DIY LAMPPU

Olen jo pitkään etsinyt sopivaa kattolamppua poikani entiseen huoneeseen.
Tästä huoneestahan olen pikkuhiljaa tehnyt itselleni ompelu/vierashuonetta.

Lopulta katselin netin ihmeellisestä ostosmaailmasta ja löysin sellaisen koottavan edullisen ja vielä turkoosin värisen varjostimen. Itse lampun johdonhan sain Ikeasta parilla eurolla.
Varjostimia oli tarjolla vaikka minkä väristä ja vielä kolmea eri kokoakin.
Eikä hintakaan ollut kuin kolmisen euroa kaikkinensa. Hintaa koko lampulle tuli n. 6 euroa.

Näistä paloista pitäisi syntyä varjostin.
Väri siis oikeasti turkoosi.

Parin viikon odottelun jälkeen paketti saapui. Se sisälsi 30 kpl samanlaista muovista kappaletta ja ohjepaperin jossa oli monta erimuotoista mallia, mitä niistä paloista sai aikaiseksi.

Aika erilaisia noista paloista saa.

Päädyin kuitenkin peruspyöreään malliin, johon meni kaikki palaset.

Itse en kuitenkaan päässyt varjostinta kokoamaan, koska mies sen halusi tehdä ja hyvä niin olikin.
Mulla olisi varmaan mennyt hermot. Ohjeet olivat olleet tosi huonot (mies osaa kyllä hyvin englantia) ja epäselvät. Kokoaminen oli  myös vaatinut kolmiulotteista hahmottamista, että sen sai menemään oikein.

Ihan kiva. Tässä ilman valoa.

Ja valon kanssa.

Joka tapauksessa lampusta tuli ihan kiva. Ainoa vaan, että nyt mun nykyiset verhot ja matto ei sovi siihen huoneeseen enää.....

L2L; TOINEN VIIKKO

Toinenkin viikko on nyt sitten takana.
Uskaltauduin viimeinkin puntarin päälle ja se näytti 1,5 kiloa enemmän kuin toivoin lähtöpainoni olevan. Sitä en sitten tiedä onko jotain lähtenyt, koska todellista lähtöpainoani en tiedä.

Tää viikko on ollut jotenkin haastava. Ei kumminkaan ruokailun suhteen. Se on sujunut yllättävän helposti. Vielä. Ei ole edes sitä rakastamaani suklaata tehnyt mieli.

Fyysinen puoli tässä on ollut se hankalampi. Ilmat ovat ensinnäkin olleet melko huonot pyöräillä työmatkat. On ollut kylmää ja sateista. Olenkin parina päivänä saanut kyydin töihin pojaltani.

Samoin tuo oikea polvi ei ole oikein tuosta pyöräilystä tykännyt. Niinä päivinä, kun nyt olen pyöräillyt, on iltaisin polvi vihoitellut ja särkenyt. Ei ole myöskään ollut kiva herätä yöllä polven särkyyn ja heräämisen jälkeen on vaikea löytää polvelle hyvää asentoa.
Ja jottei tuo polven oireilu olisi riittänyt, niin olen viikonlopun taistellut alkavaa flunssaa vastaan.
Ihan siis perussessiota: päänsärkyä, nenän tukkoisuutta, kurkkukipua ja aivastelua.

Mutta aina täytyy jotain positiivistakin löytää. Pyöräily on muuttunut kivemmaksi, kun ilmeisesti kunto jo vähän kasvanut. Jalat eivät enää ihan niin kipeät ole pyöräilystä, eikä takamuskaan ihan niin kovasti kipeenny . Joten positiivisin mielin lähdetään ensi viikkoon.

Tässä uusi kuva poimittuna facebookissa kiertävistä kuvista.

L2L , ENSIMMÄINEN VIIKKO TAKANA!

Nyt ollaan siinä pisteessä, että alkaa olemaan ensimmäinen viikko takana.

Mieli on hyvä ja positiivinen. Edelleenkään en ole vaa'an päälle noussut (koska en uskalla), mutta tiedän, että lähtöpaino on ollut enemmän kuin toivoin.
Tiedän sen siitä, että työtakki oli jotenkin kutistunut töissä. Tosin kävi kyllä mielessä epäily, että olisikohan pienempi työtakki eksynyt suurempien kaappiin, josta sen otin........? Meillä kun puhtaat vaatteet on koottain.

Maaliskuussa siis olin viimeksi töissä ja silloin takki meni vielä kiinni. Kiinni se meni nytkin, mutta sitten ei olis kannattanut paljoa hengittää, liikkumisesta puhumattakaan, ettei napit olisi ponnahtaneet auki.

