikeammin Käsityölehden malli oli enemmän kassin näköinen, joten päätin vähän soveltaa.

Valaisin oli tehty paperinarusta virkkaamalla. Helppo homma. Eikun tarvikkeita hankkimaan.
Alkuperäisessä mallissa oli käytetty kevyesti kierrettyä paperinarua, mutta eihän sellaista mistään lähimailta löytynyt. Tyydyin sitten tiukemmin kierrettyyn naruun. Tosin pinta tuli vähän eri näköiseksi.
Virkkuukoukku oli kokoa 10.

Paperinarua minulla kului 3 x 150 metrin rullaa.

Aloitin virkkaamisen samalla silmukkamäärällä ja ohjeella, joka Käsityölehdessä oli.
Kuvittelin, että työ on hetkessä valmis, koska silmukat jäivät isoiksi. Onhan naru aika jäykkää virkattavaa. No ei sitä ihan hetkessä tehty. Paperinarun virkkaaminen ottaa todella paljon sormiin ja käsiin.  Ei sitä montaa kerrosta kerralla tehty.

Hankala virkattava, mutta onneksi jälkeenpäin
 helppo muokattava.

En virkannut laukusta ihan niin korkeaa, kuin ohje sanoi ja hieman kavensin kahdenkymmenen sentin kohdalla, jotta sain siihen hieman käsilaukun mallia.

Valmis veska.

Lopulta laukku valmistuikin ja olin siihen ihan tyytyväinen. Sisälle laitoin LED- valosarjan. Ledi ei kuumene, joten sitä on turvallista käyttää.

Ja sama valojen kanssa.

Nyt on taas viety askel eteenpäin valmista, entistä pojan huonetta/ nykyistä ompeluhuonetta!

Alkuperäine ohje: Suuri Käsityö-lehti no. 9/2015

KOIRULILLE HIHNA!

Kun meille tuli koira, niin ostin sellaisen hienon nahkaisen monitoimitaluttimen.
Varmaan paras hihna mitä on. Ja tarpeeksi pitkä. Oli jo ollut hyviä kokemuksia siitä edellisen koiran kanssa.

Vuosia on kumminkin vierähtänyt ja se nahkahihna oli niin kovassa ja jatkuvassa käytössä, että nahka lopulta antoi periksi ja meni poikki. En ole myöskään saanut aikaiseksi ostaa uutta, koska noita muita hihnoja on, mitä voi käyttää. En kumminkaan tullut heittäneeksi vanhan hihnan osia roskiin. Se osoittautuikin hyväksi asiaksi.
Pikkuhiljaa päässä alkoi muhia, että lukot ja O-renkaat voisi käyttää uudelleen,
Laukkuhihnaakin minulta löytyi metrikaupalla, joten päätin sitten tehdä monitoimihihnasta vähän toisenlaisen version.
Ostin myös heijastin tarranauhaa, koska halusin mustaan hihnaan myös turvallisuutta.

Ei ihan hirveästi tarvi tarvikkeita.

Ensiksi leikkasin nauhan mieleisen pituisiin pätkiin. Hihnasta tulisi neliosainen ja lukot olisivat molemmissa päissä, kuten oli alkuperäisessäkin.
Nauhojen päät sulatin liekillä varovasti, etteivät rupeaisi purkamaan missään vaiheessa.

"Alimpaan" osaan liimasin heijastinnauhaa, jonka olin ensiksi vähän kaventanut. Pysyvyyden varmistin vielä ompelemalla. Nauha olikin helppo ommella kiinni, kun oli jo valmiiksi kiinni tarralla. Käytin alulankana mustaa, joten nurjallakaan ei näy omepeleita.

Näkyvyyttä hämärään.

Tämän jälkeen yhdistin osat toisiinsa O-renkailla. Eli ompelin nauhat O-renkaisiin kiinni.
Alku- ja loppupäähän kiinnitin sitten lukot.

Hihnat yhdistettyinä.

