7 ASIAN HAASTE!!

Sain seitsemän asian asteen hyvältä ystävältäni, joka muuten pitää mielenkiintoista blogia. Rakkautta ja maan antimia on tutustumisen arvoinen. Kannattaa vilkaista! Sitten itse haasteeseen.

1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuri ruokasi?

Yksinkertainen vastaus: En ole! Toivoisin toki olevani, mutta minua ei ole ikinä kauheasti toi ruoanlaitto kiinnostanut. Olen aina ollut enemmän leipomisen ystävä.
Onneksi minun ei tarvitse juurikaan ruokaa laittaa. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on mies, joka tykkää ruoanlaitosta ja tekeekin todella hyvää ruokaa. Monesti on saanut ravintolassa pettyä, koska kotona saa parempaa ruokaa. Se etten välitä ruoanlaitosta ei tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi hyvää ruokaa ja nauttisi sen syömisestä.  Ja se myös näkyy!
Nykyään myös nautin saadessani juoda hyvää punaviiniä. Meillä kuuluukin lauantain ruokailuun hyvä punaviini.
Ennen en viinistä tykännyt, mutta se miksi opin viiniä juomaan, siitä on "syyttäminen" ystävääni Markea ja hänen miestään. Saimme heiltä kerran heidän itsensä tekemää mansikkaviiniä, joka oli TODELLA hyvää. Sen jälkeen sitä uskalsi maistaa kaupasta ostettua viiniäkin. Siinä onnistuikin valitsemaan hyvän rypäleen. Siitä se sitten lähti. Nykyisin viinitietous onkin kivasti laajentunut, eikä huonoa valintoja kovin helposti tee.
Joten kiitokset Markelle ja hänen miehelleen, että avasitte meille uuden maailman!

Niin ja se bravuuri ruokani. Yksinkertaisesti makaronilaatikko. Se on meillä ruoka, jonka minä aina teen. Se on aina maistunut jokaiselle perheenjäsenelle. Osaan kuulemma tehdä siitä sellaista, ettei se ole liian kuivaa tai löysää.

Ruoan paras ystävä!

2. Mitä harrastat?

Niinkuin tästä blogistakin on tullut ilmi, niin kaikki käsillä tekeminen on lähellä sydäntä. Oli se sitten käsityö, piirtäminen, remontointi tms. Pidän myös paljon lukemisesta. Kirjan kun saan käsiini, niin se on yleensä parissa päivässä luettu.
Yksi harrastus, josta todella pidän on koirani kanssa harrastaminen. Säännöllisesti treenailemme tokoa ja nyt on tullut uutena rallytoko. Se on todella mielenkiintoista ja haastavaa. Varsinkin ohjaajalle.

Fedon tokohyppy!

3. Unelma-ammattisi lapsena? Ja miten sitten kävikään?

Koirat ovat olleet aina, ihan vauvasta asti todella tärkeitä. Lapsena halusinkin koiratarhan/hoitolan pitäjäksi. No se ei ole toteutunut. Tällä hetkellä olen saanut olla työssä, josta olen todella pitänyt. Siinä on yhdistynyt yksi nuoruuden haave terveydenhuoltoalasta ja toimistotöistä, joita jo vuosia olen tehnytkin. Lisäkoulutuksilla olenkin päässyt nykyiseen, osastosihteeriksi.
Harmikseni tämä työ on nyt päättymässä ja olenkin taas uuden edessä. Haaveita on edelleen, vaikka en lapsi olekkaan, mutta ne on liian kaukana, ainakin vielä......

4. Sisustuksesi kulmakivet- värit, tyyli vai joku muu?

Sisustus on parhaimmillaan silloin, kun siinä itse viihtyy ja se miellyttää omaa silmää. Sisustusmakuni muuttuu vuosien varrella, samoin kuin värimaailma. Aina on parantimisen varaa. Meillä sisustus ei varmaan ole koskaan valmis. Aina on joku paikka tai esine/ huonekalu, jota voi parantaa tai vaihtaa. Pienikin uudistus piristää aina. Kun kolmetoista vuotta sitten tähän muutimme, värit olivat sisutuksessa hyvin sinivoittoiset. Huonekaluissa suosimme puunvärejä.
Nykyään taas meillä on paljon valkoista, harmaata ja siihen yhdistettynä turkoosia raikastamaan ilmettä. On ihan hyvä, ettei juutu vuosikymmeniksi samoihin väreihin, vaan tekee muutoksia. Joskus ne ovat pieniä vanhan rinnalle ja toisinaan taas ralikaalimpia.

