ELÄMÄÄ PENTUKUPLASSA

Sinna on kohta ollut meillä neljä viikkoa ja ikää tulee sunnuntaina jo 11 viikkoa.
Kovasti on tyttö kasvanut ja vauhtia riittää. On sellainen on/off tyyppi. Ensin mennään sata lasissa ja nukahdetaan samantein kun pää koskettaa lattiaa. 

En muistanutkaan enää minkälaista pentuarki on. Jotenkin aika tehnyt tehtävänsä ja muistanut miten helppoa se Fedon kanssa oli. Onneksi meillä muut muistaa mua paremmin ja meidän nuoriso ja mies on kertoneet vähän muuta. 

Sinna on tosiaan ollut meillä melkein neljä viikkoa ja viime yö oli ensimmäinen, että oli hiljaa koko yön. Miten ihanan autuasta oli saada nukkua kunnolla. Kaikkea mahdollista ollaan kokeiltu, eikä siinä mitään ongelmaa ole ollutkaan illalla saada nukkumaan, mutta se että herätään neljän aikaan aamuyöllä pirteänä kuin peipponen, niin ei oikein ole naurattanut. No ehkä se tästä. 

Olin myös ajatellut, että kun pentu tulee (ja ilmat samalla parani), niin haravoin tuon pihan ja koirat saa pyöriä samalla pihassa. No vieläkin on puolet pihasta haravoimatta, kun kerran ei ole aikaa ja jos yrittää silloin, kun koirat on pihassa, niin pentuhan roikkuisi koko ajan haravassa. No jos juhannukseen mennessä sais loputkin haravoitua. 

Yksi mikä kanssa on muuttunut, että aamulla et juo aamukahvia rauhassa ja syö aamupalaa. Sen tuo Sinna on jo oppinut, että ison hädän tullessa pyydetään pihalle. Ja yleensä se iso hätä tulee, kun itsellä on voikkari kädessä aamulla tai just hörpit sitä kahvia, vaikka justiin ollaan tultu aamukävelyltä, jossa tarpeet tehty. Uutisten lukemisesta samalla ei kannata edes haaveilla. Luen ne sitten töissä. Töissä on myös ihana nautinto mennä kahville, kun kukaan ei häiritse. 

En kuitenkaan vaihtaisi pois. On se vaan niin ihana persoona. Ja koko ajanhan tässä mennään eteenpäin ja toivottavasti järki kasvaa koon myötä. 

10 viikkos poseeraus

Sanoitko jotain??

Noi kaksi tulee kyllä hyvin toimeen. 
Samaa luuta pystytään järsimään yhtäaikaa. 
Tietysti Fedo nousi just ylös, kun kaivoin
kameran esiin. 

SINNA TULI TALOON!

Kaksi viikkoa sitten elämä mullistui, kun meille muutti 7 viikon ikäinen saksanpaimenkoiran pentu Sinna. 

Sinna on käyttölinjainen, jonka kanssa on tarkoitus harrastaa. Tokolla aloitellaan ja katsotaan mihin päädytään. Tyttö on osoittautunut todella huippu tyypiksi ja sopeutunut hyvin meidän laumaan. 

Jotkut varmaan ihmettelevät, että miksi nyt otan pennun, kun on ennestään vanha koira ja olen Alzheimeria sairastavan äitini hoitaja. Joka on rankkaa. 

Sinnaa ei hankittu mitenkään hetken mielijohteesta. Saksanpaimen on ollut haaveeni jo noin 40 vuotta. 
Neljä vuotta sitten teimme päätöksen mieheni kanssa, että jossain vaiheessa meille tulee vielä toinen koira.  Emme kuitenkaan aikoneet pitää mitään kiirettä uuden koiran kanssa, kun siinä oli ollut kaikenlaista mm mieheni sairastuminen. Sitten tuli uudet työpaikat ja miehen opiskelu työn ohessa. Mietimme, koska ajankohta olisi sopiva. Koronan myötä tuli itsellekin mahdollisuus etätöihin ja toisen koiran vanhetessa tuli olo, että nyt on oikea hetki. Pitkään myös tein taustatyötä sopivan kasvattajan löytämiseksi ja sen jälkeen alkoi juoksujen odotus ja astutus. Odotus onko tiineenä, syntymä ja lopulta luovutus. Projekti on ollut pitkä ja toisaalta nyt vasta aluillaan. 