Valmista remmiä tuli n. 4 metriä. Aikaakaan ei mennyt kuin tunnin verran. Kyllä kelpaa koiran kaahia ojanpohjia ja lumihankia. Itse voin vaan tyytyväisenä kulkea tiellä. Asun siis taajamassa, jossa koira ei saa/voi olla vapaana.

Remmi valmiina kokeiltavaksi.

Iltalenkillä tuli remmi testattua. Toimi hyvin! Ainut miinuspuoli on se, että hihna olisi voinut olla hieman tukevampaa, niin käsituntuma olisi parempi. Mutta käytettävyyttä ja kestävyyttä se ei onneksi haittaa,

SIIVET SELKÄÄN!

Tyttäreni harrastaa larppausta. Minäkin pääsen siitä osalliseksi aina silloin tällöin ompelijan roolissa.
Olen tehnyt mm. keepin ja pitkän vuorellisen viitan aiemmin.
Tällä kertaa olikin sitten vuorossa siivet. Onneksi tyttäreni kumminkin aina etsii valmiiksi kuvia ja mahdollisia teko-ohjeita/vinkkejä miten mikäkin tehdään. Silloin ei itse tarvitse suunnittelulla päätään paljoa vaivata.

Kangaspussin kanssa tultiin jälleen ja sitten vaan kaavoja piirtämään.  Ensiksi otettiin mitat.
Pohjakangas, johon "sulat" ommeltaisiin, siitä otettiin mitat seuraavasti: ranteesta keskelle selkää, keskeltä
selkää alas suunnilleen häntäluun kohdalle. Näistä mitoista saatiin yhdistettyä kolmio.
Kolmioita tarvittiin kaksi.

Siipi

Sulkien kaava saatiin taittamalla A4-kokoinen pituussuunnassa kahtia. Puolikas paperi jaettiin neljään osaan. Taitteen kohdasta jätettiin 2cm:n alue ja alaosaan piirrettiin siihen kahden sentin kohdalle asti neljä "sulkaa".
Näitä sulkia leikattiin kaksinkertaisena kolmesta erivärisestä kankaasta yhteensä 32 kpl. Se olikin se vaativin osuus.

Sulat! Taitettu A4:nen. Leikataan kaksinkertaisesta
kankaasta. Taite yläreunaan.

Sulkakappaleet mallattiin paikoilleen ja ommeltiin hieman lomittain pohjakankaaseen.
Lopuksi kiinnitettiin kuminauhat ranteiden kohdalle. Selkään keskelle tytär halusi vain hakaneulakiinnityksen. Sen olisi voinut tehdä myös niin, että olisi ommellut reunaan pienet lenksut, joista olisi sitten pujottanut nauhan. Nauhan olisi sitten voinut solmia kaulan ympärille.

Sulat tulevat suurinpiirtein näin.

Joka tapauksessa siivistä tuli upeat. Ja oli tosi kiva taas tehdä yhdessä tyttären kanssa.

Valmiina lentoon. Siivet viimeistelyä vaille valmiit.

Lopuksi vielä kuva käsityöstä, jota en ole tehnyt sitten peruskoulun. Villasukat! Nyt voi varmaan taas odottaa seuraavat 30 vuotta ennenkuin tekee seuraavat.......

Hyvinhän ne vielä onnistui.

VALELASKOSVERHO

Meillä on kotona jos jonkinlaista jatkuvaa projektia menossa.
Kuukausi sitten pistimme työpisteen uuteen uskoon ja teimme siitä toimivamman.

Tottakai myös verho piti uusia. Pitkän aikaahan siellä on ollut vaan verhokappa.

Nyt olin kumminkin päättänyt, että työpisteelle, samoin kuin entiseen pojan huoneeseen tulee laskosverho. Mieluisat mallit mieluiseen hintaan löysinkin eräästä verkkokaupasta.
Mutta tilausta tehdessäni tulikin vastaan minimitilaushinta ja kaiken maailman postitus ym. muita kuluja päälle. Kahdelle verholle olisi tullut niin paljon hintaa, että jätin asian sikseen.