Mutta takaisin tähän viikkoon. Jouduin siis turvautumaan pyöräkyytiin, jos työmaalle halusin. Matkaa suuntaansa tulee n. 6,2 km. En ole pyöräillyt pariin vuoteen, joten se on kyllä hyvin tuntunut tällä viikolla kropassa.
Maanantaina, kun pääsin vesisateessa kotiin, olin aivan poikki. Persus oli pyöränsatulasta kipeä, samoin kun jalatkin. Olin muutenkin niin väsynyt, että illalla ei paljoa tuo ruokakaan maittanut.

Töissähän syön kevyesti, ettei kauheasti rupea väsyttämään. Kahvin ja rahkan voimin sitä työpäivä mennään.

Tiistai olikin sitten tuskasta polkea työmatkat ja tehdä töitä. Olin niin kipeä. Työni on vielä kirjoittamista päätteellä koko päivän, joten se istuminenkin sattui koko kroppaan ihan kauheasti, vaikka yritin välillä taukojumppaa tehdä. Illalla ei edelleenkään ollut oikeastaan nälkä.

Keskiviikkona olikin jo hieman helpompaa, johtuiko sitten ottamastani kipulääkkeestä vai mistä.
Torstaina pummasin kyydin töihin pojaltani, koska oli luvattu sadetta koko päiväksi. Töistä poispäin sainkin sitten kyydin kotiin työkaveriltani. Onneksi, koska sitä vettä satoi tosi reippaasti.
Ja täytyy kyllä sanoa, että teki myös kropalle hyvää "lepopäivä".

Perjantaina olikin oikeastaan aika mukava pyöräillä töihin mennen tullen. En tiedä johtuiko perjantaista vai siitä, että kroppa rupeaa hivenen tottumaan.

Syöminen on mennyt kyllä aika pienellä arkipäivinä, koska sitä on vaan ollut niin väsynyt, ettei ole jaksanut tuota syömispuolta.

Veden juontiin vielä pitäisi panostaa, koska se on vaan niin vaikeaa. Iltaisin litran kannu vieressä ja sitä tyhjentänyt, että saisi tarvittavan vesimäärän vuorokaudessa alas.

Sitä tässä vaan olen ihmetellyt, että miksi oikean jalan nilkka kerää nestettä?

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen ekaan viikkoon, vaikken puntarilla ole käynytkään. Ehkä sitten ensi viikolla....

Lopuksi kuva, jonka kopioin facebookista. Tämä hauska ja osuva kuva tulee siellä esiin aika ajoin ja mulla kyllä tuo hymyn huulille.

L2L eli LÄSKISTÄ LAIHAKSI tai ainakin vähän hoikemmaksi projekti.

Tammikuussa valittelin tätä ylipainoani, jonka kanssa olen tuskaillut jo monta vuotta.
Näinhän siinä kävi, kun silloin uumoilin, että kesä kun tulee, niin mitään muutosta ei ole tapahtunut.

Nyt sitten ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kokeilla tällaisen 7 viikon pätkän, että saanko hyvää alkua itselleni tähän kropan muutokseen.

Ai miksi just seitsemän viikkoa ja just nyt keskellä kesää??

Pääsin tekemään taas pari kesälomatuurausta meidän terkkariin. Työt alkavat huomenna ja kestävät sen 7 viikkoa. Eli tuonne elokuun puoleen väliin.
Nyt kun päivät on taas aikataulutettuja, niin jospa tuo syöminenkin olisi helpompi järkeistää.

Myös se, että joudun autoni hajottua, pyöräilemään töihin, voisi olla sellainen potku persiiksille.
Ei siinä ettenkö muutenkin liikkuisi pävittäin koiran kanssa, mutta nyt tulee pakosta vähän lisää hyötyliikuntaa.

Yritän kirjoitella tänne näinä viikkoina tuntemuksiani ja jaksamisiani ja toivottavasti myös edistymistäni. Tilannekatsausta annan ainakin kerran viikossa.

Mitään lähtöpainoja tai mittoja en anna, koska hyvä kun uskallan niitä itsekään katsoa. Lähtöpainostani minulla on käsitys, mutta pelkään, että siihenkin on tullut parisen kiloa lisää tässä kesän aikana. Laitan alle kuitenkin kuvani, josta heikompisilmäinenkin näkee, että tarvetta painon pudotukseen on.
Joten huomenna aloitetaan ja startataan pyörällä luvatussa vesisateessa töihin.
Palaan asiaan viimeistään viikon päästä.

Kuva otettu kolme viikkoa
sitten, kun vahingossa osuin
selfietä ottaneen kuvaan.

