ROCKY ROAD

Silmiini osui netissä surffaillessa suklainen ohje, Rocky Road.
Pakkohan se oli tarkastaa mitä piti sisällään. Makean ystävänä resepti kuulosti aivan loistavalle, joten otin sen talteen ja päätin toteuttaa vapun kunniaksi.

Ohje oli tosi helppo. Eikun sulatetaan suklaata, isketään joukkoon muutamia ainesosia ja jääkaappiin kovettumaan uudestaan. Reseptissä käytettiin maitosuklaata, kuivattua aprikoosia, casewhpähkinää ja vaahtokarkkeja. Itse korvasin aprikoosin kuivatulla mansikalla. Mansikka ja suklaa sopii niin hyvin yhteen!

Käyttämäni ainesosat.

Paahdoin ensiksi pähkinät. Sen jälkeen murskasin ne veitsen avulla. Murskatuista, paahdetuista pähkinöistä tuli ihan popcornin tuoksu. Sen jälkeen palostelin mansikat vähän pienemmiksi, samoin kuin vaahtokarkit.

Aineet silputtuna pienemmiksi.

Sulatin suklaan vesihauteessa. Mikro käy sulattamiseen yhtä hyvin, mutta itse pidän vesihauteesta. Ei ainakaan ole vahingossa liian kauaa mikrossa.

Suklaata sulamassa.

Sen jälkeen sekoitin suklaan joukkoon muut aineet ja kaadoin sekoituksen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Sitten vain jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Paloittelin jäähtyneen "kakun" pieniksi palasiksi. Pakkohan sitä oli myös testata ja oli kyllä tosi hyvää.
Onpahan mukava vieminen mukana, kun mennään viettämään ystäville vappua.

Aivan ihanaa ja makeaa!

Tässä vielä ohje:

Rocky Road

400 g maitosuklaata (voi toki käyttää tummaakin)
1/2 dl paahdettuja casehwpähkinöitä (kannattaa laittaa vähän enemmän ja eikä hienontaa ihan murskaksi)            
2 dl vaahtokarkkeja
2 dl kuivattuja hedelmiä tai marjoja oman maun mukaan

Paahda pähkinät nopeasti kuivalla pannulla ja murskaa ne veitsen avulla.
Paloittele kuivatut marjat/hedelmät ja vaahtokarkit.
Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.
Sekoita aineet sulaneen suklaan joukkoon ja kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.
Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 2-3 tuntia.
Palastele sopivan kokoisiksi paloiksi ja nauti.

Oikein hyvää vappua!

Metsästä bongattua!

KEVÄT TULI KERA UUSIEN KAMEROIDEN!

Taas on aikaa mennyt viimeisestä kirjoituksesta, mutta kun mitään ei ole tullut tehtyä. Tai siis on tullut paljonkin tehtyä, mutta mitään ei ole saanut aikaiseksi.

Tai kyllä jotain tietysti. Esim. piha on tullut haravoitua, koira trimmattua ja on tullut hankittua uusi kamera. Vahingossa!

Kevät sitten tuli ja meidän pihalta lähti lumet tosi nopeasti. Odotin innolla, että pääsen haravoimaan nurmikon. Sekin päivä sitten koitti. Kukas muukaan, kuin oma koirani oli innolla auttamassa, niinkuin joka vuosi. Minä haravoin kasoja ja Fedo meni piehtaroimaan kasaan. Yhteistyö oli tosi sujuvaa. Tosin koiran siivoamiseen meni sitten oma aikansa.

Olisi pitänyt trimmata tuo koirus ENNEN haravointia.

Koiran trimmaaminen sujuikin ihan hyvin, koska olin hankkinut uuden terän. Karvaa lähtikin sitten yksi koirallinen. Fedohan on siis Portugalin vesikoira, jolta ei karva irtoa, vaan on trimmattava rotu. Ompahan poitsu taas kesälookissa!!!

On tää lyhyempi karva vaan aika paljon helpompi!!

Entäs se vahinkokamera!  Miehelläni on Canonin järkkäri 1100D ja hän rupesi puhumaan jossain vaiheessa, että joskus vois sitä runkoa päivittää tuoreempaan = ammattimaisempaan.

Tartuin vihjeeseen ja rupesin kahlaamaan toria ja huuto nettiä. Kävikin ilmi, että kohtuuhinnalla saa jo aika hyvän kameran. Rupesinkin hieromaan kauppoja muutamasta. Canonilla siis menee niin, että mitä parempi ja ammattimaisempi kamera, niin sitä pienempi numero. Niin siinä kävi, että ukko sitten siirtyi suoraan tonni-sarjasta kymppi-sarjaan ja vielä edullisesti.