Olen myös katsonut kauppojen tarjontaa ja löysinkin Kodin1:stä mieluisan ja oikean kokoisen verhon pojan huoneen projektiin. Eikä maksanut tarjouksessa kuin 5 euroa.
Silmiini osui myös palakangas, josta päätin ommella työpisteelle laskosverhon.

Ei pahan hintainen!

Ensiksi kavensin kangaspalan sopivan levyiseksi.
Ompelin sivusaumat n. 1,5 cm:n saumavaralla. Tämän jälkeen ompelin tankokujan. Siitä tein 5 cm korkean. Alareunan ompelin sitten seuraavaksi.

Tankokuja syntymässä.

Valmis kuja.

Olin jo mitannut aiemmin kuinka korkean verhosta haluaisin. Joten pientä laskutoimitusta peliin.
Elikkä minulla oli nyt tietyn korkuinen verho. Miinustin siitä tulevan valmiskorkeuden ja näin sain selville minkä verran  "ylimääräistä" kangasta oli laskoksia varten. Sitten ihan vaan pöydän päällä mallasin laskosten korkeuden ja paikan sen mukaan mikä miellytti omaa silmää.

Laskokset valmiiksi ommeltuina.

Ompelin laskokset ja verho oli valmis.

Verho valmiina.

Parasta, että tuolle verholle tuli tankoineen hintaa vain n. 5-6 euroa. Olin tangon ostanut Jyskistä tajouksesta puoleen hintaan aiemmin ihan työpistettä silmälläpitäen. Vielä kun ukko laittaisi tangon paikoilleen.......

KAIKKEA ON PAKKO KOKEILLA!

Muutama vuosi sitten tuli tölkkiklipsi buumi. Itse en kauheasti innostunut. Olihan ne ihan kivan näköisiä, mutta......

Tytär muutti joitakin vuosia sitten pois kotoa ja hänen huoneensa jäi tyhjäksi. Pikkuhiljaa siitä on muodostunut "äijähuone".  Siellä on esim. meidän juoksumatto ja miehen sähkörummut. Mies on hyvin paljon vaikuttanut sen sisustukseen. (onneksi minulle jää omilleen muuttaneen pojan huone)

Hyvällä miehisellä maulla sitä huonetta on sitten laitettu. Valaisin on tietysti yksi oleellinen osa huonetta. Kerran minulle sitten tuli mieleen, että sinnehän voisi sopia klipsuista tehty valaisin. Olisihan siinä jotain "äijämäistä"! Mieskin tämän ajatuksen sitten hyväksyi.

Eikun keräämään ja ilmoitusta myös tutuille, että klipsuille olisi tarvetta.
Sain kun sainkin kokoon tarvittavan määrän. Hain kirjastosta kirjat Tölkkidesign 1 ja 2.
Kakkososasta sitten löytyikin sopiva malli, joka miellytti myös miestäni.

Tästä se lähtee. 

Ja sitten tekemään. Poikkeuksena oli, että mies halusi, että valaisin olisi niin sanotusti ferrarin punainen. (Formulafani nosti päätään). Ajatuksena, että tumman laminaatin ja erittäin tumman tehosteseinän vastakohdaksi sopisi tuo väriläiskä.

Klipsut lehden päälle levitettyinä
odottamassa maalausta.

Nyt vaan odotellaan kuivumista.

Vihdoin kun koitti sateeton ja tuuleton päivä, levitin pihalle pöydän päälle nipsut ja maalasin ne punaisella spraymaalilla. Lamppua kootessani tuli tietysti eteen, että maali lähti sileästä alumiinipinnasta lohkeilemaan todella helposti. (maalarina olisi pitänyt tämä huomioida). Sen sitten korjasin, kun sain osat koottua, niin spreijasin vielä yhden maalikerroksen päälle.

Tässä tulos. Punaisia klipsuja.

Lisäksi työhön tarvittiin millistä metallilankaa, virkkauslankaa ja sivuleikkurit. Ja tietysti virkkuukoukku.

Rupesin sitten nipsuja virkkaamaan yksitellen ohjeen mukaan rautalankaan kiinni. Tässä vaiheessa huomasin, että kannattaisi lukea ne ohjeet tarkemmin. Ohjeen mukainen lanka oli paksumpaa Hilos La Espiga-lankaa. Itse käytin ihan Novitan Kotiväki-lankaa. Lisäsin vaan sitten enemmän silmukoita työhön.