MATKALLA VISBYSSÄ!

Tulipahan tuossa käytyä Visbyssä pyörähtämässä.
Joskus vuosia sitten äitini sanoi, että haluaisi käydä Visbyssä. Tämä jäi mieleeni ja äitini täyttäessä ensi tammikuussa 80, ajattelin, että on viimeisiä mahdollisuuksia hänen kuntonsa huomioon ottaen lähteä reissuun. Ja myös, että äitini itse vielä saisi matkasta jotain irti. Myös anoppini on halunnut käydä Visbyssä, joten kysyin häntäkin mukaan. Hänhän suostui saman tien. Halusin itselleni myös ikäistäni seuraa mukaan, joten pyysin hyvää ystävääni, rakkautta ja maan antimia blogin kirjoittaa mukaan myös. Olemmehan tunteneetkin melkein 40 vuotta. Samoin äitini ja anoppini tuntee hänet, joten vanhoina tuttuina lähdettiin matkaan.

Trubaruudi oli vastassa
Europan aulassa.

Matka varattiinkin ajoissa maaliskuussa ja lopulta koitti tuo sunnuntai 19. päivä eli lähtöpäivä. Silja Europa odotti Helsingin satamassa matkalaisia.
Kaiken kaikkiaan matka oli ihan onnistunut. Mummotkin jaksoivat yllättävän hyvin, vaikka paljon oli kävelemistä ja jonottamista. Toisena ravintola iltanakin myöhään, kun me nuoret jo olisimme olleet valmiita nukkumaan, niin vanhukset vaan jaksoivat valvoa.

Pina colada Europan tapaan.

Kyösti Mäkimattila ja Varjokuva
risteilyn pääesiintyjät

Nimmareita kerjäämässä.

Ilmatkin osuivat kohdalleen ja Visbyyssä aurinko paistoi vielä pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli n. 20 astetta.
Olimme ostaneet matkapakettiimme Visbyn kiertoajelun bussilla/ kävellen. Suomeksi opastettu kiertoajelu sisälsi mm. Högklint-jyrkänteellä käynnin, Almedalenin puiston, kasvitieteellisen puutarhan ja sekä nähtiin Pyhän Marian keskiaikainen kirkko.

Osa kirkkoa

Kävelemiseen piti varata hyvät kengät.

Idyllisiä vanhoja taloja kukkineen.

Kasvitieteellisestä puutarhasta.

Käärmepuu...

...ja sen oksat

Terassilla Visbyyssä.

Ihan kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä. Vaikka varasin matkan neljälle ja olikin samalla tilausnumerolla, niin hytit olivat laivan eri kulmissa. Meidän hytti oli keulassa ja vanhusten perässä. Oltiin sentään edes samassa kerroksessa. Koska laiva oli ihan täynnä, hyttien vaihtokaan ei olisi onnistunut.

Toinen miinus tuli, kun aamupäivällä vitoskannella jouduimme odottamaan laivasta ulospääsyä Visbyhyn yli puoli tuntia pidempään kuin piti. Siellä matalassa aulassa vieri vieressä jalat puutuneina seisoimme ja kun happikin rupesi loppumaan, niin jotkut ihmiset jo vähän hermostuivatkin.
Kertaakaan ei kuulutettu mikä siellä mättäsi. Ilmeisesti syy oli ollut, ettei poistumissiltaa saatu paikalleen.
Samoin Europan virolaisessa henkilökunnassa oli parantamisen varaa. Oli se heiltä sellaista sähläystä välillä. Siihen päälle kun vielä erittäin huono kielitaito, niin kommunikointi oli välillä vähän vaikeaa. Kyllähän tuollaisilla laivoilla pitäisi osata edes englantia ja mieluiten suomeakin.
Laivasta oli remontoitu vain ravintoloita ja kauppoja, joten laivamatkakin oli kuin paluu 90-luvulle.

Matka kokonaisuudessaan meni kumminkin plussan puolelle ja siitä jäi hyviä ja hauskojakin muistoja. Visbyhyn kannattaa tutustua ja varata sinne koko päivä aikaa. Kannatti käydä.

Fast Lane- ravintolan tarjontaa
laivalla. Ruokatarjonta oli muutenkin
runsasta ja hyvää.

PIKAPUSSUKKA

Saksalaisessa kaupassa tuli myyntiin ihan pilkkahinnalla bluetooth pikkunäppäimistö. Ja kaiken lisäksi oli vielä suomalaisella näppäimistöllä. Sellainen tuntuu olevan tosi vaikea löytää, ainakaan kohtuuhinnalla. Nyt sitten sellaisen sain, kun kerran kohdalle osui.
Näppäimistön voi siis yhdistää langattomasti vaikka puhelimeen, mutta itse aion hyödyntää sitä tablettini kanssa.