Mikä parasta, nyt en ehdi koko ajan murehtia äitini tilannetta, kun on muutakin ajateltavaa ja vanhempi koirakin on ottanut niin hyvin pennun vastaan. Leikkii ja pitää kuria. Sinna on osottautunut todella reippaaksi pennuksi. Ihana nähdä uutta nuorta energiaa ympärillä. 

Koska tuo pentu kasvaa niin nopeasti, niin yritän yhden vuoden ikään asti ottaa joka viikko uuden kuvan ja laitan sen tänne. Teen sitten jossain vaiheessa oman välilehden mistä näkee kerralla uudet kuvat. 

Sinna 7 viikkoa. Tulopäivänä.

Ikä 8 viikkoa

9 viikkonen

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO OSA 4 JA MUITA KUULUMISIA

 Moikka pitkästä aikaa. Aikaa on vierähtänyt ja vuosikin vaihtunut. Kevättä jo kovasti odottelen. Olen jo niin kypsä tähän talveen. Mutta mennääs asiaan. Eli mitä kuuluu koiralle. 

Kastraatiosta on nyt melko tarkkaan puoli vuotta. Implantin tehoajaksi on luvattu se puoli vuotta, mutta se oli sen verran iso, että eläinlääkäri sanoi kastraation kestävän mun koiralla ehkä jopa vuoden verran. 

Oikeastaan mikään ei ole muuten muuttunut, kuin se että jo pari kuukautta sitten vuoden alussa alkoi taas muiden koirien jättämät viestit kiinnostamaan. Taas kävellään kuin ennen kastraatiota. Metri tai kaksi eteenpäin ja pysähdytään haistelemaan. Tuo on ainoa mikä on palautunut entisestä. En tiedä onko merkki, että kastraatio rupeaa hiipumaan vai onko ihan normaalia, että haistelu palaa entiselleen. 

Muuten mennään ihan normaalisti, ja kun tuo kastraatio lakkaa vaikuttamasta, niin harkitsen jopa sitä lopullista kastraatiota. Tietysti koiran kunto huomioiden, koska tuota ikääkin jo on. 

Syksy oli itsellä aika rankka, koska äidin Alzheimerin tauti otti harppauksen eteenpäin ja itsellekin oli vaikea asiaa käsitellä. Nyt ollaan taas siinä tasaisessa vaiheessa ja täytyy toivoa, että kestää mahdollisimman pitkään. Eli täytyy koputtaa puuta. Onneksi ollaan menossa kevättä ja kesää kohdin ja päivät pidentyneet, niin mielikin on ollut paljon virkeämpi. Myös viiden viikon päästä on tulossa kivaa lisää meidänkin elämään ja tuota kovasti jo odottaakin. 

En kuitenkaan ole ihan laiskanakaan ollut. Jonkin verran on tullut tehtyä käsitöitäkin tai oikeastaan lähinnä sukkia tullut kudottua. Kankaitakin on tullut vähän hankittua, jospa nyt saisi jo aikaiseksi ommellakin. Täytyy vaan jostain käydä ostamassa kaavapaperia, että saa kaavat piirrettyä. Onkin sellainen tuote jota ei ihan joka kaupassa myydäkään. Ensin pitää saada vaan jälleen yhdet villasukat tehtyä, kun tytär halusi sukat kimalle langasta eli bling bligiä elämään! Hyvää tulevaa pääsiäistä ja itse ainakin odotan sitä pitkää vapaata. 

Entiselle työkaverille, joka teki
täydellisen elämänmuutoksen. Pidempi- 
vartiset Jonsukkien ohjeella.

Koiralle mantteli, sivukuva

Mantteli alapuolelta. Toi kirjava 
lanka on heijastavaa lankaa.

Mantteli tehty tämän
 Novitan poromanttelin ohjeella, ilman
poroa. 

Säärystimet työkaverille 
joululahjaksi Jonsukkien ohjeella.

Itselle tassutumput jämälangoista.
Ekan kerran myös kokeilin silmukointia.

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO OSA 3

Nyt on kulunut kahdeksan viikkoa Fedon kastraatiosta ja selkeää muutosta on tullut. Kivekset on pienentyneet ja koira on rauhoittunut. Niinkuin mies sanoi, niin sellainen levoton töhöttäminen on jäänyt sisällä pois. Nukkuu tosi paljon. Omassa pihassa merkkailu on myös jäänyt pois. Eli ennen kävi pihan reunoilla merkkailemassa alueen, mutta ei enää. Ulos lähtee entistä huonommin, jos ilma ei miellytä. Juo vähemmän eli varmaan nyt aika normaalisti. Ulkona haistelu on jäänyt vähemmälle. 