Itse en järkkäristä oikein tykkää, mutta olen himoinnut "puolijärkkäriä". Piruuttani katsoin huuto. nettiä ja kuinkas ollakkaan siellä oli huudettavana tosi hieno "puolijärkkäri" ja hintakin oli tosi alhainen. Kymppisarjaa sekin. Eli siis "puolijärkkärien" paremmasta päästä. Mukaan sai myös merkkilaukun. Iskin myyjälle oman hintatarjoukseni ja kuinka ollakaan se hyväksyttiin.  Muutama päivä sen jälkeen toistelta puolen Suomea minulle tulikin uusi kamera. Mitään kameraa ei siis ollut aikomustakaan hankkia, mutta sain niin sopivasti ja edullisesti, ettei tuollaista voinut jättää väliin.

Olen muutenkin sen kannalla, että tuotteesta riippuen, kannattaa seurata eri myyntipaikkoja, kuten suosikkiani tori.fi:tä ja huuto.nettiä ja ostaa käytettynä. Joku kamerakin on sellainen, että niitä saatetaan ostaa hetken huumassa ja sitten alkuinnostuksen hävittyä jääkin kaapin perälle käyttämättömäksi. Miksi maksaa monta sataa, kun voi saada uudenveroisen murto-osalla siitä.

Tälle kameralle ei montaa kymppiä hinnaksi jäänyt ja on
ihan uuden veroinen!! 

Nyt ei sitten muuta kuin opetella kuvaamaan "uudella" laitteella ja kamera ahkeraan käyttöön!!!

HAIKEUTTA JA SYDÄMIÄ!!

Tunnelmat ovat vähän ristiriitaiset ja haikeat!
Olen saanut olla viimeisen vuoden ajan työpaikassa, jossa olen viihtynyt todella hyvin. Työ on erittäin mielenkiintoista ja olen kotiutunut tuohon työhön ja yhteisöön.
Harmikseni työpäiviä on jäljellä enää viisi kappaletta. Määräaikainen työsuhteeni päättyy tämän kuun viimeinen päivä.
Työsuhteeni ei pääty sen takia, että olisin ollut huono työssäni. Päinvastoin, olen saanut todella hyvää palautetta työstäni. Työni päättymiseen on syynä asuinkuntani säästötoimet.
Positiivista asiassa on se, että kesä on kumminkin edessäpäin. Ja onhan niitä paljon uusiakin projekteja mitä saa tehdä. Kuten parin huoneen remppaamista, ompelemista, piirtämistä ja tietysti koiran kanssa treenaamista.

Kuitenkin mieli on  haikea ja viimeisenä työpäivänä voi olla tippa linssissä. Aivan kuten oli eilenkin. Yksi työkaveri toi minulle itse tekemänsä sydämen ja niin ihanan kortin, että oli lukiessa katsottava muualle ja kerättävä itsensä, ettei kukaan vaan nähnyt kun nieleskelin kyyneleitä.

Ajatuksella annettu!

On hienoa huomata, kun itse on viihtynyt työyhteisössä, niin saa palautetta, ettei itsekään ole ollut hullumpi työkaveri. Onneksi puhelimet ja somet on keksitty, että voi pitää yhteyttä vielä senkin jälkeen, kun ei itse enää kyseiseen työyhteisöön kuulu.

Kesä kumminkin tekee tuloaan pikkuhiljaa. Ilmat lämpenee. Kyllä sitä on taas niin odotettukin!! Niin tuntuu luontokin odottaneen. Alla olevan kuvan otin viime viikolla omassa pihassa viimeisistä lumirippeistä. Hyvää kesän odotusta. Ja kiitos ihanille ystäville, että olette olemassa.

Luontokin pitää kevään tulosta!

7 ASIAN HAASTE!!

Sain seitsemän asian asteen hyvältä ystävältäni, joka muuten pitää mielenkiintoista blogia. Rakkautta ja maan antimia on tutustumisen arvoinen. Kannattaa vilkaista! Sitten itse haasteeseen.

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuri ruokasi?