Ensimmäinen lehti.

Ensimmäinen kukka ja kerros.

Sainhan lopulta tehtyä viisitoista terälehteä! Näistä koottiin kolme erikokoista kukkaa, jotka sitten kiinnitettiin toisiinsa lomittain. Lopuksi kiinnitetään kukka lampun/ varjostimen kiinnityskappaleeseen ja lehdet taivutetaan mieleiseen asentoon. Näin sai hyödynnettyä lampunjohdonkin, josta oli kupu hajonnut jo aikaa sitten. Kierrätystä sekin.

3 erikokoista kukkaa. Tässä vaiheessa päälle spreiattu
lisää maalia.

Kerrokset yhteen ommeltuna.

Lopputulos! Vaatinee vielä lehtien asennon hienosäätöä.

Kokemuksena kuitenkaan en hurahtanut klipsiaskarteluun. Ehkä olisi pitänyt aloittaa jostain tosi yksinkertaisesta. Tulipahan tuotakin tekniikkaa kokeiltua!

Tässä vielä ohje kyseiseen varjostimeen.

Tarvikkeet

nipsuja 360 kpl
virkkauslankaa
virkkuukoukku (2-2,5 mm)
1 mm metallilankaa, jota meni n. 6,5 m.

Metallilangasta leikataan 45 cm:n pätkiä. Jokaiseen kerrokseen tulee viisi lehteä.
Yhteen lehteen tulee alimpaan kerrokseen 14+14 nipsua. Keskimmäiseen 12+12 ja ylimpään 10+10.

Nipsut virkataan kiinni rautalankaan lomittain. Ensiksi 14 nipsua, lomittain allekkain, sitten jatketaan langan ympärille kiinteitä silmukoita 6s. Itse tein ohuemmalla  langalla 9 s. Toiset 14 nipsua kiinnitetään samanlailla, mutta päinvastoin. Nipsun pää muuttaa suuntaa (paksumpi pää) ja nyt ladotaan lomittain päällekkäin. Tämän jälkeen rautalangan päät kiinnitetään yhteen, jolloin muodostuu lehti. Kun viisi samankokoista on tehty, niin ne ommellaan yhteen n. 9 silmukan matkalta. Valmista kaikki kolme kukkaa samanlailla, mutta huomioi joka kerroksella klipsujen määrän väheneminen. Lopuksi kukat kiinnitetään toisiinsa lomittain ja kiinnitetään johtoon. Taivutellaan lehdet mieleiseen malliin.

Tarkempi ohje kuvineen löytyy Tölkkidesign 2 kirjasta Lumpeenkukka nimellä.

IHAN PARASTA!

Tein äsken pitkän lenkin koiran kanssa. Ihan paras ulkoilukeli.
Ei sada vettä, aurinko paistaa ja lämmittää. Välillä käy pieni tuulenvire.
Ilmassa voi jo aistia syksyn ja silti vielä kesä yrittää pitää otteessaan.

Värimaailma rupeaa muuttumaan!

Kävely tuolla harjulla kaksin koiran kanssa tuulettaa niin hyvin aivoja.
Siinä kävellessä omien ajatusten kanssa. Joskus on mieli maassa, kun huolet painaa. Yrittää miettiä ratkaisuja ongelmiin. On huoli omasta tulevaisuudesta. Mistä töitä?
Läheisten ongelmat myös painavat mieltä. Silloinkin se kävely luonnossa kummasti auttaa mieltä.

Sitten on taas päiviä, kuten tänään. Huolet on samat, mutta aurinko paistaa ja näet sen luonnon kauneuden ja rauhallisuuden siinä ympärilläsi. Mukana parasta lenkkiseuraa.
Silloin tulee myös ajateltua niitä asioita, mitkä on hyvin elämässä. Mitkä asiat ovat menneet viime vuosien aikaan parempaan suuntaan jne.