En osaa sanoa olenko välttämättä tyytyväinen tuohon rauhallisuuteen. Koirani on koko ikänsä ollut kovin pentumainen ja nyt tuntuu, että olisi vanhentunut lyhyessä ajassa. Tosin täyttihän Femu eilen 12 vuotta, mutta silti. 

Toisaalta täytyy ajatella, että koiralla on varmaan nyt parempi olo ja se on kuitenkin tärkeintä. 

Tosiaan eilen tuo karvakamu täytti jo 12 vuotta. Meillä onkin ollut tässä juhlapäiviä, kun itse täytin viime viikolla pyöreän luvun. Toivottavasti saamme ensi vuonnakin juhlia synttäreitä!

Päivänsankari ei oikein tykkää 
kuvaamisesta.

Onko pakko koko ajan hosua sen 
kameran kanssa,

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO OSA 2

 Tänään on kuukausi, kun kävimme implantin ottamassa. Lyhyt katsaus siihen onko mikään muuttunut.

Ulkona koira käyttäytyy kuin ennen. Ilmeisesti tässä lähellä jollain nartulla on juoksut, kun ei millään tahdo päästä tiettyjen kohtien ohi, kun yritetään näitä jälkiä jäädä nuolemaan. Tosin tuon ikäisellä koiralla nämä tuoksut ovat jo varmaan niin selkärangassa, että ei ne sieltä mihinkään häviä. 

Positiivista on ollut, että nämä tuoksut eivät nyt ole aiheuttaneet sitä veritippojen tiputtelua, eikä myöskään ole virtsan kanssa tullut vahinkoja sisälle. 

Sisällä koira on ehkä jonkun verran rauhallisempi. Omassa pihassa pikapissoilla käynti (joita harrastettiin, kun koiralla oli niitä pidätysvaikeuksia) ei kiinnosta. Mieluummin oleilee vaan sohvalla pää tyynyllä. Se minkä olen huomannut, että koirasta on erittäin tarkka aikatauluista. Ennen ruokaa ja uloslähtöä ruvetaan noin puolta tuntia ennen kiinnittämään mun huomiota ja ollaan rauhattomia. En tiedä onko sattumaa, että tää on voimistunut nyt vai johtuuko vaan vanhuudesta. Seuraillaan. 

Kiveksissä en vielä kokomuutosta ole huomannut. 

Katsotaan taas vähän eteenpäin ja kuulumisia sitten lisää. 

Fedo oli työkamuna, kun olin etätöissä.
Nukkuessakin täytyy pitää pää tyynyllä, vaikka 
sitten lattialla.

KOIRAN KEMIALLINEN KASTRAATIO, OSA 1

Uros koiran kemiallisesta kastraatiosta löytyy tosi vähän kokemuksia, joten päätin kirjoittaa siitä tähän, koska tuollaisen toimenpiteen teetätin koiralleni pari viikkoa sitten. 

Ensin vähän taustaa koirasta ja miksi päädyin tähän. Minulla on siis Portugalinvesikoira uros, joka täyttää puolentoista kuukauden päästä 12 vuotta. Koira on keskikokoinen ja painaa n. 27 kg, Koirani ei ole ikinä ollut mitenkään aggressiivinen toisille koirille, päin vastoin. Fedo ei ole provosoinut muita uroksia tai provosoitunut muiden koirien ärhäntelystä. Luonteeltaan on todella kiltti. Ei ole koskaan nylkyttänyt, ei myöskään ole ollut mitenkään käytöshäiriöinen. 

Miksi sitten kastraatio? Fedolla on suurentunut eturauhanen ja varsinkin narttujen juoksujen aikaan aktivoituu, välillä jopa niin, että tiputtelee verta. Samoin silloin, kun on pahimmillaan, myös virtsan pidätyskyky on heikompi. Koirani on tutkittu, ultrattu ja otettu laajat verikokeet kaiken muun sulkemiseksi. Eläinlääkäri ensimmäisen verivirtsaisuuden jälkeen sanoikin, että kastraatio tulee todennäköiseksi jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Kastraation pitäisi siis pienentää eturauhasta ja näin ollen oireilun pitäisi loppua. Koirallakin silloin on parempi olo. 