Yksinkertainen vastaus: En ole! Toivoisin toki olevani, mutta minua ei ole ikinä kauheasti toi ruoanlaitto kiinnostanut. Olen aina ollut enemmän leipomisen ystävä.
Onneksi minun ei tarvitse juurikaan ruokaa laittaa. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on mies, joka tykkää ruoanlaitosta ja tekeekin todella hyvää ruokaa. Monesti on saanut ravintolassa pettyä, koska kotona saa parempaa ruokaa. Se etten välitä ruoanlaitosta ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi hyvää ruokaa ja nauttisi sen syömisestä.  Ja se myös näkyy!
Nykyään myös nautin saadessani juoda hyvää punaviiniä. Meillä kuuluukin lauantain ruokailuun hyvä punaviini.
Ennen en viinistä tykännyt, mutta se miksi opin viiniä juomaan, siitä on "syyttäminen" ystävääni Markea ja hänen miestään. Saimme heiltä kerran heidän itsensä tekemää mansikkaviiniä, joka oli TODELLA hyvää. Sen jälkeen sitä uskalsi maistaa kaupasta ostettua viiniäkin. Siinä onnistuikin valitsemaan hyvän rypäleen. Siitä se sitten lähti. Nykyisin viinitietous onkin kivasti laajentunut, eikä huonoa valintoja kovin helposti tee.
Joten kiitokset Markelle ja hänen miehelleen, että avasitte meille uuden maailman!

Niin ja se bravuuri ruokani. Yksinkertaisesti makaronilaatikko. Se on meillä ruoka, jonka minä aina teen. Se on aina maistunut jokaiselle perheenjäsenelle. Osaan kuulemma tehdä siitä sellaista, ettei se ole liian kuivaa tai löysää.

Ruoan paras ystävä!

2. Mitä harrastat?

Niinkuin tästä blogistakin on tullut ilmi, niin kaikki käsillä tekeminen on lähellä sydäntä. Oli se sitten käsityö, piirtäminen, remontointi tms. Pidän myös paljon lukemisesta. Kirjan kun saan käsiini, niin se on yleensä parissa päivässä luettu.
Yksi harrastus, josta todella pidän on koirani kanssa harrastaminen. Säännöllisesti treenailemme tokoa ja nyt on tullut uutena rallytoko. Se on todella mielenkiintoista ja haastavaa. Varsinkin ohjaajalle.

Fedon tokohyppy!

3. Unelma-ammattisi lapsena? Ja miten sitten kävikään?

Koirat ovat olleet aina, ihan vauvasta asti todella tärkeitä. Lapsena halusinkin koiratarhan/hoitolan pitäjäksi. No se ei ole toteutunut. Tällä hetkellä olen saanut olla työssä, josta olen todella pitänyt. Siinä on yhdistynyt yksi nuoruuden haave terveydenhuoltoalasta ja toimistotöistä, joita jo vuosia olen tehnytkin. Lisäkoulutuksilla olenkin päässyt nykyiseen, osastosihteeriksi.
Harmikseni tämä työ on nyt päättymässä ja olenkin taas uuden edessä. Haaveita on edelleen, vaikka en lapsi olekkaan, mutta ne on liian kaukana, ainakin vielä......

4. Sisustuksesi kulmakivet- värit, tyyli vai joku muu?

Sisustus on parhaimmillaan silloin, kun siinä itse viihtyy ja se miellyttää omaa silmää. Sisustusmakuni muuttuu vuosien varrella, samoin kuin värimaailma. Aina on parantimisen varaa. Meillä sisustus ei varmaan ole koskaan valmis. Aina on joku paikka tai esine/ huonekalu, jota voi parantaa tai vaihtaa. Pienikin uudistus piristää aina. Kun kolmetoista vuotta sitten tähän muutimme, värit olivat sisutuksessa hyvin sinivoittoiset. Huonekaluissa suosimme puunvärejä.
Nykyään taas meillä on paljon valkoista, harmaata ja siihen yhdistettynä turkoosia raikastamaan ilmettä. On ihan hyvä, ettei juutu vuosikymmeniksi samoihin väreihin, vaan tekee muutoksia. Joskus ne ovat pieniä vanhan rinnalle ja toisinaan taas ralikaalimpia.

5. Millainen on musiikkimakusi? Onko sinulla lempi-artistia?

Olen aikalailla kaikkiruokainen musiikin suhteen. Varmaan joku metallimusiikki on sellaista, jota ei tule kuunneltua. Varmaan jokaisesta musiikkityylistä löytyy niin hyviä kuin huonojakin kappaleita.

6. Jos saisi valita; millä historian vuosisadalla tai kymmenellä eläisit? Miksi?

Haluan elää juuri tätä aikaa mitä nyt eletään. 80-luku oli hienoa aikaa. Pidin sen ajan vaatteista ja siitä miten kehitys meni ihan hirveätä vauhtia eteenpäin (kännykät, tietokoneet). 80-luvulla oli itselläkin kaikki vielä edessä. Silti on hienoa elää nyt, olla viisaampi ja kokeneempi.  Nykyhetki on paras.