Talvi ja pimeys on tulossa, mutta sen jälkeen taas koittaa kevät ja kesä! Asiathan voi olla silloin jo toisin.
Nyt täytyy nauttia tästä hetkestä ja näistä ihanista ulkoilukeleistä. Ei ole liian kuuma tai kylmä. Itikat ei kiusaa.
Pitkän lenkin jälkeen pääsen myös valmiiseen pöytään, kun mies on kokannut hyvää ruokaa. Ja tietysti seurana lasi hyvää punaviiniä. Tänään on hyvä päivä!

Lempparireittiäni harjulla!

KRAKOVA JA TIETENKIN AUSCHWITZ!

Tiistaina kotiuduttiin Krakovasta, jossa olimme viettämässä pitkää viikonloppua. (pe-ti)
Paikka oli hieno ja olisi ollut kiva kierrellä paikkoja enemmänkin, mutta lomamme ajankohdalle osunut hellepiikki saneli paljon tekemisiä. Lämpötila huiteli 34-36 asteen välillä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Ainoastaan ensimmäinen päivä lauantai oli lämpötilaltaan siedettävä. Silloin lämpötila oli reilu 20 astetta ja taivas oli pilvessä. Silloin jonkin verran tulikin käveltyä ympäriinsä.
Vanhan kaupungin tori oli iso ja sen keskellä oleva verkahalli piti tietenkin kävellä läpi. Torin laidoilla oli vierivieressä ravintoloiden terasseja ja sellaiseen toki itsekkin päädyimme istumaan ja seuraamaan torielämää.

Verkahalli

verkahallia sisältä

Mariankirkko torin laidalla.

Itseäni kiinnosti kovin todella upeat hevosvaljakot hienoinen vaunuineen. Niitä oli siellä paljon ja maksua vastaan tietysti pääsi niillä kiertoajelulle. Harmi kun olimme jo tehneet kiertoajelun toisenlaisella kulkupelillä.

Näissä olisi tuntenut hetken itsensä kuninkaalliseksi.

Kävelimme myös vähän kauempana olevalle ostoskeskukselle, jonka piti olla enemmän sellainen paikallisempi. Paikka osottautuikin tavarataloksi, eikä sieltä mitään oikein löytynytkään.
Lähdimme edelleen kävellen joenvartta takaisinpäin hotellin suunnalle ja toiseen ostariin.
Joenvarressa olikin sitten laivaravintoloita. Poikkesimme yhteen syömään ja ruoka olikin tosi hyvää. Tosin huonoa ruokaa ei saatu missään.

Ravintolalaiva

Seuraavana kohteena oli siis Kazimierin ostari. Se sijaitsee siis Kazimierizin kaupunginosassa, joka on joskus ollut juutalaisten asuttama. Kaupunginosa olikin ränsistynyttä ja suurimman vaikutuksen teki Juutalaisten hautausmaa, joka oli ihan hoitamaton.
Tämä hautuumaa oli kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Siellä voisi todellakin olettaa, että illan hämärtyessä hautapaasit siirtyvät sivuun ja kuolleet nousevat haudoistaan.
Paikka oli siis jo päivän valossakin jotenkin pelottava ja aavemainen. Rohkeita ihmisiä ne, jotka asuivat aivan kadun toisella puolen. Kaupunginosassa on myös kuvattu Spielbergin Schindlerin lista.

Aivan kuin oisi palannut ajassa taaksepäin kymmeniä vuosia.

Talotkin olivat jääneet eri vuosikymmenelle.

Nämä talot siis vastapäätä hautasmaata.

Aidanraosta kuvattua

Hoitamaton hautausmaa.

Pääkohteemme, kun kerran Krakovassa oltiin, oli tietenkin Auschwitz ja Birkenau. Sinne menimme seuraavana päivänä. Ostimme retken, joka maksoi n. reilut 30 euroa/ hlö. Hintaan kuului bussikuljetukset hotellilta ja takaisin. Sisäänpääsymaksut ja opastetut kierrot kummassakin paikassa. Aamulla sovittuun aikaan pikkubussi hakikin meidät hotellin ovelta ja matka kesti tunnin verran. Päivästä tuli todella kuuma, joten vettä (myös evästä) ja päähinettä oli mukana matkassa.