Päädyin kemialliseen kastraatioon ihan koiran iän vuoksi. En halua nukutuksia enää tuon ikäiselle, vaikka kuinka voisi hyvin. Kemiallinen kastraatio ei ole myöskään lopullinen, niin pääsen näkemään miten se muuttaa tuota koiraa ja turkkia. Oma koirani on myös niin pentumainen edelleen luonteeltaan, joten toivonkin ettei kovin flegmaattiseksi rupeaisi. Toivottavasti ei tuo karvakaan kovin rupeaisi huopaantumaan. 

Itse toimenpide siis tehtiin pari viikkoa sitten. Kysyin aluksi miten iso neula on, koska Fedo jo tärisi valmiiksi ja oli levoton. (oli varmaan muistissa isot tutkimukset edellisellä kerralla ja yritykset ottaa kolmesta eri jalasta verikoetta). Eläinlääkärin  mukaan neula olisi iso, koska implantti oli isommalle koiralle tarkoitettu. Iso implantti myö tarkoittaisi, että sen vaikutus kestää tuon kokoisella todennäköisesti sen lähemmän 12 kuukautta, kuin 6 kuukautta. 

Implantin laittokohta

Pyysinkin, että koira saisi puudutteen. Ell ajeli lapojen välistä pienen alueen karvaa pois ja laittoi puudutegeeliä vaikuttamaan. Noin 5 minuutin kuluttua alue oli puutunut ja ell laittoi implantin sujuvasti niin, että Fedo ei reagoinut siihen yhtään. Itse implantin laitto kesti noin 5 sekuntia. Aivan kuin olis vaan piikki annettu koiralle. 

Vaikutuksen aikatauluna sanoi, että aluksi testosteroni saattaa jopa lisääntyä ja koiran oireet pahentua ennenkuin alkaa vaikuttamaan. Vaikutuksen pitäisi olla täydessä käynnissä noin 8 viikon kohdalla. 

Tämän hetkinen kokemus on, että parin viikon jälkeen tosiaankin on oireet menneet vähän pahempaan suuntaan. Yhtenä päivänä tiputteli vähän verta ja ulkona nuo tuoksut ovat sitä luokkaa, ettei pääse kuin metrin eteenpäin ja sitten yritetään haistella/ nuolla jälkiä. Onneksi virtsan karkailua ei ole esiintynyt. Koira on muuten ollut oma itsensä eikä kiveksetkään ole vielä lähteneet pienenemään. Eli vaikutusta odotellessa.... 

PIENTÄ REMPPAA JA ISOJEN ASOIDEN ÄÄRELLÄ

 

Pitkästä aikaa tulee kirjoitettua tännekin. Jotenkin tämä vuosi on mennyt niin nopeasti ja kesä vielä nopeammin. Ilmassa tuntuu muutoksen tuulia. Itse täytän pian 50 v. Ikä, joka on mulle suuri tabu. Täytyy vaan ajatella, että elämä alkaa viisikymppisenä, eikä ole vielä minkään loppu.

Toinen iso asia on, että mies saa insinööriopintonsa päätökseen vuoden vaihteessa ja hänen työkuvionsa tulee muuttumaan aika tavalla. Saas nähdä mitä se tuo tullessaan.

Isoimpana asiana kuitenkin on äitini kunto. Hänellä on nyt virallisesti todettu Alzheimer, vaikka hän on sitä sairastanut ainakin jo vuoden verran. Hänellä todettiin viime syksynä harvinainen silmäsairaus, johon ei ole parannusta ja joka tulee tekemään hänestä melkein sokean. Hänet tosin luokitellaan jo nyt näkövammaiseksi. Vuosi sitten otettiin päästä kuvat ja silloin myös havaittiin nämä Alzheimerille tyypilliset muutokset. Koronan takia diagnoosin saanti viivästyi.

Itse olen huomannut kuinka tämän kesän aikana hänen muistinsa on notkahtanut alaspäin. On vaikea nähdä, kun läheinen ei muista mitä hänelle on sanottu 10 minuuttia aikaisemmin ja ilmeestä näkee kuinka hän yrittää pinnistellä muistiaan. Toivotaan, että lääkitys hidastaisi taudin etenemistä ja hänpystyisi asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Hän kumminkin käy välillä itse kaupassa, siivoaa ja laittaa ruokaa + huolehtii lääkkeensä.