5. Millainen on musiikkimakusi? Onko sinulla lempi-artistia?

Olen aikalailla kaikkiruokainen musiikin suhteen. Varmaan joku metallimusiikki on sellaista, jota ei tule kuunneltua. Varmaan jokaisesta musiikkityylistä löytyy niin hyviä kuin huonojakin kappaleita.

6. Jos saisi valita; millä historian vuosisadalla tai kymmenellä eläisit? Miksi?

Haluan elää juuri tätä aikaa mitä nyt eletään. 80-luku oli hienoa aikaa. Pidin sen ajan vaatteista ja siitä miten kehitys meni ihan hirveätä vauhtia eteenpäin (kännykät, tietokoneet). 80-luvulla oli itselläkin kaikki vielä edessä. Silti on hienoa elää nyt, olla viisaampi ja kokeneempi.  Nykyhetki on paras.

7. Pakopaikkasi-onko sinulla sellaista, mikä se on?

Ehkä voisi sanoa, että koti. Kun maailma tuntuu kovalta, niin on ihana olla turvassa omien seinien sisäpuolella. Kesäisin nautin todella paljon, kun saa kulkea metsässä. Kävellä pieniä polkuja tai istua aurinkoiselle paikalle nauttimaan auringosta, hiljaisuudesta, puiden huminasta ja linnunlaulusta.

Ihana rauha ja kesä!

AINA EI KAIKKI VALMISTU NIIN NOPEASTI!

Pidän kutomisesta ja virkkaamisesta. Minulla onkin aina joku käsityö työn alla. Joskus jopa useampikin.
Mikähän siinä on, että joidenkin töiden tekeminen kestää? Ovat kuin kuuluisa Iisakin kirkko. Sitten taas joku pusero tai neule on valmis muutamassa viikossa vaikka malli olisi monimutkaisempi.

Tämän virkkaamisessa ei kauan nokka tuhissut.

Vuosia sitten oli Novitan lehdessä 7 veljestä langasta villapaita, jossa oli kuvana karhu logo. Mieshän sitten halusi sellaisen ja eikun tekemään.
Paita oli malliltaan hyvin yksinkertainen, pelkkää sileää neuletta. Karhun logo tehtiin keltaisesta langasta. Joo, olihan malli yksinkertainen, mutta aikaa siihen, että sain sen valmiiksi meni pari vuotta. Aina oli välillä jotakin kiireellisempää käsityötä olevinaan tai ei muuten vaan huvittanut.
Lopputalvesta tai keväällä tuntui turhalta tehdä mitään lämmintä villapaitaa, kun lämmin kesä oli edessäpäin....
Mutta lopulta!! Sain sen valmiiksi. Olinhan sen ukolle luvannut ja aioin sen lupauksen pitää.
Paita on onneksi ollut pidetty ja lämmittänyt miestäni jo parin-kolmen talven ajan.

Valmis karhu-paita!

Nyt sitten aloitin viime syksynä uuden Iisakin kirkon. Käsityö lehdessä oli ihana pitkä mohair-neuletakki. Sen päätin tehdä. Ensiksi piti löytää sopiva lanka. Mallin lankana oli ihan outo merkki, josta en ollut kuullutkaan. No eihän sitä olisi saanut kuin tilaamalla ja yksi kerä oli vielä niin kalliskin, että neuleelle olisi tullut mielestäni kohtuuton hinta. Varsinkin, kun malli on kaksinkertaisesta langasta.
Olen niitä ihmisiä, joiden pitää saada tehtyä edullisesti sen mitä onkaan tekemässä. Oli sitten kyse remontoinnista, huonekaluiden tuunaamisesta yms. Itse kun tekee itselleen, niin työlle ei tarvitse laskea hintaa. Ajattelen myös niin, että kun teen itse (riippuu mitä tekee) sen pitää tulla mielellään halvemmaksi kuin ostamalla.

Tällainen siitä pitäisi tulla.