29 cm:n pikkunäppäimistö

Matkoilla minulla on tapana kirjoittaa matkapäiväkirja ja siihen tarkoitukseen erillinen näppäimistö on ihan kiva.
Tuollaisessa halvassa laitteessahan ei tule mitään ylimääräistä mukana, joten huomasin, että tarvitsen siihen jonkinlaisen suojan päälle. Niinpä ajattelin tehdä pussukan ainakin siksi aikaa, kun löydän jotain parempaa tilalle.

Tilkkulaatikosta löysinkin sopivaa kangasta. Kangas on ohutta enstex-tyyppistä, joka sopisi hyvin vaikka penaaliksi. Löysin myös varastoistani sopivan pituisen vetoketjun. Onhan valkoinen vähän tylsä väri, mutta sopii se ainakin mustan kanssa.

Musta ja valkoinen. Klassinen väriyhdistelmä.

Mallasin näppäimistön kankaan päälle ja leikkasin n. kolme senttiä pidemmän kummastakin reunasta kuin näppäimistön pituus oli. Korkeuden päätin leikata vasta sitten, kun saisin vetoketjun paikalleen.

Mallausta ja mittausta.

Huolittelin palojen reunat ja ompelin vetoketjun kiinni kumpaankin kappaleeseen.

Vetoketju kiinnitettynä.

Tämän jälkeen ompelin sivusaumat ja kokeilin näppäimistön kanssa, kuinka paljon korkeudesta vielä piti ottaa pois.
Ompelin pohjasauman ja sen jälkeen ompelin pohjan kulmiin päinvastaiset ompeleet, että sain pussukalle "pohjan".

Poikittaisommel alakulmaan.

Ulkoapäin sama. 

Pussukka olikin tämän jälkeen valmis. Se mitä jäin miettimään vielä, että pitäisikö siihen ommella vielä ohuesta tikkikankaasta vuori. Se olisi helppo lisätä vielä jälkeenkin päin. Suojaisi vieläkin paremmin. Harkitaan......

Valmis peruspussukka.

On kuin näppäimistölle tehty.

KESÄVIRKKAUSTA

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi tännekin jotain laittaa. Kevät meni menojaan monta viikkoa kestäneen flunssan, noro-viruksen ja turhautuneisuuden koetellessa.

Jotenkin sitä on jo tähän kotona olemiseen kyllästynyt, ettei mitään tahdo saada aikaiseksi.
Onneksi sain olla kolme viikkoa töissä ja kummasti se piristikin mieltä. Kesällä vielä tiedossa melkein kahden kuukauden työpätkä, jota innolla odottelen......

Kesän ensimmäiset lämpöiset ilmatkin tulivat, joten virkkasin itselleni reikätakin.

Ohje löytyy teeteen uusimmasta nettilehdestä. Teetee  on Tekstiiliteollisuuden neljä kertaa vuodessa netissä ilmestyvä ohjelehti. Sen saa tilata heidän sivuiltaan. Linkki tulee aina lehden ilmestyttyä sähköpostiin. Itse kun tämän joskus tilasin, niin oli ainakin ilmainen.

Ohjeessa tämä virkattu neuletakki tehtiin turkoosista langasta. Turkoosi on lempivärejäni, joten mietin sitä pitkään ostanko sitä väriä. Päädyin kumminkin tekemään takin harmaasta kotiväki luottolangastani, koska sitä mulla oli jemmassa monta kerää.

Luottolanka ja käteen istuva koukku

Harmaaseen päädyin senkin takia, että ei sitten niin ole väliä minkä värinen pusero alla on, kun harmaa nyt sopiii melkein kaiken kanssa.
Päätin kumminkin piristää takkia hieman viimeistelemällä reunat valkoisella langalla. (sitäkin sattui vähän olemaan kotona)

Takki oli tosi nopea ja helppo virkata. Joka toinen kerros pylväitä ja joka toinen kiinteitä silmukoita. Takakappalle virkattiin hihoineen päivineen kerralla. Samoin myös etukappaleet.

Helppo, vähän kennomainen kuvio

Aikaa tähän meni parisen viikkoa, enkä edes joka päivä virkannut. Nyt on sitten takki, jonka voi heittää vaikka helletopin päälle, kun lähtee ihmisten ilmoille. Eikä ole liian kuuma.

Valmis tuote. Isokokoiselle.

Toivotaan, että niitä helteitä vielä tulee tänä kesänä.