TILKKUJAKKU!

Heinäkuun Suuri Käsityö lehden ilmestyttyä iskin heti silmäni neulejakkuun, joka oli kudottu pienistä neuletilkuista. Ihastuin malliin, koska siinä oli mielestäni jotain 80-lukumaista.

Kuva Käsityölehden mallista!

Lankana ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää jotain ihan outoa lankaa, joka olisi pitänyt tilata jostain, koska läheltä sitä ei saa ja olisi maksanutkin aika tavalla.

Ostan yleensä lankani marketista, koska kun inspiraatio iskee, niin langat pitää saada heti ja mielellään myös edullisesti. Näin siis sovelsin nytkin.
Löysinkin ihanan väristä Novitan Puro batik-lankaa.

Värit eivät pääse oikeuksiinsa kuvassa.

Ja eikun tekemään.
Pieniä tilkkuja tuli 61 kpl. Ne olivat kyllä suht nopeita tehdä, mutta jossain vaiheessa iski jo kyllästyminen.
Vihdoin, kun sain tilkut valmiiksi seuraaavana vaiheena etsin "parit" jokaiselle tilkulle ja sommittelin koko jakun pöydälle. Näin sain jo kuvan millainen jakusta tulisi valmiina ja sain laitettua tilkut järjestykseen.

61 kpl tilkkuja.

Tilkut sommiteltuina siihen järjestykseen kuin ne olisi
valmiina.

Sitten olikin vuorossa se vaihe, jota kutomisessa ja virkkaamisessa inhoan yli kaiken, kokoaminen.
Sisulla ja valmiin jakun kuva silmissä kokosin jakun.
Viimeisenä olikin vuorossa reunojen ja hihansuiden kutominen. Se olikin jo onneksi taas vähän mukavampi vaihe ja se viimeinen.
Lopulta jakku oli valmis. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen ja väritkin miellyttävät silmää. Kannatti nähdä vaiva.

Valmis lopputulos!!!!

Jakun valmistuttua olo olikin taas jotenkin tyhjä. Näin käy aina, kun saa jonkun käsityön tehtyä tai hyvän kirjan luettua.
Tämän tyhjyyden poistin tekemällä pikatyön. Olinhan ostanut Tallinnasta ihanan Pampula-langan.
Langasta syntyikin värikäs röyhelöhuivi. Mitähän sitä sitten tekisi seuraavaksi?

Tallinnan tuliainen.

Väriä syksyyn.

REISSU TALLINNAAN

Tulipahan tehtyä jo toinen reissu kesälle. Kesäkuun alkupuolella olimme ukon kanssa Luxusristeilyllä ja viime viikolla olin hyvän kaverini kanssa Tallinnassa käsityömatkalla.

Lähdimme siis Marken kanssa Tuovisen järjestämälle matkalle varhain tiistaiaamuna. Tiesin jo etukäteen, että matkasta tulisi mukava. Marke, jonka tunnen n. jo 40 vuoden takaa, on rento ja hauska tyyppi, joka pitää myös hyvästä ruasta ja juomasta.

Matkaohjelmamme!

Meillä oli myös yksi museo, jonne kummatkin halusivat välttämättä mennä. Se oli kidutusmuseo vanhassa kaupungissa. Jo heti saapumispäivänä suuntasimme sinne. Museo oli vanhassa rakenuksessa pari kerrosta ylöspäin. Sinne johtivat vanhat ja erittäin kuluneet kiviportaat, joissa sai olla todella varovainen ettei kompastunut.

Ajan ja jalkojen kuluttamat portaat.

Museossa olikin keskiaikaisia kidutusvälineitä joka lähtöön. Auta armias sitä henkilöä, joka joutui kidutettavaksi. Oli hän sitten syytön tai syyllinen, niin kidutus oli aina yleensä kuolemaksi. Jos ei kuollut kiduttamiseen, jossa tunnustus kirjaimellisesti revittiin ihmisestä, niin sitten teloitettiin lopuksi.

Sormipuristimet.

Kidutustuoli. 

Museo oli kumminkin pian nähty, joten sitten oli vuorossa yksi matkan pääkohdista eli syöminen. Säät suosivat meitä oikein kunnolla ja laivamatkatkin saatiin istua kannella auringossa. Terassejakin tuli kokeiltua muutamia.

Hyvä ruoka, parempi mieli!