Saavuttuamme Auschwitziin meidät jaettiin ryhmiin opastuskielen mukaan. Jouduimme menemään turvatarkastuksen läpi ja laukku tarkastettiin. Tarkastus oli vähän samanlainen kuin lentokentillä. Laukun koko oli myös rajattu. Se ei saanut olla A4:sen paperia isompi. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että ihmisiä oli paljon ja tilat ahtaita. Meille jaettiin kuulokkeet ja radiovastaanottimet, joista kuulimme koko ajan oppaan englanninkielisen selostuksen.
Paikkahan oli todella vaikuttava. Onneksi ilma oli aurinkoinen. Jos olisi ollut harmaa ja kylmä päivä, niin se olisi lisännyt paikan synkkyyttä. Oppaamme oli tosi hyvä ja selkeäsanainen.

Piikkilankamuuri

Kiersimme eri rakennuksissa ja näimme esineitä, hiuksia, kuvia ja tietysti niitä olosuhteita, missä ihmiset joutuivat olemaan. Kaikkea ei saanut tietenkään kuvata, Myös salaman käyttö oli kiellettyä, joten kaikista hämärimmistä paikoista ei kuvia edes saanut onnistumaan.

Kuten oppaamme sanoi, jokaisen esineen takana on yksi elämä.
Kuvat puhukoon puolestaan.

Silmälaseja

matkalaukkuja

Aikaa täällä kului n. pari tuntia, jonka jälkeen jatkettiin Birkenauhun, joka oli n. 3 kilometrin päässä. Se oli se varsinainen tuhoamisleiri.

Se oli todella laaja, kuuma ja avonainen paikka. Paikka levittäytyi n. 175 hehtaarin alueelle ja siellä oli ollut yli 300 rakennusta. Vangit tuotiin paikalle junalla ja siellä heidät lajilteltiin, ketkä tuhottaisiin heti ja ketkä myöhemmin.

Kuoleman portti

Vankeja kuljettanut junanvaunu

Paikassa ei enää monia rakennuksia ollut jäljellä, mutta jotain sentään. Pääsimme myös sisälle rakennukseen, joka oli kuulemma vähän siedettävämpi, koska siellä oli asustanut lapsia.

Yksi ehjänä säilyneistä.

Birkenaussa tuli kävelyä paljon. Ja 35 asteen helteessä, ilman minkäänlaista varjoa antavaa paikkaa, se oli myös fyysisesti rankka. Kaiken kaikkiaan olivat kuitenkin kohteita, joissa jokaisen siellä suunnalla olevan kannattaa käydä. Birkenaussa aikaa vierähti tunnin verran ja sen jälkeen ilmastoitu auto palautti meidät hotellille. Aikaa tähän retkeen meni kaikkinensa n. 7,5 tuntia.

Loppulomalle ei ollutkaan oikeastaan muuta suunnitelmaa kuin kierrellä ostoskeskuksissa. Ja tämäkin vain siksi, että ostarit oli ilmastoituja. Ulkona ei todellakaan pystynyt siinä helteessä kiertelemään. Varsinkin, kun ei juuri tuullutkaan.

Matka oli kumminkin kiva. Puola on edullinen maa. Siellä syö ja juo tosi kohtuulliseen hintaan. Aterian hinnaksi ruokajuomineen (olut ja viini) tuli keskimäärin 15-20 euroa. Siis kahdelta. Myös ostoksien hintataso on edullisempi kuin suomessa.

Ruoka oli hyvää!

Tämä oli toinen matkani Puolaan enkä sano ettenkö voisi mennä sinne vielä kolmannenkin kerran.

Varsovakin olisi vielä käymättä, vaikka perjantaina laskeuduttuamme, koneen kapteeni ilmoittikin, että olemme tulleet Varsovaan. Onneksi kuitenkin vei meidät oikeaan paikkaan. Niistä helteistä vielä. Loppuivat kuin seinään heti meidän lähtömme jälkeisenä päivänä.