Kaupassa käynti yksin tosin hirvittää minua ja yritänkin keksiä aina syitä, miksi minun pitää häntä kaupassa käyttää. Olen siis ainoa lapsi ja kaikki äitini asiat lankeaa yksin minulle.

Täytyy kyllä myöntää, että tulevaisuus oikeasti pelottaa, miten nopeasti äidin tauti etenee ja myös tietysti oma jaksaminen.

Tilannetta ei myöskään paranna, että myös koirani vanhuus on iskenyt tämän kesän aikana. Täyttäähän Fedo jo 12 vuotta. Eturauhanen on suurentunut ja sitä myötä välillä ollut pidätysvaikeuksia. Huomenna menemmekin elukkalääkärille kemialliseen kastraatioon. En ehdoin tahdoin halua nukuttaa vanhaa koiraa ja kokeillaan tällä tavoin, onko kastraatiosta toivottua apua. Sen ainakin pitäisi pienentää eturauhasta ja tällä tavoin helpottaa koiran oloa ja pidätyskykyä. Toivotaan, että se ei tee mun energisestä koirasta mitään flegmaattia.

Putoaisko mullekin
jotain?

On sitä myös aina jotain tehnytkin. Sukkia on kudottu urakalla ja vähän rempattukin. Mies halusi vaihtaa television isompaan ja siitä se ajatus sitten lähti. Tottakai piti uusia alle tv-taso ja sitten se taustaseinällä oleva vanha tapetti ei sopinutkaan enää ollenkaan. Eli tapettikin meni uusiksi.

Seinä valmiina.

Samoin tilanjakana toiminut kevyt puusäleikkö lähti ja tähän itse suunniteltiin ja toteutettiin uusi tilanjakaja/valaistus/sisustuselementti. Kertopuusta tehtiin ensin kehikko ja maalattiin valkoiseksi. Sitten siihen hommattiin plexit, jotka päällystettiin ikkunakalvolla. Välissä menee Philips Hue ledivalonauha, joka toimii kännykällä. Nyt meillä on upea sisustuselementti/valaisin, johon saa tuhansia eri variaatioita valon väreistä, sävyistä ja voimakkuuksista.

Kertopuun paklaaminen menossa.

Pituutta riittää.

Pinkeillä valoilla.

"auringonlasku savannilla" sävy

  

Kuvat ennen ja jälkeen projektin. 

Alkukesästä teetettiin myös uusi sohvapöytä omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Siinä on nyt mm. luukku, josta vedät vaan ulos oikeanlaisen latauspiuhan ja alat lataamaan vaikka kännykkää. Eli pöytään siis kulkee sähköt.

Nälkä kasvaa syödessä ja tuli uusittua olohuoneen verhotkin. Samoin kuin keittiön pöydän päällä oleva valaisin. No nyt sitten ei vanha ruokapöytä enää sovikkaan ja sekin pitäisi uusia, samalla tietysti myös tuolit………..

Eli sisustusprojekteja riittää. Yritän aktivoitua taas tännekin vähän useammin.

 Hyvää alkanutta syksyä! Pitäkää huolta läheisistänne. 

 

HEIPPA PITKÄSTÄ AIKAA!

Hello, pitkästä aikaa. En tiedä mihin tämä aika vierähtää, mutta tajusin just etten ole koko vuonna kirjoittanut tänne mitään. No parempi myöhään, kuin ei ollenkaan.

Joulu tosiaan oli ja vuosi vaihtui, Nyt ollaan pitkällä jo tätä vuotta ja kesää odotetaan, vaikka nyt todella poikkeuksellinen kevät on ollutkin. Eipä sitä olisi uskonut miten korona tulee sekoittamaan kaiken.

Itse olen ollut terveenä ja toivottavasti pysynkin edelleen. Töissä olen käynyt normaalisti ja koska yliopistollisessa sairaalassa työskentelen, niin varmaan töitä riittää edelleen. Kesälomatkin on suunniteltu, mutta tämän vallitsevan tilanteen vuoksi saan tietää vasta lähempänä voinko pitää lomaa suunniteltuna ajankohtana. Toivotaan parasta.

No mitäs sitä on tullut tehtyä. Käsitöitä ainakin. Sukkia on tullut kudottua jos jonkinlaisia ja nytkin olisi yhdet työkaverille tilauksessa. Neuletakki on kesken, samoin kuin koiralle mantteli, jos ensi talveksi vaikka saisi valmiiksi.