Seuraavana päivänä oli vuorossa villatehdas ja käsityötukku Karnaluks, joka on sellainen taivas käsityöihmisille että oksat pois. Kävimme myös Novitan myymälässä, joka olikin  minulle uusi tuttavuus. Hintataso langoissa oli siellä aavistuksen edullisempi kuin Suomessa, mutta poistolankoja saikin sitten jo edullisesti. Lankakerät oli siellä alkaen 60 senttiä kerä.

Ihana lanka väreiltään. Tästä Novitan langasta tehdään
huivi syksyä piristämään.

Tämä ihanan pehmeä mohairlanka löytyi todella edullisesti
Karnaluksista. Vielä kun löytäisin sen ohjeen, mihin  tätä
olin aatellut.

Vastapäätä Novitaa oli Floran myymälä. Sieltä jäi käteen aivan mahtavan turkoosit kynttilät. Ne ei olleet hinnalla pilattuja, kun kaksi kappaletta maksoi alle 90 senttiä.

Harmi kun todellinen väri ei näy kuvassa. Luonnossa väri
melkein täydellisen turkoosi.

Viimeisenä päivänä olikin sitten vuorossa Superalko, ostoskeskusta ja kangasmyymälää. Laivamatkalla takaisin syötiin, tehtiin viimeiset ostokset ja nautittiin kannella auringonpaisteesta. Lopulta vähän ennen puoltayötä puuduttuvan linja-automatkan jälkeen pääsikin sitten kaatumaan väsyneenä omaan sänkyyn. Matka oli mukava ja seura vielä parempaa, joten sitähän vois lähteä vaikka toistekin.

Nestetasapainon huolehtimista
laivan kannella.

KIVIKAKTUKSET JA MUOTOKUVA

Mullahan ei ole yhtään tuota viherpeukaloa siunaantunut. Jostain syystä kasvit eivät
pidä minun hoidoistani, vaikka kuinka hoitaisin niitä ohjeiden mukaan.
Ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin, kasvit sitten kuukahtavat.

Tähänkin löytyi ratkaisu. Facebookin sivuilleni ponnahti joku tee se itse -sivusto ja sieltä se ratkaisu löytyi. Kiviset kaktukset! Olivat aika hauskan näköisiä, joten päätin ruveta askartelemaan,

Koiralenkillä sitten keräsin muutaman kiven ja pesin ne kotiin päästyä.
Sitten vaan yksinkertaiset välineet kasaan. Vihreää ja valkoista maalia, siveltimet, sopiva ruukku ja siihen jotain täytettä.

Eipä tarvi kovin paljon tarvikkeita.

Ensiksi kivet maalattiin vihreiksi. Siinä olisi voinut hienostella ja käyttää yhteen kiveen eri värisävyjä, mutta laiskana ihmisenä maalasin jokaisen kiven yhdellä värillä käyttäen kumminkin kahta eri vihreää maalia.

Vihreiksi maalatut kivet.

Kuivumisen jälkeen ei kun kuvioimaan. Valkoinen maalitussi olisi ollut kaikkein paras, mutta kun sellaista ei ollut, niin ohut sivellin sai kelvata. Tosin sillä oli kyllä vaikea saada siistiä ohutta viivaa.
Maalihan kuivui tosi nopeasti, (Vesiohenteinen askartelumaali) joten aikaa tähän ei tuhraudu.
Lopuksi "istutin" kaktukset valkoiseen koristehiekkaan, jota sattui olemaan varastossa.
Aika hauska tuli vaikka itse sanonkin. Näitä mun ei ainakaan pitäisi saada hengiltä!

Selviääköhän nämäkään mulla?

Pitkästä aikaa tein myös muotokuvan kaverini pojasta. Pitkällä ajalla tarkoitan melkein kahtakymmentä vuotta. Siinä välissä ón tullut vaan tehtyä eläimistä kuvia. Kaverini luvalla julkaisen nämä kuvat. Harmi vaan, kun tuo piirustus on kuvattu kameralla, kun en saanut sitä skannattua, niin ei tule ihan niin selvästi kuvan taso esille.

Tässä malli....

Kuvan piirsin kokoon A3.

...ja tällainen siitä tuli.

ROCKY ROAD

Silmiini osui netissä surffaillessa suklainen ohje, Rocky Road.
Pakkohan se oli tarkastaa mitä piti sisällään. Makean ystävänä resepti kuulosti aivan loistavalle, joten otin sen talteen ja päätin toteuttaa vapun kunniaksi.

Ohje oli tosi helppo. Eikun sulatetaan suklaata, isketään joukkoon muutamia ainesosia ja jääkaappiin kovettumaan uudestaan. Reseptissä käytettiin maitosuklaata, kuivattua aprikoosia, casewhpähkinää ja vaahtokarkkeja. Itse korvasin aprikoosin kuivatulla mansikalla. Mansikka ja suklaa sopii niin hyvin yhteen!