7. Pakopaikkasi-onko sinulla sellaista, mikä se on?

Ehkä voisi sanoa, että koti. Kun maailma tuntuu kovalta, niin on ihana olla turvassa omien seinien sisäpuolella. Kesäisin nautin todella paljon, kun saa kulkea metsässä. Kävellä pieniä polkuja tai istua aurinkoiselle paikalle nauttimaan auringosta, hiljaisuudesta, puiden huminasta ja linnunlaulusta.

Ihana rauha ja kesä!

AINA EI KAIKKI VALMISTU NIIN NOPEASTI!

Pidän kutomisesta ja virkkaamisesta. Minulla onkin aina joku käsityö työn alla. Joskus jopa useampikin.
Mikähän siinä on, että joidenkin töiden tekeminen kestää? Ovat kuin kuuluisa Iisakin kirkko. Sitten taas joku pusero tai neule on valmis muutamassa viikossa vaikka malli olisi monimutkaisempi.

Tämän virkkaamisessa ei kauan nokka tuhissut.

Vuosia sitten oli Novitan lehdessä 7 veljestä langasta villapaita, jossa oli kuvana karhu logo. Mieshän sitten halusi sellaisen ja eikun tekemään.
Paita oli malliltaan hyvin yksinkertainen, pelkkää sileää neuletta. Karhun logo tehtiin keltaisesta langasta. Joo, olihan malli yksinkertainen, mutta aikaa siihen, että sain sen valmiiksi meni pari vuotta. Aina oli välillä jotakin kiireellisempää käsityötä olevinaan tai ei muuten vaan huvittanut.
Lopputalvesta tai keväällä tuntui turhalta tehdä mitään lämmintä villapaitaa, kun lämmin kesä oli edessäpäin....
Mutta lopulta!! Sain sen valmiiksi. Olinhan sen ukolle luvannut ja aioin sen lupauksen pitää.
Paita on onneksi ollut pidetty ja lämmittänyt miestäni jo parin-kolmen talven ajan.

Valmis karhu-paita!

Nyt sitten aloitin viime syksynä uuden Iisakin kirkon. Käsityö lehdessä oli ihana pitkä mohair-neuletakki. Sen päätin tehdä. Ensiksi piti löytää sopiva lanka. Mallin lankana oli ihan outo merkki, josta en ollut kuullutkaan. No eihän sitä olisi saanut kuin tilaamalla ja yksi kerä oli vielä niin kalliskin, että neuleelle olisi tullut mielestäni kohtuuton hinta. Varsinkin, kun malli on kaksinkertaisesta langasta.
Olen niitä ihmisiä, joiden pitää saada tehtyä edullisesti sen mitä onkaan tekemässä. Oli sitten kyse remontoinnista, huonekaluiden tuunaamisesta yms. Itse kun tekee itselleen, niin työlle ei tarvitse laskea hintaa. Ajattelen myös niin, että kun teen itse (riippuu mitä tekee) sen pitää tulla mielellään halvemmaksi kuin ostamalla.

Tällainen siitä pitäisi tulla.

Joten siis etsin edes vähän vastaavaa lankaa, jota saisin läheltä ja pääsisin käsityön kimppuun heti. (eihän sitä voi odottaa, kun inspiraatio iskee) Löysinkin Novitan langoista mieleiseni (monivärinen huurre), jossa mukana myös mohairia. Ja lanka oli vielä edullistakin.

Eli tämä pitkä neule on aloitettu muutama kuukausi sitten ja olen saanut vasta takakappaleesta tehtyä n. 45 cm. Eikun kutimet käteen ja työtä jatkamaan..... Ainakin siihen asti, kunnes tulee taas se kiireellisempi työ.

Alku. Kappale on leveämpi luonnossa
kuin kuvassa, jossa
 reunat ovat kääntyneet.

JOTAIN PIENTÄ OMPELUA!

Joulun aikaan sain pitkään haavelemani I Pad:in. Entisen tablettini (jonka muuten voitin viime keväänä arvonnassa),otti mies käyttöönsä. Ei sekään huono ollut, mutta halusin vähän isomman.

Tietystikkään minulla ei ollut sille koteloa ja jotain piti keksiä, ennenkuin tilaamani kotelo tulisi.
Muistinkin, että minullahan on kassillinen erivärisiä nahan paloja, jotka ihanainen ystäväni Marke oli lahjoittanut minulle. Kaivoin kassin esille ja kuultuaan mitä aijon tehdä, niin mies pyysi minua tekemään myös hänen tabletilleen jonkinlaista koteloa.