Jonsukkien Kinket-malli

Langan jämistä tehty.

Jonsukkien pidempi malli...

....jotka yltävät melkein polviin saakka.

Pikavirkkauksena tein kasan kestovanulappuja, kun sattui pari kerää olla bambulankaa. Ne veikin sitten töihin, että saa halukkaat ottaa niitä. Oli tosi kiva virkata jotain todella nopeaa ja käytännöllistä. Netistä ohjeita löytyy vaikka kuinka monta. Itse muutin yhtä yleistä ohjetta sen verran, että lisäsin yhden kerroksen lisää. Minusta niistä tuli vaan niin mukavamman kokoisia, ei liian pieniä. Elikkä noin 7 cm läpimitaltaan.

Kestovanulaput

Kovasti tekisi mieli ommellakkin, ja muutaman kivan mallinkin olen löytänyt. Ärsyttää vaan kankaiden kalleus. Ja jos haluaa omalle työlleen ja ajankululle laskea jotain arvoa, niin usein miettii kannattaako tehdä itse, kun kaupasta saat valmiin halvemmalla.
Tietysti, jos jotain juhlavaatetta tekisi, mutta kuka sellaista tarvii jatkuvasti.

Hyvä esimerkki tästä on, kun löysin kivan pitkän collegepaidan mallin. Katselinkin kankaita ja pelkästään kankaat olisi tullut maksamaan enemmän kuin vastaava tuote valmiina kaupassa. Kankaat olivat myös ihan yksivärisiä, joten jos olisi ollut edes jotain kivaa kuosia, niin olisi voinut harkitakin.
No ehkäpä kumminkin jotain jossain vaiheessa.... Saas nähdä.

Olen myös jälleen hurahtanut liikkumiseen, ainakin jollain tasolla. Me ostettiin joitakin vuosia sitten kotiin juoksumatto. Ihan kunnollinen, eikä mikään rimpula. Matossa on kaikkia kivoja toimintoja ja maastoja, joten ei ihan yksitoikkoista. On myös moottoroitu kaltevuuden säätö, joten siihenkään ei tarvi itse puuttua, muuta kuin antaa mennä vaan. Pitkään tuo laite alkuinnostuksen jälkeen keräsikin lähinnä pölyä ja aina oli olevinaan jotain muuta, ettei muka matolle kerennyt. Helmikuun alussa sitten otin itseäni niskasta kiinni ja sen jälkeen olen säännöllisesti noin joka toinen ilta sitä hyödyntänyt.

Pidän juoksumatosta, koska sää ei vaikuta mitenkään ja voin rauhassa samalla kuulokkeilla kuunnella musiikkia ilman, että täytyy seurata mitä ympärillä tapahtuu. En oikein ymmärräkkään tätä nykyistä villitystä kulkea tuolla kävellen, juosten tai pyöräillen kuulokkeet korvilla. Miten siinä pystyy huomioimaan muut kanssakulkijat tai liikenteen? Mä ainakin haluan olla koko ajan tietoinen mitä ympärilläni tapahtuu tuolla ulkona ja käytän kuulokkeita vain sisätiloissa.

Nyt on hei vappu ja 1. päivä toukokuuta. Kesä tulee!!! Oli sitten korona tai ei, niin se tulee, eikä sitä voi viedä meiltä pois. Joten nautitaan tulevasta kesästä ja pysytään terveinä.

Jossain jo vähän vihertää.

Hyvää Wappua kaikille t: Fedo 11,5 v.!

PORVOOSSA JOULUMARKKINOILLA

Työpaikkani vapaa-ajan yhdistys järjesti päivämatkan Porvooseen joulumarkkinoille.
Matka oli päivän kestävä bussimatka ja hintaan kuului  myös ruokailu.
Houkuttelin ystäväni Marken, rakkautta ja maan antimia blogin pitäjän mukaan. Tiesin, että häntä tällainen retki kiinnostaisi.

Aamulla lähdimmekin paahtamaan bussilla kohti ensimmäistä kohdetta Porvoossa eli ruokapaikkaa. Ravintola Verstas tarjosi todella hyvää ruokaa ja se kyllä näkyi ruuhkassakin, koska ruokapatojen äärelle oli aikamoiset jonot. Mutta eipä tuo meitä haitannut.

Näkymää markkinoilta

Ruokailun jälkeen suuntasimme heti ensimmäiseen ostospaikkaan Brunbergin makeispisteelle. Onneksi oli maha sen verran täynnä, että tuli ostettua maltillisesti namia.