Käyttämäni ainesosat.

Paahdoin ensiksi pähkinät. Sen jälkeen murskasin ne veitsen avulla. Murskatuista, paahdetuista pähkinöistä tuli ihan popcornin tuoksu. Sen jälkeen palostelin mansikat vähän pienemmiksi, samoin kuin vaahtokarkit.

Aineet silputtuna pienemmiksi.

Sulatin suklaan vesihauteessa. Mikro käy sulattamiseen yhtä hyvin, mutta itse pidän vesihauteesta. Ei ainakaan ole vahingossa liian kauaa mikrossa.

Suklaata sulamassa.

Sen jälkeen sekoitin suklaan joukkoon muut aineet ja kaadoin sekoituksen leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Sitten vain jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Paloittelin jäähtyneen "kakun" pieniksi palasiksi. Pakkohan sitä oli myös testata ja oli kyllä tosi hyvää.
Onpahan mukava vieminen mukana, kun mennään viettämään ystäville vappua.

Aivan ihanaa ja makeaa!

Tässä vielä ohje:

Rocky Road

400 g maitosuklaata (voi toki käyttää tummaakin)
1/2 dl paahdettuja casehwpähkinöitä (kannattaa laittaa vähän enemmän ja eikä hienontaa ihan murskaksi)            
2 dl vaahtokarkkeja
2 dl kuivattuja hedelmiä tai marjoja oman maun mukaan

Paahda pähkinät nopeasti kuivalla pannulla ja murskaa ne veitsen avulla.
Paloittele kuivatut marjat/hedelmät ja vaahtokarkit.
Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.
Sekoita aineet sulaneen suklaan joukkoon ja kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan.
Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 2-3 tuntia.
Palastele sopivan kokoisiksi paloiksi ja nauti.

Oikein hyvää vappua!

Metsästä bongattua!

KEVÄT TULI KERA UUSIEN KAMEROIDEN!

Taas on aikaa mennyt viimeisestä kirjoituksesta, mutta kun mitään ei ole tullut tehtyä. Tai siis on tullut paljonkin tehtyä, mutta mitään ei ole saanut aikaiseksi.

Tai kyllä jotain tietysti. Esim. piha on tullut haravoitua, koira trimmattua ja on tullut hankittua uusi kamera. Vahingossa!

Kevät sitten tuli ja meidän pihalta lähti lumet tosi nopeasti. Odotin innolla, että pääsen haravoimaan nurmikon. Sekin päivä sitten koitti. Kukas muukaan, kuin oma koirani oli innolla auttamassa, niinkuin joka vuosi. Minä haravoin kasoja ja Fedo meni piehtaroimaan kasaan. Yhteistyö oli tosi sujuvaa. Tosin koiran siivoamiseen meni sitten oma aikansa.

Olisi pitänyt trimmata tuo koirus ENNEN haravointia.

Koiran trimmaaminen sujuikin ihan hyvin, koska olin hankkinut uuden terän. Karvaa lähtikin sitten yksi koirallinen. Fedohan on siis Portugalin vesikoira, jolta ei karva irtoa, vaan on trimmattava rotu. Ompahan poitsu taas kesälookissa!!!

On tää lyhyempi karva vaan aika paljon helpompi!!

Entäs se vahinkokamera!  Miehelläni on Canonin järkkäri 1100D ja hän rupesi puhumaan jossain vaiheessa, että joskus vois sitä runkoa päivittää tuoreempaan = ammattimaisempaan.

Tartuin vihjeeseen ja rupesin kahlaamaan toria ja huuto nettiä. Kävikin ilmi, että kohtuuhinnalla saa jo aika hyvän kameran. Rupesinkin hieromaan kauppoja muutamasta. Canonilla siis menee niin, että mitä parempi ja ammattimaisempi kamera, niin sitä pienempi numero. Niin siinä kävi, että ukko sitten siirtyi suoraan tonni-sarjasta kymppi-sarjaan ja vielä edullisesti.

Itse en järkkäristä oikein tykkää, mutta olen himoinnut "puolijärkkäriä". Piruuttani katsoin huuto. nettiä ja kuinkas ollakkaan siellä oli huudettavana tosi hieno "puolijärkkäri" ja hintakin oli tosi alhainen. Kymppisarjaa sekin. Eli siis "puolijärkkärien" paremmasta päästä. Mukaan sai myös merkkilaukun. Iskin myyjälle oman hintatarjoukseni ja kuinka ollakaan se hyväksyttiin.  Muutama päivä sen jälkeen toistelta puolen Suomea minulle tulikin uusi kamera. Mitään kameraa ei siis ollut aikomustakaan hankkia, mutta sain niin sopivasti ja edullisesti, ettei tuollaista voinut jättää väliin.