Eikun tuumasta toimeen. Valitsin kivoja värejä ja mahdollisimman hyvän kokoisia paloja.
Ensiksi yhdistelin palasia, että sain ommeltua riittävän isoja kappaleita. Sen jälkeen leikkasin kappaleet sopivan kokoisiksi ja rupesin ompelemaan.

Miehelle tein tummanharmaasta ja punaisesta tukevasta nahasta kotelon, joka oli mitoitettu sopivaksi.

Lisäsin siihen myös nauhan, jolla tabletin saa hyvin vedettyä kotelosta pois. Tulos voisi olla siistimpikin, mutta malli vaihtui matkan varrella, kun aina ei kaikki menekään kuin Strömsöössä.

Itselleni valitsin ohutta ja todella pehmeää nahkaa. Siitä ei kovin tukevaa saa, joten päädyinkin tekemään enemmän pussukkamaisen. Pääasia, että on jotain suojaa, ennenkuin tilattu kotelo tulisi.

Tabletin suojat onnistuivatkin yllättävän hyvin, vaikka kuvat ei oikeutta niille teekkään. Sitä vielä harkitsen, laittaisinko omaani yläreunaan kuminauhan, joka aavistuksen vetäisi reunaa suppuun. Oman tablettini pussukkan jätin tarkoituksella "löysäksi".

VUOSI VAIHTUI VIIME HETKEN KÄSITYÖLLÄ!

Hyvää Uutta vuotta!!

Kulunut viime vuosi oli yllättävän hyvä. Oli paljon iloisia tapahtumia, matkoja, mieluisia ostoksia ja työpaikka, jossa on tosi mukava käydä. Tosin mukavat asiat eivät olisi niin mukavia, jos ei välillä asiat sujuisikaan vähemmän hyvin.
Eli viime vuoteen mahtui myös paljon surua ja huolta läheisestä, varsinkin sinne alkupuolelle vuotta.
Nyt asiat ovat vähän valoisempia ja lähdenkin uuteen vuoteen uusin haastein.
Osa tekemättömistä projekteista siirtyi tälle vuodelle ja hyvä niin.
Uusia projekteja tulee, välillä aivan yllättäenkin. Näin kävi myös uutena vuotena!

Tyttäreni ilmoitti tulevansa kotiin tekemään kaavat, leikkaamaan ja ompelemaan keepin, jota käyttäisi heti muutaman päivän päästä larpissa.
Niinhän siinä sitten kävi, että minähän sen keepin tein. En vain malta pitää näppejä erossa ja katsella kun toinen tekee. Tämä voi tietysti olla taktikointiakin tyttäreltäni, mutta teen ihan mielelläni ja kiva olla avuksi.

Niinpä nopeasti ja mahdollisimman helposti piti saada tehtyä keeppi. Keeppihän on vähän sellainen lyhyt viitta.
Kaavan tein niin, että piirsin neljäsosa ympyrän. Keeppihän olisi valmiina 3/4 osa ympyrä yksinkertaisuudessaan. Ympyrän halkaisijan oli tarkoitus olla 150 cm. Puolet siitä siis 75 cm. Tästä vielä vähennettäisiin kaula-aukko, joka läpimitaltaan olisi 20 cm. Elikkä vähennys 10 cm. Kaava sisälsi saumanvarat, joten valmiin keepin pituudeksi tulisi noin 60-62 cm.

Neljäsosa ympyrä. Pituus 65 cm.

Laiskana ihmisenä piirsin siis neljäsosa ympyrän. Taittelin kankaan nelin kerroin ja leikkasin sen. Kangas oli nyt leikattuna kokonainen ympyrä, josta vielä leikkasin neljäsosan pois. Saman tein vuorikankaalle.
Kankaina oli ohutta villakangasta ja vuorikankaana puuvillakangas, jossa lievästi kiiltävä pinta.

Päälikankaana musta villakangas ja
vuorena värillinen puuvillakangas.

Keeppi olikin nopeasti ommeltu. Tein siihen tikkauksen reunaan, ettei vuorikangas rupea roikkumaan. Oikeaoppisestihan päälikankaasta olisi pitänyt tehdä reunakaistaleet sisäpuolelle, että siitä olisi saanut tosi siistin näköisen ja vuorikin olisi varmasti jäänyt vilkkumatta reunoista.
Mutta tarkoitushan olikin tehdä nopeasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla larppiasuun sopiva keeppi.

Ja tälläinen siitä loppujen lopuksi tuli. Tyttären on tarkoitus  kiinnittää hieno solki pitämään keeppi päällä.

Valmis keeppi! Vain solki puuttuu.