Taidetehtaalla olikin paljon myyjiä ja tietysti myös myytävää tavaraa. No oli niitä ihmisiäkin paljon ja välillä ei meinannut päästä lähellekkään myyntipöytiä väenpaljouden takia. Aika kuumakin oli välillä, olihan ne markkinat sisätiloissa.

Ihania ideoita

Kivaa sisustustavaraa.

Ulkona yritimme luoda vesisateessa joulumieltä jouluvalohahmojen kanssa poseeraamalla.

Seuraavaksi siirryimmekin Porvoon vanhaan kaupunkiin. Siellä oli ihan kivan tunnelmallista, vaikka lunta ei ollutkaan. Kyllä ne vanhat rakennukset vaan tuovat sitä omaa fiilistä.

Noi heinäpaalit olikin märkiä. Kiva huomata
siinä vaiheessa, kun nousi ylös!

Ruuhkaa vanhassa kaupungissa.

Poikkesimme pieneen pubiin, joka oli oikeastaan aika idyllinen. Siellä nautimme isot lasit punaviiniglögiä, joka oli todella hyvää. Siellä istuessamme alkoi päiväkin hämärtymään ja ulkovalot alkoivat näyttämään paremmilta. Onneksi se sadekin lakkasi, niin oli mukava kävellä ja kierrellä.

Ois sitä voinut toisenkin....

Alkaa hämärtymään.

Ennen autolle lähtöä nautimme vielä aidot Glühweinit ulkona istuen lampaan taljojen päällä ja nautimme viileästä ilmasta ja kuumasta juomasta.

Kuuman juoman nauttiminen viileässä
ulkoilmassa on vaan niin ihanaa.

Kyllä oli mukava reissu. Hauskaa oli, niin kuin yleensä aina kaverini kanssa. Eikä mahtavat työkaveritkaan mitenkään tunnelmaa latistaneet. Kyllä pitää toistekin tällaisia reissuja tehdä.

MINILOMA RIIKASSA

Pidimme mieheni kanssa viimeisen kesälomaviikon syyskuun alussa. Ja perinteen mukaan lähdimme pienelle matkalle. Kohteeksi valikoitui Riika läheisyyden ja hintatason takia. Todella paljon kohteen valintaan vaikutti, että lento lähtisi meidän "kotikentältä" Pirkkalasta. Lentoajaksikin luvattiin vain yhtä tuntia. Aivan mahtavaa!!

Miinusta kentällä oli se, että mikään kuppila ei ollut vielä auki, niin ei saanut edes kupillista kahvia mistään, muusta puhumattakaan.

Kiinni on ja pysyy.

Lentoaikataulut eivät vaan olleet kovin hyvät, mutta jäipä aikaa perillä enemmän.
Aamulento lähti sunnuntaiaamuna  klo 10 ja keskiviikkona kone laskeutui klo puoli yksi yöllä. Eli siis torstain puolella.

Matka oli oikein mukava ja onnistunut, lukuunottamatta kolmea asiaa. Näistä jäljempänä.

Hotellimme oli todella hieno ja aivan uusi. (Wellton riverside spa hotel). Valmistunut vasta viime vuoden puolella. Hotelli sijaitsi aivan joen rannalla ja vanhan kaupungin kupeessa. Hotellissamme oli myös kylpylä, jota tuli parina iltana hyödynnettyä.

Hotellimme kattoterassilta kuvattua.

Olimme siis mennessä todella aikaisin hotellilla, eikä saatu vielä huoneita. Jätimme laukkumme säilytykseen ja lähdimme vanhaan kaupunkiin kuluttamaan aikaa ja etsimään ruokapaikkaa. Pysähdyimmekin melko pian ensimmäiseen sopivaan paikkaan syömään ja niin kuin yleensä matkoilla, siellä oli se matkan kallein ruoka. Matkan edetessä sitä oppii syömään vähän sivummallakin, eikä niissä turistirysien paikoissa.

Ihan kelvollinen, vaikka kalliimpi ruoka.