Joten siis etsin edes vähän vastaavaa lankaa, jota saisin läheltä ja pääsisin käsityön kimppuun heti. (eihän sitä voi odottaa, kun inspiraatio iskee) Löysinkin Novitan langoista mieleiseni (monivärinen huurre), jossa mukana myös mohairia. Ja lanka oli vielä edullistakin.

Eli tämä pitkä neule on aloitettu muutama kuukausi sitten ja olen saanut vasta takakappaleesta tehtyä n. 45 cm. Eikun kutimet käteen ja työtä jatkamaan..... Ainakin siihen asti, kunnes tulee taas se kiireellisempi työ.

Alku. Kappale on leveämpi luonnossa
kuin kuvassa, jossa
 reunat ovat kääntyneet.

JOTAIN PIENTÄ OMPELUA!

Joulun aikaan sain pitkään haavelemani I Pad:in. Entisen tablettini (jonka muuten voitin viime keväänä arvonnassa),otti mies käyttöönsä. Ei sekään huono ollut, mutta halusin vähän isomman.

Tietystikkään minulla ei ollut sille koteloa ja jotain piti keksiä, ennenkuin tilaamani kotelo tulisi.
Muistinkin, että minullahan on kassillinen erivärisiä nahan paloja, jotka ihanainen ystäväni Marke oli lahjoittanut minulle. Kaivoin kassin esille ja kuultuaan mitä aijon tehdä, niin mies pyysi minua tekemään myös hänen tabletilleen jonkinlaista koteloa.

Eikun tuumasta toimeen. Valitsin kivoja värejä ja mahdollisimman hyvän kokoisia paloja.
Ensiksi yhdistelin palasia, että sain ommeltua riittävän isoja kappaleita. Sen jälkeen leikkasin kappaleet sopivan kokoisiksi ja rupesin ompelemaan.

Miehelle tein tummanharmaasta ja punaisesta tukevasta nahasta kotelon, joka oli mitoitettu sopivaksi.

Lisäsin siihen myös nauhan, jolla tabletin saa hyvin vedettyä kotelosta pois. Tulos voisi olla siistimpikin, mutta malli vaihtui matkan varrella, kun aina ei kaikki menekään kuin Strömsöössä.

Itselleni valitsin ohutta ja todella pehmeää nahkaa. Siitä ei kovin tukevaa saa, joten päädyinkin tekemään enemmän pussukkamaisen. Pääasia, että on jotain suojaa, ennenkuin tilattu kotelo tulisi.

Tabletin suojat onnistuivatkin yllättävän hyvin, vaikka kuvat ei oikeutta niille teekkään. Sitä vielä harkitsen, laittaisinko omaani yläreunaan kuminauhan, joka aavistuksen vetäisi reunaa suppuun. Oman tablettini pussukkan jätin tarkoituksella "löysäksi".

VUOSI VAIHTUI VIIME HETKEN KÄSITYÖLLÄ!

Hyvää Uutta vuotta!!

Kulunut viime vuosi oli yllättävän hyvä. Oli paljon iloisia tapahtumia, matkoja, mieluisia ostoksia ja työpaikka, jossa on tosi mukava käydä. Tosin mukavat asiat eivät olisi niin mukavia, jos ei välillä asiat sujuisikaan vähemmän hyvin.
Eli viime vuoteen mahtui myös paljon surua ja huolta läheisestä, varsinkin sinne alkupuolelle vuotta.
Nyt asiat ovat vähän valoisempia ja lähdenkin uuteen vuoteen uusin haastein.
Osa tekemättömistä projekteista siirtyi tälle vuodelle ja hyvä niin.
Uusia projekteja tulee, välillä aivan yllättäenkin. Näin kävi myös uutena vuotena!

Tyttäreni ilmoitti tulevansa kotiin tekemään kaavat, leikkaamaan ja ompelemaan keepin, jota käyttäisi heti muutaman päivän päästä larpissa.
Niinhän siinä sitten kävi, että minähän sen keepin tein. En vain malta pitää näppejä erossa ja katsella kun toinen tekee. Tämä voi tietysti olla taktikointiakin tyttäreltäni, mutta teen ihan mielelläni ja kiva olla avuksi.