Olen muutenkin sen kannalla, että tuotteesta riippuen, kannattaa seurata eri myyntipaikkoja, kuten suosikkiani tori.fi:tä ja huuto.nettiä ja ostaa käytettynä. Joku kamerakin on sellainen, että niitä saatetaan ostaa hetken huumassa ja sitten alkuinnostuksen hävittyä jääkin kaapin perälle käyttämättömäksi. Miksi maksaa monta sataa, kun voi saada uudenveroisen murto-osalla siitä.

Tälle kameralle ei montaa kymppiä hinnaksi jäänyt ja on
ihan uuden veroinen!! 

Nyt ei sitten muuta kuin opetella kuvaamaan "uudella" laitteella ja kamera ahkeraan käyttöön!!!

HAIKEUTTA JA SYDÄMIÄ!!

Tunnelmat ovat vähän ristiriitaiset ja haikeat!
Olen saanut olla viimeisen vuoden ajan työpaikassa, jossa olen viihtynyt todella hyvin. Työ on erittäin mielenkiintoista ja olen kotiutunut tuohon työhön ja yhteisöön.
Harmikseni työpäiviä on jäljellä enää viisi kappaletta. Määräaikainen työsuhteeni päättyy tämän kuun viimeinen päivä.
Työsuhteeni ei pääty sen takia, että olisin ollut huono työssäni. Päinvastoin, olen saanut todella hyvää palautetta työstäni. Työni päättymiseen on syynä asuinkuntani säästötoimet.
Positiivista asiassa on se, että kesä on kumminkin edessäpäin. Ja onhan niitä paljon uusiakin projekteja mitä saa tehdä. Kuten parin huoneen remppaamista, ompelemista, piirtämistä ja tietysti koiran kanssa treenaamista.

Kuitenkin mieli on  haikea ja viimeisenä työpäivänä voi olla tippa linssissä. Aivan kuten oli eilenkin. Yksi työkaveri toi minulle itse tekemänsä sydämen ja niin ihanan kortin, että oli lukiessa katsottava muualle ja kerättävä itsensä, ettei kukaan vaan nähnyt kun nieleskelin kyyneleitä.

Ajatuksella annettu!

On hienoa huomata, kun itse on viihtynyt työyhteisössä, niin saa palautetta, ettei itsekään ole ollut hullumpi työkaveri. Onneksi puhelimet ja somet on keksitty, että voi pitää yhteyttä vielä senkin jälkeen, kun ei itse enää kyseiseen työyhteisöön kuulu.

Kesä kumminkin tekee tuloaan pikkuhiljaa. Ilmat lämpenee. Kyllä sitä on taas niin odotettukin!! Niin tuntuu luontokin odottaneen. Alla olevan kuvan otin viime viikolla omassa pihassa viimeisistä lumirippeistä. Hyvää kesän odotusta. Ja kiitos ihanille ystäville, että olette olemassa.

Luontokin pitää kevään tulosta!

7 ASIAN HAASTE!!

Sain seitsemän asian asteen hyvältä ystävältäni, joka muuten pitää mielenkiintoista blogia. Rakkautta ja maan antimia on tutustumisen arvoinen. Kannattaa vilkaista! Sitten itse haasteeseen.

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuri ruokasi?

Yksinkertainen vastaus: En ole! Toivoisin toki olevani, mutta minua ei ole ikinä kauheasti toi ruoanlaitto kiinnostanut. Olen aina ollut enemmän leipomisen ystävä.
Onneksi minun ei tarvitse juurikaan ruokaa laittaa. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on mies, joka tykkää ruoanlaitosta ja tekeekin todella hyvää ruokaa. Monesti on saanut ravintolassa pettyä, koska kotona saa parempaa ruokaa. Se etten välitä ruoanlaitosta ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi hyvää ruokaa ja nauttisi sen syömisestä.  Ja se myös näkyy!
Nykyään myös nautin saadessani juoda hyvää punaviiniä. Meillä kuuluukin lauantain ruokailuun hyvä punaviini.
Ennen en viinistä tykännyt, mutta se miksi opin viiniä juomaan, siitä on "syyttäminen" ystävääni Markea ja hänen miestään. Saimme heiltä kerran heidän itsensä tekemää mansikkaviiniä, joka oli TODELLA hyvää. Sen jälkeen sitä uskalsi maistaa kaupasta ostettua viiniäkin. Siinä onnistuikin valitsemaan hyvän rypäleen. Siitä se sitten lähti. Nykyisin viinitietous onkin kivasti laajentunut, eikä huonoa valintoja kovin helposti tee.
Joten kiitokset Markelle ja hänen miehelleen, että avasitte meille uuden maailman!