Ensimmäinen ikävä asia sattui jäädessämme kadun reunaan miettimään suuntaa, mihin jatkaisimme, kun mieheni sisko huomasi, että jonkun vieras käsi on hänen laukussa. Onneksi ei kerinnyt mitään viemään. Mieheni huomasi, että hänenkin kameralaukkunsa vetoketju on auki. Nämä "varkaat" olivat kolme keski-ikäistä naista kukkamekkoineen ja hattuineen. Onneksi jäivät ilman saalista. Meillä kun oli passit ja kaikki matkarahatkin laukuissa mukana. Olemme jonkin verran matkustelleet, mutta missään ei ole näin käynyt ennen. Opimme ainakin varomaan kunnolla.

Onkohan tämä asiakas nääntynyt janoon
vai tarjoilun hitauteen.

Joka tapauksessa paikka oli ihan viihtyisä ja vanhassa kaupungissa oli vieri vieressä terasseja. Niillä olikin kiva istuskella, varsinkin kun mittari näytti melkein 30 astetta lämmintä.

Tällä possujunalla maksoi 7 euroa vanhan kaupungin kierros
sisältäen kuulokkeet ja selostuksen. Kesto noin puoli tuntia.

Matkan aikana poikkesimme myös KGB:n entisessä päämajassa. Se oli jätetty siihen kuntoon millainen se oli KGB:n lähdettyä. Oli kyllä aika karu paikka käydä. Siellä oli mm kuulusteluhuone, jossa oli tämä perinteinen peili seinällä, millä toisesta huoneesta voitiin seurata kuulusteluja.

Sellin ovi luukkuineen.

Pieni ulkoilupiha

Toinen paikka missä ehdottomasti kannattaa käydä oli suuret lentokonehallit, joista oli tehty kauppahalleja. Ja koska oli kesäaika, niin myyjiä kojuineen oli monta korttelia myös ulkona. Siinä sitä oli kunnon Mustamäen torin tunnelmaa. Suosittelen. Nämäkin hallit olivat lyhyen kävelymatkan päässä meidän hotellilta. Ja hintataso oli edullinen ja tinkiminen kuului asiaan.

Riikassa on myös useita ostoskeskuksia. Tuli käytyä niissäkin muutamassa. Yksi ostoskeskus oli kiva kun siellä oli kattoterassi joka oli 360 astetta. Galleria Riga oli tämä paikka. Sieltä täytyy sanoa iso plussa, kun kävimme terassiravintolassa syömässä ja otin kanapizzan, niin oli yksi parhaimmista pizzoista mitä olen koskaan syönyt.

Suositella ei kumminkaan voi paikallista ketjuravintolaa, Cili picaa. Siellä tuli se toinen pettymys, kun viimeisenä päivänä söimme siellä. Ensiksi ei saatu kanaa, jota olisimme halunneet. Kesti kuulemma niin kauan lämmittää grilli ja grillata kana. Kolme meistä tilasi sitten naudan pihvin. Yksi medium ja kaksi kypsää. Lopulta kun saimme ruuat, niin medium oli kyllä medium miinus, mutta nämä "kypsät", varsinkin minun pihvini, oli niin verinen ja raaka, että syömättä jäi. Tarjoilijalle kun sanoimme asiasta, niin komentti oli vain, että kokilla on niin kiire.

Meidän hotellissamme oli tosi hyvä ja monipuolinen aamiainen. Siellä myös kokki valmisti munakkaan omien toiveiden mukaan joka aamu. Siis jos halusi munakasta.  Kolmas miinus matkalla sattuikin aamiaisella. Tarjolla oli myös kuohuviiniä. Otimme tietysti lasit pöytään ja mieheni yksi aamu kaataessa loppukulausta suuhunsa saikin ison lasinsirpaleen suuhunsa. Lasit olivat kyllä ehjiä, joten lasien lähellä oli varmasti hajonnut jotain ja sirpale lentänyt kuoharilasiin. Henkilökunta pahoitteli kovasti ja mieheni saikin todella ison ja herkullisen juustokakun viipaleen hyvitykseksi huoneeseen. Kilttinä miehenä hän jättikin minulle yli puolet ja täytyy sanoa, että todella hyvää oli. Lasinpalasta ei kumminkaan mitäänn vahinkoa kerennyt tapahtua.

Suosittelen edelleenkin tätä hotellia, olihan se muuten upea, hyvä palvelu ja loistava kylpylä-/saunaosasto.

Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin onnistunut ja Riika on ihan kiva paikka käydä. Ilmat oli kohdallaan ja ruoka pääasiassa hyvää. Hintataso oli edullinen ja jonkun verran tuli ostoksiakin tehtyä. Kiva oli käydä, mutta kiva oli tulla kotiinkin,