Niinpä nopeasti ja mahdollisimman helposti piti saada tehtyä keeppi. Keeppihän on vähän sellainen lyhyt viitta.
Kaavan tein niin, että piirsin neljäsosa ympyrän. Keeppihän olisi valmiina 3/4 osa ympyrä yksinkertaisuudessaan. Ympyrän halkaisijan oli tarkoitus olla 150 cm. Puolet siitä siis 75 cm. Tästä vielä vähennettäisiin kaula-aukko, joka läpimitaltaan olisi 20 cm. Elikkä vähennys 10 cm. Kaava sisälsi saumanvarat, joten valmiin keepin pituudeksi tulisi noin 60-62 cm.

Neljäsosa ympyrä. Pituus 65 cm.

Laiskana ihmisenä piirsin siis neljäsosa ympyrän. Taittelin kankaan nelin kerroin ja leikkasin sen. Kangas oli nyt leikattuna kokonainen ympyrä, josta vielä leikkasin neljäsosan pois. Saman tein vuorikankaalle.
Kankaina oli ohutta villakangasta ja vuorikankaana puuvillakangas, jossa lievästi kiiltävä pinta.

Päälikankaana musta villakangas ja
vuorena värillinen puuvillakangas.

Keeppi olikin nopeasti ommeltu. Tein siihen tikkauksen reunaan, ettei vuorikangas rupea roikkumaan. Oikeaoppisestihan päälikankaasta olisi pitänyt tehdä reunakaistaleet sisäpuolelle, että siitä olisi saanut tosi siistin näköisen ja vuorikin olisi varmasti jäänyt vilkkumatta reunoista.
Mutta tarkoitushan olikin tehdä nopeasti ja mahdollisimman vähällä vaivalla larppiasuun sopiva keeppi.

Ja tälläinen siitä loppujen lopuksi tuli. Tyttären on tarkoitus  kiinnittää hieno solki pitämään keeppi päällä.

Valmis keeppi! Vain solki puuttuu.

TERVEISIÄ BREMENISTÄ JA TEKEMÄTTÄ JÄÄVÄ PROJEKTI.

Tulipahan sitten käytyä katsastamassa Saksan maalla Bremenin joulutori. Kyllä oli ihan mielettömän hieno paikka. Tampereen joulutorista ei voi puhuakkaan samana päivänä. Voisivat Suomesta käydä mallia ottamassa. Harmi, kun minulla ei ole torista laittaa kuvia, kun en itse niitä saanut ihailultani otettua. Eikä kuvat tee oikeutta sille tunnelmalle, tuoksuille ja joululauluille mitä siellä on!! Se täytyy itse kokea. Suosittelen lämpimästi.

Saksan joulutoreilla on myös hieno tapa, että kun ostat lämmintä glühweinia, saat sen jouluisessa mukissa. Mukin voit pitää tai palauttaa, jolloin saat mukista pantin takaisin. Tuolla mukillinen maksoi siis 4,50 euroa, mutta jos mukin meni palauttamaan, niin sai 2 euroa takaisin.
Glühwein on siis hehkuviini jonka maku muistuttaa suomalaista glögiä. On vaan hieman terästettyä ja paljon parempaa.
Mukeista vielä sen verran, että jokaisella myyjällä oli erilainen muki tai lasi mistä juomansa tarjosi. Me osuimme kojuun, joka myi ihania punaisia sydämen muotoisia posliinimukeja.
Tarkoituksena olikin, että kerään niitä puoli tusinaa ja saan itselleni uudet glögimukit.

Ihana sydämen muoto.

Tästä se kerääminen lähti!

Sarja kerätty!

Sitten niihin tuolin päällisiin. Laiskuus iski tai oikeastaan epätoivo saumurin kanssa, niin päätin, että saa jäädä tältä joululta. En tiedä miksi hieno vähän käytetty saumurini katkaisee toisen alalangoista vähän väliä. Hermot meinaa mennä, kun saa vähän väliä laittaa lankaa uudelleen. Lankojen kireys on oikein ja öljyän koneen säännöllisesti. Langat ovat samanlaisia, mutta......
Missä vika, se täytyy vielä keksiä!

Joka tapauksessa en anna tekemättömien tuolienpäällisten pilata jouluani.
Vielä viimeiset lahjahankinnat, siivousta, muutama työpäivä ja Joulu voi alkaa.

Rakas joulumuorini ja tonttuni
toivottamass tervetulleeksi
tuulikaapissa.