Niin ja se bravuuri ruokani. Yksinkertaisesti makaronilaatikko. Se on meillä ruoka, jonka minä aina teen. Se on aina maistunut jokaiselle perheenjäsenelle. Osaan kuulemma tehdä siitä sellaista, ettei se ole liian kuivaa tai löysää.

Ruoan paras ystävä!

2. Mitä harrastat?

Niinkuin tästä blogistakin on tullut ilmi, niin kaikki käsillä tekeminen on lähellä sydäntä. Oli se sitten käsityö, piirtäminen, remontointi tms. Pidän myös paljon lukemisesta. Kirjan kun saan käsiini, niin se on yleensä parissa päivässä luettu.
Yksi harrastus, josta todella pidän on koirani kanssa harrastaminen. Säännöllisesti treenailemme tokoa ja nyt on tullut uutena rallytoko. Se on todella mielenkiintoista ja haastavaa. Varsinkin ohjaajalle.

Fedon tokohyppy!

3. Unelma-ammattisi lapsena? Ja miten sitten kävikään?

Koirat ovat olleet aina, ihan vauvasta asti todella tärkeitä. Lapsena halusinkin koiratarhan/hoitolan pitäjäksi. No se ei ole toteutunut. Tällä hetkellä olen saanut olla työssä, josta olen todella pitänyt. Siinä on yhdistynyt yksi nuoruuden haave terveydenhuoltoalasta ja toimistotöistä, joita jo vuosia olen tehnytkin. Lisäkoulutuksilla olenkin päässyt nykyiseen, osastosihteeriksi.
Harmikseni tämä työ on nyt päättymässä ja olenkin taas uuden edessä. Haaveita on edelleen, vaikka en lapsi olekkaan, mutta ne on liian kaukana, ainakin vielä......

4. Sisustuksesi kulmakivet- värit, tyyli vai joku muu?

Sisustus on parhaimmillaan silloin, kun siinä itse viihtyy ja se miellyttää omaa silmää. Sisustusmakuni muuttuu vuosien varrella, samoin kuin värimaailma. Aina on parantimisen varaa. Meillä sisustus ei varmaan ole koskaan valmis. Aina on joku paikka tai esine/ huonekalu, jota voi parantaa tai vaihtaa. Pienikin uudistus piristää aina. Kun kolmetoista vuotta sitten tähän muutimme, värit olivat sisutuksessa hyvin sinivoittoiset. Huonekaluissa suosimme puunvärejä.
Nykyään taas meillä on paljon valkoista, harmaata ja siihen yhdistettynä turkoosia raikastamaan ilmettä. On ihan hyvä, ettei juutu vuosikymmeniksi samoihin väreihin, vaan tekee muutoksia. Joskus ne ovat pieniä vanhan rinnalle ja toisinaan taas ralikaalimpia.

5. Millainen on musiikkimakusi? Onko sinulla lempi-artistia?

Olen aikalailla kaikkiruokainen musiikin suhteen. Varmaan joku metallimusiikki on sellaista, jota ei tule kuunneltua. Varmaan jokaisesta musiikkityylistä löytyy niin hyviä kuin huonojakin kappaleita.

6. Jos saisi valita; millä historian vuosisadalla tai kymmenellä eläisit? Miksi?

Haluan elää juuri tätä aikaa mitä nyt eletään. 80-luku oli hienoa aikaa. Pidin sen ajan vaatteista ja siitä miten kehitys meni ihan hirveätä vauhtia eteenpäin (kännykät, tietokoneet). 80-luvulla oli itselläkin kaikki vielä edessä. Silti on hienoa elää nyt, olla viisaampi ja kokeneempi.  Nykyhetki on paras.

7. Pakopaikkasi-onko sinulla sellaista, mikä se on?

Ehkä voisi sanoa, että koti. Kun maailma tuntuu kovalta, niin on ihana olla turvassa omien seinien sisäpuolella. Kesäisin nautin todella paljon, kun saa kulkea metsässä. Kävellä pieniä polkuja tai istua aurinkoiselle paikalle nauttimaan auringosta, hiljaisuudesta, puiden huminasta ja linnunlaulusta.

Ihana rauha ja kesä!