TAPETTI ON SEINÄSSÄ!!

Projektien valmistuminen etenee. Tässä tuli parin päivän aikana vaihdettua tapetti yhdelle olohuoneen seinälle. Siinä sivussa miehen isolla avustuksella ja viitseliäisyydellä tuli muutettua tv-tasonkin väri.
Siinä saikin sitten kaksi kärpästä yhdellä huhkimisella.

Tämä oli lähtökohta!

Tiistaina töiden jälkeen aloitinkin tapettien repimisen. Siihen ja tason tuunaamiseen menikin se ilta. Että voikin välillä tapetti olla niin lujassa, että se lähtee vain pieninä palasina.
Tason uusimiseen tulikin käytettyä dc-fixiä, johon olen tosi ihastunut. Pienellä vaivalla ja rahalla saa tosi näyttävää pintaa.

Paljasta tapettivapaata seinää.

Keskiviikkona olinkin reipas jo ennen töihin menoa. Kittasin seinästä pienet kolot, jotta ne saisivat työpäivän aikana rauhassa kuivua. Töiden jälkeen hioin seinän tasaiseksi ja vedin telalla pohjamaalin. Pohjamaalin kuivuessa leikkasin tapetin ja hain muutkin tapetointitarvikkeet valmiiksi.
Lopulta pääsinkin siihen parhaimpaan vaiheeseen eli tapetointiin. Tapetointi on siitä kivaa pintakäsittelyä, että siinä saa näyttävää pintaa nopeasti.

Olin kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Seinästä tuli aika paljon erilaisempi kuin ennen.

Jos joku ihmettelee, että
 mikä putki kuvassa näkyy, niin se on
moottoroitu valkokangas video-
tykkiä varten. 

Vähän toiselta suunnalta sama.

Sitten vaan listat ja katkaisijat paikoilleen ja taso omalle paikalleen. Harmi vaan, kun mies kerkesi purkamaan tason, ennen kuin sain otettua kuvan siitä millainen se oli ennen ja ruskeana. Nyt se kumminkin on uudistettu ja on hyvin vaalea, jossa näkyy puukuviointi. Sopii kyllä tuon tapetin kanssa paremmin kuin ruskeana.

Valmis lopputulos!

PULLAKAKUN TUOKSUINEN ADVENTTI!

Ensimmäinen adventti tuli. Tästä ei ole kuin yksi hujaus, niin on Joulu. Tänään tulikin laitettua ulos valot ja haettua kaupasta uusi lyhty.
Viimeksi kerroinkin, kuinka paljon pitäisi projekteja tehdä ennen joulua. Suosiolla luovutan ainakin sen alakerran wc-rempan suhteen. Olohuoneen seinään löysin  tapetin ja se olisi tarkoitus laittaa alkavalla viikolla.
Ruokapöydän tuolien huppujen kankaat on jo leikattu. Nyt vaan pitäisi löytyä aikaa siihen ompelemiseen. Tänään kun sitten tulikin tehtyä muuta.
Meillä leivotaan tosi harvoin. Eikä kaupastakaan tule pullaa ostettua, kuin tosi harvoin.
Tänään mies kumminkin heitti ilmaan, että leivopas jotain.
Tartuin tuumasta toimeen ja leivoin luottoleipomustani pullakakkua! Pullakakku on helppo ja nopea tehdä, eikä sitä oikein saa epäonnistumaan.
Nimensä mukaisesti se on kuivakakun ja pullan sekoitus. Pullan makua tulee varmaan kardemummasta, joka tavalliseen nisuun kuuluu niin olennaisena.

Tässäpä ohje:

PULLAKAKKU

2 munaa
1 ½ dl sokeria
2 dl maitoa
100 g sulatettua margariinia
2-3 tl hienonnettua kardemummaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta.

Voitele n. 22 cm:n läpimitaltaan oleva tasapohjainen vuoka.
Sekoita munat ja sokeri keskenään.
Lisää joukkoon maito, sulatettu rasva ja kardemumma.
Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon. Lisää jauhoseos taikinaan muutamalla pyöräytyksellä.

Kaada taikina vuokaan.
Paista 175 asteisessa lämmössä 45-55 min. uunin alaosassa.
Kumoa kakku vähän jäähtyneenä.

Herkullinen lopputulos!